William Thompson

William Thompson, George Chinneryn maalaama muotokuva noin vuodelta 1830.

William Thompson (1775 Cork – 28. maaliskuuta 1833 lähellä Rosscarberya, Corkin kreivikunta) oli irlantilainen yhteiskuntafilosofi ja yksi varhaisista sosialistisista ajattelijoista. Hän kuului niin sanottuihin ”ricardolaisiin sosialisteihin”, jotka sovelsivat taloustieteilijä David Ricardon kehittämää työnarvoteoriaa kapitalismin kriittiseen analysointiin. James Connolly kutsui Thompsonia Irlannin ensimmäiseksi sosialistiksi, ja häntä on sanottu jopa tieteellisen sosialismin perustajaksi.

Elämä

Thompsonin isä, englantilaistaustainen protestantti Alderman John Thompson oli varakas kauppias ja Corkin kaupungin pormestari. William Thompson vieraili nuoruudessaan vallankumouksen läpikäyneessä Ranskassa, jossa hän omaksui joukon radikaaleja aatteita. Hän ei hyväksynyt työläisten riistoon perustunutta vaurautta ja kääntyi itse edustamaansa varakasta maanomistajaluokkaa vastaan. Isänsä kuoltua vuonna 1814 hän peri Carhoogarriffissa Rosscarberyn lähellä Länsi-Corkissa sijainneen 1 700 eekkerin laajuisen suurtilan ja alensi välittömästi alustalaistensa vuokria. Ajauduttuaan vararikkoon Thompson joutui myymään osan maistaan ja asui joitain vuosia Lontoossa ihailemansa utilitaristisen filosofin Jeremy Benthamin luona.

Palattuaan Irlantiin Thompson aloitti kirjallisen toimintansa. Vuonna 1829 hän ryhtyi perustamaan tiluksilleen osuustoimintaan perustunutta yhdyskuntaa, jossa oli tarkoitus soveltaa myös kokeellisia tieteellisiä maanviljelysmenetelmiä. Hanke jäi kesken hänen kuollessaan neljä vuotta myöhemmin. Vuonna 1833 kuollut Thompson testamenttasi maansa osuustoimintaliikkeelle, mutta hänen perheensä vaati testamentin kumoamista sillä perusteella, että hän olisi ollut mielenvikainen. Kiista omistuksesta jatkui 25 vuotta, kunnes oikeus ratkaisi tapauksen perheen hyväksi.

Opit ja teokset

Thompson oli 1800-luvun alussa brittiläisen osuustoimintaliikkeen johtava teoreetikko ja kannatti osuuskuntien varaan rakennettavaa kommunistista yhteiskuntaa. Robert Owenista poiketen hän katsoi paremman yhteiskunnan rakentamisen olevan työväenluokan eikä vanhan eliitin tehtävä. Thompson kannatti myös Irlannin katolilaisten emansipaatiota, vaikka olikin itse ateisti.

Esikoisteoksessaan An Inquiry into the Principles of the Distribution of Wealth (1824) Thompson kehitti edelleen työnarvoteoriaa. Kuvatessaan kapitalistien ja suurmaanomistajien harjoittamaa työvoiman riistoa hän otti käyttöön käsitteen lisäarvo, jonka Karl Marx teki myöhemmin kuuluisaksi. Thompsonin yhdessä ystävänsä Anna Doyle Wheelerin kanssa kirjoittama Appeal of One Half of the Human Race (1825) arvosteli naisten alistamista, ja sitä on sanottu ensimmäiseksi merkittäväksi sosialistista feminismiä edustavaksi kannanotoksi. Se oli samalla vastaveto utilitaristi James Millin teokselle On Government, jossa oli vastustettu naisten äänioikeutta. Thompsonin ja Wheelerin kriittinen näkemys perheinstituutiosta naisten orjuuttajana oli samansuuntainen kuin minkä Friedrich Engels esitti 60 vuotta myöhemmin teoksessaan Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä. Thompsonin seuraava teos Labour Rewarded (1827) muodostui myöhemmin tärkeäksi innoittajaksi Britannian varhaiselle ammattiyhdistysliikkeelle ja chartismille, sillä siinä vaadittiin ammattiyhdistysten vaikutusvallan lisäämistä ja parlamentin demokratisoimista. Thompsonin viimeinen teos Practical Directions for the Establishment of Communities (1830) sisälsi tarkat ja yksityiskohtaiset ohjeet osuustoiminnallisten yhdyskuntien rakentamiseen.