Viikunanlehtiä ja lakkoilua
| Viikunanlehtiä ja lakkoilua | |
|---|---|
| I’m All Right, Jack | |
 |
|
| Ohjaaja | John Boulting |
| Käsikirjoittaja |
John Boulting Frank Harvey Alan Hackney |
| Perustuu | Alan Hackneyn romaaniin Private Life |
| Tuottaja | Roy Boulting |
| Säveltäjä | Ken Hare |
| Kuvaaja | Mutz Greenbaum |
| Leikkaaja | Anthony Harvey |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö |
Charter Films British Lion Films |
| Levittäjä |
British Lion Films Netflix |
| Ensi-ilta | 1959, Suomessa 1960 |
| Kesto | 105 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Viikunanlehtiä ja lakkoilua tai Herrasmies hakee paikkaa (I’m All Right, Jack) on Roy Boultingin tuottama ja John Boultingin ohjaama brittiläinen komediaelokuva vuodelta 1959. Se perustuu Alan Hackneyn romaaniin Private Life, jonka pohjalta käsikirjoituksen on laatinut kirjailijan ja ohjaajan kanssa Frank Harvey. Pääosissa näyttelevät Ian Carmichael ja Peter Sellers, ja elokuvassa nähdään monia muitakin tuon ajan brittiläisiä komedianäyttelijöitä.
Tarinassa varakkaan perheen rehti nuori mies saa työpaikan setänsä asetehtaassa, mutta joutuukin tietämättään työmarkkinaosapuolten juonittelujen viattomaksi välikappaleeksi[1]. Elokuva satirisoi Britannian tuolloista yrityselämää ja näyttää sekä ammattiliitot että yritysten edustajat enemmän tai vähemmän epäpätevinä ja korruptoituneina.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai Suomessa teatteriensi-iltansa keväällä 1960, ja se on esitetty Suomen televisiokanavilla 1988 (TV3), 1994 (MTV3), 2004 (Yle TV2) ja 2022 (Yle Teema ja Yle Areena).[2]
Helsingin Sanomissa Paula Talaskivi kuvasi elokuvaa tuoreeltaan ”ihanan terveen ja kehittyneen mielenlaadun, rohkeuden ja oikean huumorintajun” osoitukseksi ja melkein täydelliseksi täysosumaksi. Hän arvosti myös sitä, että elokuva näkee humoristisia puolia sekä työnantaja- että työntekijäpuolessa asettumatta kumpaakaan vastaan.[3] 62 vuotta myöhemmin Helsingin Sanomien televisioarvostelija Harri Römpötti kirjoitti elokuvan aluksi vaikuttavan osoittelevalta ja yksinkertaiselta, mutta vähitellen nopeutuvan ja saavan lisää vivahteita: ”Lopulta mutkikasta vyyhtiä ei saada purettua ilman farssia, mutta siinä välissä on paljon terävää ja hauskaa.”[1]
Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Viikunanlehtiä ja lakkoilua äänestettiin kaikkien aikojen 47. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[4]The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[5]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ian Carmichael | … | Stanley Windrush |
| Peter Sellers | … | Fred Kite |
| Dennis Price | … | Bertram Tracepurcel |
| Margaret Rutherford | … | Dolly-täti |
| Terry-Thomas | … | majuri Hitchcock |
| Richard Attenborough | … | Sidney De Vere Cox |
| Irene Handl | … | rouva Kite |
| Liz Fraser | … | Cynthia Kite |
| Miles Malleson | … | isä Windrush |
| Marne Maitland | … | Mr. Mohammed |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Römpötti, Harri: Kiipelissä ammattiliiton ja pääoman välissä – Satiiri Viikunanlehtiä ja lakkoilua ansaitsee paikkansa 50 parhaan brittielokuvan joukossa. Helsingin Sanomat, 2.7.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 2.7.2022.
- ↑ Viikunanlehtiä ja lakkoilua Elonet., Esitystiedot.
- ↑ Talaskivi, Paula: Viikon filmejä. Helsingin Sanomat, 21.5.1960, s. 10.
- ↑ Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 22.11.2017. (Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viikunanlehtiä ja lakkoilua Internet Movie Databasessa (englanniksi)
