Vasemmisto–oikeisto-ulottuvuus
Vasemmisto–oikeisto-ulottuvuus,[1] myös vasemmisto–oikeisto-vastakkainasettelu tai vasemmisto–oikeisto-akseli, viittaa poliittisen kentän tai kirjon jakoon oikeistoon ja vasemmistoon.[2]
Vasemmisto–oikeisto-ulottuvuus hahmotetaan yleensä kaksinapaisena akselina, jossa on oikea ja vasen pää sekä keskusta. Eräs yleinen tapa sijoittaa ideologiat janalle on vasemmalta oikealle järjestyksessä kommunismi–sosialismi–liberalismi–konservatismi–fasismi.[3] Akselin keskelle sijoittuvia ryhmiä kutsutaan usein poliittiseen keskustaan kuuluviksi, keskustan lähelle kuuluvia ryhmiä keskusta-vasemmistoksi ja keskusta-oikeistoksi, kauemmas laitoihin sijoittuvia laitaoikeistoksi ja laitavasemmistoksi, sekä ääripäihin sijoittuvia äärioikeistoksi ja äärivasemmistoksi.
Sanoja oikeisto ja vasemmisto käytetään myös vastaavista ryhmittymistä puolueiden ja muiden ryhmien sisällä.[4]
Käsitteen syntyhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Termit oikeisto ja vasemmisto syntyivät Ranskan vallankumouksen aikana, jolloin ne viittasivat istumapaikkajärjestykseen Ranskan lainsäädännöllisissä elimissä, erityisesti Ranskan lainkokouksessa vuonna 1791.[5]
Ideologiset ja arvojen jakolinjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasemmisto–oikeisto-jako liittyy nykyisin ensisijaisesti tulonjakoa, sosiaalipalveluja sekä valtion ja elinkeinoelämän suhteita koskeviin kysymyksiin.[2]
Vasemmiston katsotaan painottavan valtion taloudellista, säätelevää ja palveluja tuottavaa roolia.[2] Vasemmisto kannattaa myös jyrkkiä yhteiskunnallisia uudistuksia.[6] ja mahdollisesti myös liberalismia.
Oikeiston nähdään luottavan markkinavoimiin ja haluavan pitää valtion roolin pienenä.[2] Oikeiston on perinteisesti nähty kannattaneen konservatismia.[4]
Vasemmiston arvoja ovat esimerkiksi kollektivismi, tasa-arvo, veljeys, oikeudet, edistys, uudistus ja kansainvälisyys. Oikeiston arvoja puolestaan ovat individualismi, autoritaarisuus, hierarkia, järjestys, velvollisuudet, perinteet ja nationalismi.[3]
Arvostelua ja vaihtoehtoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksiulotteista vasemmisto–oikeisto-janaa on arvosteltu sen liiallisesta yksinkertaistavuudesta. Jana kuvaa vain poliitikan taloudellista jakoa, eikä se ota huomioon esimerkiksi liberalismi–autoritarismi-jakoa tai autokraattisuus–demokraattisuus-jakoa. Siinä ei ole sijaa esimerkiksi anarkismille, joka voi olla äärivasemmistolaista tai äärioikeistolaista. Siinä ei myöskään huomioida sitä, että ääripäitä kommunismia ja fasismia yhdistää autoritaarisuus. Lisäksi uusia poliittisia virtauksia, kuten feminismiä, ekologismia ja eläinten oikeuksia ei ole helppo sijoittaa janalle.[3]
Suoran vasemmisto–oikeisto-janan tilalle on kehitetty niin sanottu hevosenkenkämalli, jossa oikea ja vasen ääripää ovat kääntyneet toisiaan lähelle. Toinen vaihtoehto on kaksiulotteinen malli, jossa vasemmisto ja oikeisto ovat X-akselilla, ja vapaus ja autoritaarisuus Y-akselilla.[3]
Triangulaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Triangulaatio
Triangulaatio on sitä, kun toista laitaa edustava poliittinen ehdokas asettuu akselin ulkopuolelle, yläpuolelle tai tarkalleen sen keskelle. Näin hän houkuttelee äänestäjikseen ääripäiden välissä olevia äänestäjiä[7]. Samalla hän pyrkii etääntymään radikaalista poliittisesta laidasta, mikä voisi karkottaa äänestäjiä. Ehdokas poimii poliittisia kantojaan kummaltakin puolelta omaksi edukseen kulloisenkin tilanteen mukaan.[8]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylen vaalikone 2007
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasemmisto–oikeisto-ulottuvuus nähdään myös kansanedustajien vastauksissa Yleisradion vaalikoneen kysymyksiin vuoden 2007 eduskuntavaalien alla: perinteiseen tapaan asenteet liittyvät valtion taloudelliseen rooliin, hyvinvointipalveluihin ja maanpuolustukseen. Vahvin ideologinen jännite vallitsee tuloerojen kasvun vastustamisen ja Suomen Nato-jäsenyyden kannattamisen välillä.[2]
| Oikeistolaisia väitteitä | |
|---|---|
| Väite | Lataus |
| Suomen pitäisi liittyä Natoon | ,83 |
| Työehdoista sopiminen enemmän työpaikoilla | ,70 |
| Veronkevennykset ennen palvelujen parantamista | ,66 |
| Lahjakkaille lapsille enemmän omia luokkia tai erityiskouluja | ,55 |
| Irtisanominen helpommaksi, jos työttömyysturvaa parannetaan | ,54 |
| Kuudes ydinvoimala on rakennettava | ,49 |
| Puolustusvalmius on säilytettävä, vaikka se maksaisi lisää | ,45 |
| Jos vanhempi kotona, lapsella ei oikeutta kokopäivähoitoon | ,42 |
| Pätkätyötä hyväksyttävä osana nykyajan työelämää | ,41 |
| Vasemmistolaisia väitteitä | |
| Väite | Lataus |
| Tuloerojen kasvua pitää hillitä | -,82 |
| Verorahat enemmän julkiseen terveydenhuoltoon, ei yksityislääkäreillä käynteihin | -,75 |
| Valtiolle vahvempi rooli talouselämän ohjaamisessa | -,59 |
| Palkkatietoja luottamusmiehille sukupuolten tasa-arvon lisäämiseksi | -,53 |
| Siviilipalvelusaikaa on lyhennettävä | -,43 |
Vuoden 2015 tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa suomalaisista 24 prosenttia sijoitti itsensä vasemmistoon, 32 prosenttia oikeistoon ja 26 prosenttia keskelle. Vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden kannattajista enemmistö suuntautui vasemmalle, kun taas kokoomuksen kannattajat sijoittuivat selvästi oikealle. Perussuomalaisten kannattajista kaksi viidestä oli keskellä ja kolmasosa oikealla. Keskustan tukijoista lähes joka toinen sijoitti itsensä enemmän tai vähemmän oikealle ja kaksi viidestä keskelle.[9]
Nuorten 18–30-vuotiaiden keskuudessa oli keskimääräistä enemmän vasemmistoon itsensä sijoittavia, kaikkiaan 29 prosenttia. Nuorista 18 prosenttia samaistui enemmän tai vähemmän oikeistoon. Eniten oikeistoon itsensä sijoittavia löytyi keski-ikäisistä, 43 prosenttia.[9]
Tutkimuksen mukaan oikeistolaisuus kasvaa merkittävästi tulojen myötä. Vastaavasti vasemmistolaisuus on yhteydessä alhaisiin tuloihin, sillä tulonsaajaryhmistä ainoastaan alle 20 000 euroa vuodessa ansaitsevat sijoittivat itsensä keskimääräistä enemmän vasemmalle.[9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vaalit yleisödemokratiassa-kirjassa käytetty termi
- ↑ a b c d e f Borg, Sami & Paloheimo, Heikki (toim.): ”Luku 12: Kansanedustaja ideologisella kartalla”, Vaalit yleisödemokratiassa: Eduskuntavaalitutkimus 2007. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44-7568-9.
- ↑ a b c d Heywood, Andrew: ”Left/Right”, Key Concepts in Politics and International Relations, s. 119–120. Palgrave, 2015. ISBN 978-1-137-48961-6. (englanniksi)
- ↑ a b Sanat oikeisto, vasemmisto. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Uola, Mikko: Sinimusta veljeskunta: Isänmaallinen kansanliike 1932–1944. Helsingissä: Otava, 1982. ISBN 951-1-06982-9.
- ↑ Factum: Uusi tietosanakirja. 8, Vahl–ö. Espoo: Weilin & Göös, 2005. ISBN 951-35-6682-X.
- ↑ Jenny Thuneberg: Entinen pääministeri: "Ruotsi on menossa rikki" 21.9.2014. Verkkouutiset. Viitattu 21.9.2014.
- ↑ In Politics, What is Triangulation? WiseGeek. Viitattu 21.9.2014.
- ↑ a b c Puoleet vasemmisto–oikeisto ja arvoliberaali–arvokonservatiivi -janoilla KAKS.fi. 29.3.2015. Kunnallisalan Kehittämissäätiö. Arkistoitu 24.10.2017. Viitattu 12.6.2017.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Borg, Sami & Paloheimo, Heikki (toim.): Vaalit yleisödemokratiassa: Eduskuntavaalitutkimus 2007. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44-7568-9.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuka on oikeistolaisin, kuka liberaalein? YLE:n sivusto. 13.4.2015.
| ||||||||||||||||||||||||||