Vaikenemisen laki
Vaikenemisen laki | |
---|---|
Code of Silence | |
Ohjaaja | Andrew Davis |
Käsikirjoittaja |
Michael Butler Dennis Shryack Mike Gray |
Tuottaja | Raymond Wagner |
Säveltäjä | David Michael Frank |
Kuvaaja | Frank Tidy |
Leikkaaja |
Christopher Holmes Peter Parasheles |
Pääosat | Chuck Norris |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Orion Pictures |
Levittäjä |
Orion Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 3. toukokuuta 1985 |
Kesto | 101 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Tuotto | 20 345 261 dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Vaikenemisen laki (Code of Silence) on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen toimintaelokuva. Sen on ohjannut Andrew Davis ja käsikirjoittanut Michael Butler yhdessä Dennis Shryackin ja Mike Grayn kanssa. Pääosassa esiintyy Chuck Norris.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eddie Cusack on chicagolainen poliisi, joka yrittää pidättää Comacho jengin. Heidän johtajansa kostaa Cusackin johtaman väijytyksen menetykset tappamalla Luna-perheen ja sieppaamalla perheen tyttären Dianan. Cusack joutuu lopulta yksi kohtaamaan Tony Lunan ja Luis Comachon, koska kukaan poliisiyksiköstä ei ole halukas auttamaan häntä rikottuaan vaikenemisen lain. Todistettuaan oikeudessa toista poliisia vastaan, joka murhasi aseettoman teini-ikäisen.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chuck Norris | … | Eddie Cusack |
Henry Silva | … | Luis Comacho |
Bert Remsen | … | Komentaja Kates |
Mike Genovese | … | Tony Luna |
Nathan Davis | … | Felix Scalese |
Ralph Foody | … | Cragie |
Allen Hamilton | … | Pirelli |
Ron Henriquez | … | Victor Comacho |
Joe Guzaldo | … | Nick Kopalas |
Molly Hagan | … | Diana Luna |
Ron Dean | … | Brennan |
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen sanoo Vaikenemisen lakia alakuloisen realisminsa ansiosta erilaiseksi Chuck Norris -elokuvaksi ja antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa elokuvalle kaksi tähteä neljästä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Code of Silence[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 14.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).