Tämä on lupaava artikkeli.

Uganda

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maata. Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijästä katso HMS Uganda.

Ugandan tasavalta
Republic of Uganda
Jamhuri ya Uganda
Ugandan lippu Ugandan vaakuna
lippu vaakuna

Ugandan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Ugandan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto hallitsevan puolueen presidenttijohtoinen tasavalta
Presidentti Yoweri Museveni
Pääkaupunki Kampala
Pinta-ala
– yhteensä 241 038 km² [1] (sijalla 81)
– josta sisävesiä 18 %
Väkiluku (2019) noin 44 269 594 [2] (sijalla 34)
– väestötiheys 119 as. / km²
– väestönkasvu 3,31 % [1] (2021)
Viralliset kielet englanti, swahili
Valuutta Ugandan šillinki (UGX)
BKT (2019 PPP)
– yhteensä 96 838 milj. USD [1]  (sijalla 94)
– per asukas 2 187 USD
HDI (2019) 0,544 [3] (sijalla 159)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 23,1 %
– teollisuus 26,9 %
– palvelut 50 %
Aikavyöhyke UTC+3
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Isosta-Britanniasta
9. lokakuuta 1962
Lyhenne UG
– ajoneuvot: UG
– lentokoneet: 5X
Kansainvälinen
suuntanumero		 +256
Tunnuslause Jumalan ja maani puolesta
Kansallislaulu ”Oh Uganda, Land of Beauty”
Edeltäjä(t)  Uganda (Commonwealth realm)
(1962–1963)
 Ugandan protektoraatti
(1894–1962)

Ugandan tasavalta eli Uganda on sisämaavaltio itäisessä Keski-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Kenia, Tansania, Ruanda, Kongon demokraattinen tasavalta ja Etelä-Sudan. Maan historia on ollut väkivaltainen Idi Aminin ja Milton Oboten hallintokausilla. Idi Amin joutui maanpakoon vuonna 1979, jonka jälkeen Milton Obotesta tuli toistamiseen presidentti. Vuodesta 1986 presidentti Yoweri Musevenin hallintokaudella Uganda on ollut suhteellisen rauhallinen.

Uganda on kehittyvä maa. Vuonna 2017 bruttokansantulo per asukas oli 667 Yhdysvaltain dollaria (Atlas-menetelmä)[4] ja ostovoimakorjattuna 1 227 Yhdysvaltain dollaria[5]. Ugandassa on asukkaita noin 45,8 miljoonaa (2019). Vuonna 2019 Uganda sijoittui UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) tutkittujen valtion joukosta sijalle 159.[3]

Suurimmassa osassa Ugandaa on nykyisin rauhallista, ja maassa voi matkustaa melko vapaasti. Matkailu on voimakkaassa kasvussa[6]. Ugandan suurimpia matkailuvaltteja ovat luonnonkohteet ja villieläimet. Ugandassa on mahdollista tavata harvinaisia vuorigorilloja. Uganda sijaitsee Victoriajärven länsipuolella, joten risteilyt ja kalastusmatkailu Victoriajärvellä sekä Kalangala saaristo ovat suosittuja turistikohteita.

Maantiede, luonto ja ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uganda on sisämaavaltio, mutta sillä on yhteys muutamiin suuriin järviin kuten Victorianjärveen, Albertinjärveen, Kyogajärveen ja Edwardinjärveen. Uganda sijaitsee ylätasangolla, minkä vuoksi maan ilmasto on hieman viileämpi kuin monilla muilla päiväntasaajan läheisyydessä olevilla valtioilla. Victorianjärvi toimii kosteuden lähteenä, joten ilmasto on myös kosteampi kuin lähialueilla. Sen rannoilla saadaan sadetta 1 500 millimetriä vuodessa. Maan länsiosan vuorilla sataa yhtä paljon, sillä kosteat tuulet tuovat sateita Kongon puolelta. Muualla vuosittainen sademäärä jää tuhannen millimetrin alapuolelle. Lämpötilan vuodenaikaisvaihtelu on pientä; Kampalassa jokaisen kuukauden keskimääräinen päivän ylin on 25 ja 28 asteen välillä, yön alin 16–18 astetta. Vuoriston keskellä sijaitsevassa Kabalessa vastaavat lukemat ovat päivisin 22–24 ja öisin 9–11 astetta.[7]

Ugandan kautta kulkee Victorianjärven laskujoki, Victorian Niili, joka johtaa Albertinjärveen ja jatkuu sieltä Albertin Niilin nimisenä Etelä-Sudanin rajalle. Nämä joet muodostavat Valkoisen-Niilin yläjuoksun.

Murchisonin putoukset

Ugandassa on monia kansallispuistoja. Unescon maailmanperintökohde Bwindin kansallispuisto tunnetaan vuorigorillapopulaatiostaan, samoin Mgahingan kansallispuisto, jossa rauhoitettu alue jatkuu rajan takana Ruandan ja Kongon kansallispuistoissa. Toinen maailmanperintökohde Rwenzorivuorten kansallispuisto sisältää Ugandan korkeimman vuoren. Elgonvuoren kansallispuistossa on sammunut tulivuori. Ne, samoin kuin Kidepolaakson kansallispuisto, tarjoavat henkeäsalpaavia maisemia. Kibalen kansallispuisto suojelee sademetsää. Murchisonin putousten kansallispuisto kattaa Niilissä olevan suuren vesiputouksen ympäristöineen. Kuningatar Elisabetin kansallispuisto suojaa monimuotoista afrikkalaista luontoa; siellä on virtahepoja, apinoita, leijonia ja suuria puhvelilaumoja. Myös Semlikin kansallispuistossa on monia luontotyyppejä savannista kosteikkoihin. Pieni Mburojärven kansallispuisto tunnetaan ruohonsyöjistään.[8][9]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisten ja arabien saapuessa Ugandaan 1800-luvulla alueella oli joukko kuningaskuntia, joiden historian sanotaan ulottuvan 1500-luvulle. Suurin ja tärkein näistä oli Buganda.

Arabialaiset kauppiaat saapuivat maan itärannikolle 1830-luvulla. Heitä seurasivat 1860-luvulla brittiläiset valloittajat, jotka etsivät Niiliä. Protestanttiset lähetyssaarnaajat saapuivat maan itäosiin vuonna 1877 ja katoliset lähetyssaarnaajat vuonna 1879. Iso-Britannia otti maan itäosat haltuunsa ja liitti ne Itä-Afrikan kauppakomppaniaansa vuonna 1888 ja hallitsi niitä protektoraattinaan vuodesta 1894 eteenpäin. Vuonna 1914 britit ottivat haltuun loputkin nykyisen Ugandan alueesta, ja siitä tuli lopullisesti Ison-Britannian siirtomaa. Maa itsenäistyi vuonna 1962 ja sen johtoon nousi Apollo Milton Obote, joka hallitsi maata poikkeustilalailla vuodesta 1966.[10]

Vuonna 1971 maassa kaappasi vallan armeijan komentaja Idi Amin, joka perusti verisen sotilasdiktatuurin. Lähes 50 000 Ugandan aasialaista karkotettiin maasta syyskuussa 1972 ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Tuhansia Idi Aminin vastustajiksi epäiltyjä kidutettiin ja murhattiin. Epäilyttäväksi koettuja etnisiä ryhmiä vastaan käynnistettiin suoranainen kansanmurha. CIA:n arvion mukaan Amin oli vastuussa noin 300 000 vastustajansa kuolemasta.[1] Marraskuussa 1978 Idi Amin aloitti rajasodan Tansaniaa vastaan, mutta sota kääntyi nopeasti tappiolliseksi ja huhtikuussa 1979 Tansanian joukot marssivat Kampalaan pakottaen Aminin maanpakoon.[10]

Tansanian avustuksella valtaan nousi jälleen Apollo Milton Obote, jonka UPC-puolue voitti joulukuussa 1980 vaalit vaalivilppisyytösten saattelemana. Yoweri Musevenin johtama National Resistance Army (NRA) aloitti sisällissodan hallitusta vastaan helmikuussa 1981. Oboten hallitus vastasi verisellä tukahduttamispolitiikalla, väestönsiirroilla ja NRA:n kannattajiksi epäiltyjen joukkomurhilla. Musevenin hallituksen arvioiden mukaan Oboten terrori ja sisällissota vaati jopa 500 000 ugandalaisen hengen.[11]

Heinäkuussa 1985 vallan kaappasi kenraali Tito Lutwa Okello ja Obote pakeni jälleen ulkomaille. Ugandan armeija, jonka sotilaat oli rekrytoitu paljolti Pohjois-Ugandasta, vetäytyi kuitenkin NRA:n joukkojen tieltä pohjoiseen ja tammikuussa 1986 Museveni saattoi julistautua presidentiksi.[10]

Musevenin johtaman NRM-liikkeen valtakaudella Ugandan talous ja ihmisoikeustilanne on kohentunut aikaisempaan verrattuna. Vuoden 2005 kansanäänestyksellä maahan hyväksyttiin monipuoluejärjestelmä ja vuonna 2006 pidettiin suhteellisen rehelliset vaalit, joissa opposition ehdokas Kizza Besigye sai 37,4 prosenttia äänistä. Presidentti Museveni valittiin jatkokaudelle.[12]

LRA:n toimialueena olevat piirikunnat.

Pohjois-Ugandassa toimi vuodesta 1986 Joseph Konyn johtama kapinaliike Lord’s Resistance Army (LRA), jonka yhteiskuntapoliittinen agenda on hyvin häilyvä. Yhtäältä sen väitetään pyrkivän luomaan Raamatun kymmenelle käskylle pohjautuvan valtion Pohjois-Ugandaan, toisaalta se taistelee myös Musevenin hallintoa, etelän baganda-väestön ylivaltaa ja muita etnisiä ryhmiä vastaan. LRA:n tärkein kantava voima on kuitenkin silmitön väkivalta, tappaminen, raiskaukset, ryöstely ja siviilien terrorisointi. Järjestössä on uskonnollisen kultin piirteitä, ja sen johtaja on kertonut, miten henget puhuvat hänelle.[13]

LRA joutui poistumaan Ugandasta vuosina 2005 ja 2006.[10] Sen jälkeen LRA on toiminut Kongon demokraattisen tasavallan, Etelä-Sudanin ja Keski-Afrikan tasavallan alueilla. Loppuvuodesta 2013 Joseph Kony oleskeli Keski-Afrikan tasavallassa.[14]

Vuoden 2014 alussa vahvistettiin homoseksuaalisuuden kriminalisoiva laki.[10]

Hallinto ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentti Museveni Entebbessä vuonna 2003.

Uganda on hallitusmuodoltaan tasavalta. Sen valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalein viideksi vuodeksi kerrallaan. Viimeksi vaalit pidettiin vuonna 2016. Vaalit voitti istuva presidentti Yoweri Kaguta Museveni, joka sai noin 60 % äänistä. Opposition ehdokkaana oli Kizza Besigye, joka hävisi saaden noin 35 % äänistä.[15] Museveni voitti myös edelliset vaalit vuonna 2011 saaden noin 68 % äänistä.[16] Museveni voitti myös vuonna 2006 järjestetyt presidentinvaalit vastaehdokkaanaan Kizza Besigye.[17] Vaalit olivat teknisesti ottaen vapaat ja rehelliset, mutta vaaleihin johtanut prosessi ei ollut. Museveni aloitti oikeusprosessin Besigyeä vastaan maanpetos- ja raiskaussyyttein juuri ennen vaaleja.[18][19] Opposition kokouksia hajotettiin väkivalloin ja presidentin arvostelemista mediassa rajoitettiin.[20]

Presidentti nimittää pääministerin virkaansa. Parlamentissa on 303 paikkaa, joista 86:een eturyhmät (kuten naiset ja armeija) saavat valita edustajiaan. Lopuille paikoille valitaan edustajat viisivuotiskaudelle yleisillä vaaleilla, joissa jokaisella yli 18-vuotiaalla kansalaisella on äänioikeus.

Tämänhetkinen presidentti on Yoweri Museveni, varapresidentti Edward Ssekandi (2011–) ja pääministeri Ruhakana Rugunda (2014–).[21][22][23]

Loppuvuodesta 2009 nousi maailmanlaajuinen kohu, kun Ugandan hallitus teki lakiesityksen, jossa homoseksuaalisuudesta olisi eräissä tilanteissa langetettu kuolemanrangaistus. Esityksen uskottiin saaneen pontta yhdysvaltalaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta.[24]

Vapauksien kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Uganda ei ole vapaa maa.[25] Ugandassa järjestetään säännöllisiä vaaleja, mutta niiden uskottavuus on heikentynyt ajan myötä. Maata on hallinnut sama puolue ja presidentti vuodesta 1986. Hallitseva puolue, National Resistance Movement (NRM), säilyttää vallan manipuloimalla valtion resursseja, turvallisuusjoukot pelottelevat ja oppositiojohtajien syytteet politisoidaan. Ugandan kansalaisyhteiskunta ja riippumaton media kärsivät laillisesta ja lain ulkopuolisesta häirinnästä ja valtion väkivallasta.[25]

Ihmisoikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin 2021/22 raportin mukaan turvallisuusjoukot käyttivät uhkaavia taktiikoita tukahduttaakseen poliittisen opposition jäseniä ja kannattajia tammikuun 2021 vaalien yhteydessä, mukaan lukien mielivaltaiset pidätykset, sieppaukset, pitkittyneet pidätykset ilman viestintää, pakotetut katoamiset ja syytteet. Oikeutta sananvapauteen, rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymisvapauteen rajoitettiin ankarasti; viranomaiset hyökkäsivät ihmisoikeusjärjestöihin ja sulkivat Internetin viideksi päiväksi. Korkein oikeus poisti tärkeimmän oppositiojohtajan kotiarestin. Rokotusten käyttöönotto oli hidasta. Hallitus määräsi maatalousyritykset pysäyttämään tuhansien ihmisten häädöt, ja perustuslakituomioistuin totesi, että alkuperäiskansat oli häädetty laittomasti heidän esi-isiensä maista. Presidentti kieltäytyi hyväksymästä lainsäädäntöä, joka, jos se hyväksyttäisiin, voisi tarjota paremman suojan seksuaalisesta väkivallasta selviytyneille, mutta kriminalisoi samaa sukupuolta olevien yhteisymmärryksessä syntyneet seksuaalisuhteet. Uganda isännöi edelleen Afrikan suurinta pakolaisten väestöä.[26]

Homoseksuaalien asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen homoseksuaalien gay pride -paraati järjestettiin Kampalassa elokuussa 2012.[27] Homoseksuaalisuus on Ugandassa kielletty ja tabu. Maassa on yritetty saada lakiin kuolemanrangaistusta homoseksuaalisuuden tietyistä ilmenemismuodoista.[28]

Hallinnolliset alueet ja suurimmat kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Ugandan piirikunnat ja Ugandan kunnat
Maan pääkaupungin, yli miljoonan asukkaan Kampalan keskusta ja sen maamerkkinä toimiva Mapeera-talo.

Brittiläiset siirtomaaisännät jakoivat Ugandan neljään hallintoalueeseen: pohjoinen, itäinen, keskinen ja läntinen alue. Näistä keskinen alue kattoi Bugandan kuningaskunnan. Hallintoalueet oli jaettu 18 piirikuntaan, monesti heimorajoja pitkin. Neljän hallintoalueen luomisella pyrittiin lisäämään yhteistyötä naapuripiirikuntien välillä ja luomaan yhteisöllistä tunnetta esimerkiksi urheilussa.[29]

Ugandan hallintoalueet
Hallintoalue Suurin kaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (1.7.2008) [30] Piirikuntia
Keskinen alue Kampala 61 403 7,7 miljoonaa 18
Itäinen alue Jinja 39 479 7,7 miljoonaa 26
Pohjoinen alue Gulu 85 392 6,6 miljoonaa 23
Läntinen alue Mbarara 55 277 7,5 miljoonaa 22

Nykyisin näillä neljällä hallintoalueella ei ole virallista asemaa,[31] vaan valtiota pienemmät yksiköt ovat piirikuntia, joita Ugandassa on nykyisin yhteensä 80. Useita kymmeniä piirikuntia on perustettu 2000-luvulla.[32][33]

Ugandan alueella on lisäksi viisi vanhaa bantukansojen kuningaskuntaa, joilla on eräänlainen kulttuuriautonomia, mutta niidenkin alueet kuuluvat myös edellä mainittuihin piirikuntiin. Kuningaskunnat ovat Toro, Busoga, Bunyoro, Buganda ja Rwenzururu. Milton Obote lakkautti kuningaskunnat vuonna 1967, mutta presidentti Yoweri Museveni palautti ne kulttuurisina instituutioina voimaan vuonna 1993.[34] Myös Ankolen kuningaskuntaa on vaadittu palautettavaksi, mikä ei ainakaan toistaiseksi ole toteutunut.[35]

Vuoden 2020 väestöarvion mukaan maassa oli yksi miljoonakaupunki, pääkaupunki Kampala (1 353 189 asukasta), ja kaksi yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia, Gulu (146 858 asukasta) ja Lira (119 323 asukasta).[36]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Ugandan bruttokansantulo per asukas oli 440 Yhdysvaltain dollaria (Atlas-menetelmä) ja ostovoimakorjattuna 1 140 dollaria[37].

Luonnonvarat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandalla on merkittäviä luonnonvaroja, kuten hedelmällinen maaperä, säännölliset sateet ja suurehkot mineraalivarat (muun muassa kultaa, kuparia ja kobolttia).[38] Maan länsiosasta on löytynyt öljyä, ja vuoden 2009 löytöjen arvellaan olevan käytettävissä noin kolmen vuoden kuluttua.[39] Öljyvarojen hyödyntämisen epäillään rikastuttavan kansainvälisiä yhtiöitä enemmän kuin Ugandaa valtiona.[40] Korruptoituneen hallituksen epäillään tehneen sopimuksen, jossa valtio ottaa riskit mutta yrityksille taataan ainakin 35 prosenttia voittoa.[41]

Infrastruktuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandan tieverkosto on vielä huonokuntoinen, vaan suuria pääteiden rakennushankkeita on käynnissä 2019. Entebbe - Kampala Expressway valmistui 2018. Suurimpien keskusten välillä on päällystetyt tiet, mutta niiden sivutiet ovat huonokuntoisia.

Maayhteydet naapurimaihin hoidetaan lähinnä linja-autoilla ja minibusseilla. Rautatie on lakkautettu matkustajaliikenteen osalta, mutta suunnitelma Kampala - Nairobi - Mombasa rautatiestä on olemassa 2019. Matka Kampalasta Nairobiin kestää 12–14 tuntia. Reitti Tansaniaan seurailee Victorianjärven länsirantaa Bukobaan. Aiemmin Victorianjärvellä on ollut matkustajalaivoja Ugandasta Tansaniaan, nykyisin vain rahtiliikennettä.[42]

Entebben kansainvälinen lentoasema.

Ugandassa on 35 lentokenttää, joista viiden kiitotiet on päällystetty, ja yhden kiitotie pitempi kuin kolme kilometriä. Kansainvälinen kenttä on Entebbe International Airport.

Järvillä on laivaväyliä; suurimmat satamakaupungit ovat Entebbe, Jinja ja Port Bell. Kapearaiteista rautatietä on rakennettu 1 244 kilometriä.[1] Rautatieyhtiön toiminta lakkasi 1990-luvun puolivälissä, mutta vuonna 2010 julkistettiin suunnitelmia joidenkin rataosuuksien avaamisesta rahtiliikenteelle.[43]

Energia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandalla on käytettävissään vesivoimaa ja muita energiavaroja, mutta vain alle 15 prosenttia sen väestöstä on sähkönjakelun parissa.[44] Sähkönjakelussa on jatkuvia katkoksia jopa pääkaupungissa Kampalassa. Epäluotettava sähkönjakelu on merkittävä hidaste talouden kehittymiselle. Sähköverkkoa laajennetaan maaseudulle, mutta koko maan sähköistäminen on haastellista.

Viime vuosina Ugandassa on pyritty hyödyntämään aurinkovoimaa, mutta toistaikseksi aurinkopaneeleja käytetään hyvin pienten energiamäärien tuottamiseen (esimerkiksi kännykän lataaminen auringon avulla). Mobiiliverkkoyhtiöt ovat jakaneet mikrolainoja aurinkoenergian asentamiseen.[45]

Tietoliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muukin Afrikka, Uganda on hyötynyt merkittävästi matkapuhelinten kehittymisestä. Matkapuhelinverkot kattavat suurimman osan maasta ja puhelinten määrä on kasvanut nopeasti. Maassa on vuonna 2018 alkanut 4G-verkon laajentuminen, 3G-verkko kuitenkin on yleinen.

Vuonna 2018 Ugandan parlamentti julkaisi lakimuutoksen, jonka myötä sosiaaliselle medialle asetettiin päivittäin maksettava vero.[46] Veroa on kritisoitu ja kutsuttu sananvapautta loukkaavaksi.[46][47]

Vesi ja sanitaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmalla osalla ugandalaisista ei ole käytettävissä juoksevaa vettä eikä viemäröintiä. Monissa kylissä ei ole tarjolla puhdasta vettä eikä turvallisia käymälöitä. Tilanne on kuitenkin parantunut.lähde?

Elinkeinot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kahvipellot Lounais-Ugandassa.

Maan tärkein elinkeino on maanviljely, joka työllistää noin 80 prosenttia väestöstä. Suurin osa, noin 65 prosenttia, viennin arvosta tulee kahvista. Uganda on Afrikan suurin robusta-kahvin tuottajamaa.[48] Kahvin maailmanmarkkinahintojen heilahtelu vaikuttaa maan talouteen.[1]

Korruptio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uganda on varsin korruptoitunut maa. Yritysten on tyypillisesti lahjottava virkamiehiä esimerkiksi lupa-asioiden hoitamiseksi. Myös poliitikot ovat korruptoituneita. Monet yritykset nimeävät korruption yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi, joka hidastaa Ugandan talouskehitystä.

Vuosina 2012–2013 Ugandan korruptio nousi otsikoihin, kun selvisi, että osa kehitysapurahoista oli siirretty yksityisille tileille. Kriisin myötä Norja, Irlanti, Ruotsi, Tanska ja Britannia keskeyttivät tukien maksamisen.[49][50] Uganda joutui palauttamaan väärin käytettyjä kehitysapurahoja muun muassa Britannialle, Irlannille ja Norjalle.[49][51]

Väestö ja terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nainen Ruwenzori-vuorelta.

Ugandassa on noin 44,3 miljoonaa asukasta. Vuonna 2019 eliniänodote oli 63,4 vuotta.[52]

Väestönkasvu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandassa syntyvyys on korkea, yhtä naista kohti syntyvyys on vuonna 2019 4,7 lasta ja väestö kasvaa vauhdilla. Vuonna 2013 YK arvioi Ugandan väkiluvun nousevan yli 200 miljoonaan vuoteen 2100 mennessä.[53]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIV ja siitä hoitamattomana kehittyvä AIDS räjähti 1980-luvulla Ugandassa valtaisaksi terveysongelmaksi. Epidemiaa on pyritty rajoittamaan ABC-strategialla, johon kuuluvat pidättäytyminen seksistä (Abstinence) ja uskollisuus kumppanille (Be faithful) sekä kondomin käyttö (Condoms). Näistä kahdella ensimmäisellä on suurempi hallituksen tuki; varsinkin alkuvuosina presidentti Museveni vastusti kondomien jakamista.[54][55][56] Strategian raportoitiin pienentäneen HIV-positiivisten aikuisten osuutta kolmanneksesta ensin 15 prosenttiin 1990-luvulla ja siitä alle viiden prosentin. Myöhemmin kampanjan onnistumista on pidetty ylimainostettuna, ja todettu, että osa sairaiden osuuden pienenemisestä johtuu kuolleisuudesta.[57] Aikuisten HIV-levinneisyys oli CIA:n mukaan 6,1 prosenttia vuonna 2019.[1] HIV:iin liittyy edelleen leimautumisen pelko, joka haittaa hoitoon hakeutumista ja on jopa saanut vanhemmat välttämään lastensa hoitamista.[56]

Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Ugandassa käytettiin alkoholia enemmän kuin missään muussa maailman maassa; puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 8,9 litraa aikuista kohti.[58]

Kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandan väestö jakautuu pääasiassa bantu-kansoihin, niloottiseen kielikuntaan kuuluviin kansoihin ja nilo-hamiittisiin kansoihin. Bantukielistä gandalla on eniten puhujia, noin neljä miljoonaa.[59]

Ugandan suurimmat kielet (yli 500 000 puhujaa Ugandassa)[59]
nimi puhujia vuosi pääasiallinen alue
Atšoli 1,17 miljoonaa 2002 Pohjoisosa ja Sudan
Alur 617 000 2002 Luoteisosa ja Kongo
Aringa 589 000 1992 Luoteisosa
Chiga 1,58 miljoonaa 2002 Luoteisnurkka
Ganda 4,13 miljoonaa 2002 Kaakkoisosa
Konzo 609 000 2002 Lounaisosa
Lango 1,49 miljoonaa 2002 Keskiosa
Lugbara 797 000 2004 Luoteisosa, Kongo
Masaaba 1,12 miljoonaa 2002 Itäosa
Nyankole 2,33 miljoonaa 2002 Lounaisosa
Nyoro 667 000 2002 Länsiosa
Ruanda 764 000 2002 Lounaiset rajaseudut
Soga 2,06 miljoonaa 2002 Keskiosa
Teso 1,57 miljoonaa 2002 Itäosa, Kenia

Uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 ugandalaisista oli uskonnoltaan protestantteja 45,1 prosenttia, katolisia 39,3 prosenttia, muslimeja 13,7 prosenttia ja muita, eli esimerkiksi hinduja ja perinteisiä paikallisia uskontoja harjoittavia oli 1,6 prosenttia.[1] Idi Amin karkotti aasialaissyntyiset ugandalaiset vuonna 1972, ja silloin hindu- ja sikhiväestön määrä romahti. Aminin kukistumisen jälkeen intialaissyntyisiä afrikkalaisia on palannut Ugandaankin. Vuonna 1989 heitä arveltiin olevan 10 000, kun 1969 heitä oli 70 000.[60]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopea väestönkasvu on aiheuttanut haasteita koululaitokselle ja pätevistä opettajista on pulaa. Koulutuspolku muodostuu pakollisesta ja ilmaisesta ala-asteesta 6-13-vuotiaille, neljävuotisesta yläasteesta ja kaksivuotisesta lukiosta.[61]

Vuonna 2018 noin kolme neljännestä yli 15-vuotiaista ugandalaisista oli lukutaitoisia, 83% miehistä ja 70% naisista.[1] Maan noin 50 korkeakoulusta arvostettuihimpiin kuuluvat Makereren yliopisto, Kampalan kansainvälinen yliopisto ja Ugandan kristillinen yliopisto.[62]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kadam-vuori Ugandassa.

Ugandan perinteinen kulttuuri noudattelee heimorajoja enemmän kuin valtion rajoja. Länsi-Ugandan sademetsissä elää pygmikansoja, joilla on oma kulttuurinsa. Pohjoisessa ja idässä on niloottiseen kielikuntaan kuuluvia heimoja, muualla bantuheimoja. Jokaisella ryhmällä on omia eeppisiä kansanlaulujaan, joiden tarinat välittyvät sukupolvelta toiselle.[63]

Tunnettu ugandalainen kirjailija ja runoilija Okot p’Bitek (1931–1980) kirjoitti luon kielellä laajoja runoelmia, jotka hän itse käänsi myös englanniksi. Monet hänen teoksistaan ovat satiirisia monologeja, jotka käsittelevät eurooppalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin kohtaamisia.[64]

Noituuteen luottaminen on yleistä Ugandassa. Kyselyjen mukaan 80 prosenttia väestöstä on pyytänyt noidilta neuvoa. Vuonna 2009 rekisteröitiin 123 ihmistä uhratun noituuteen liittyviin tarkoituksiin. Tässä oli kahdeksan prosentin nousua vuodesta 2008. Ihmisten uhrausten tavoitteena on etupäässä nopea rikastuminen.[65]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandassa on laaja radio- ja televisioasemaverkosto, johon kuuluu yli 200 radioasemaa ja tusinan verran televisioverkkoja. Näistä enemmistö on yksityisesti omistettuja. Siirros digitaaliseen televisioon tapahtui vuonna 2015. Maksutelevisiota tarjoaa neljä ulkomaista toimijaa. Päivälehdistössä valta-asemassa ovat valtiollinen New Vision ja yksityinen Daily Monitor.[66] Kansainvälisistä radiokanavista BBC, Radio France internationale ja China Radio International lähettävät ohjelmavirtaa pääkaupunki Kampalassa.[66]

Virallisesti maassa on perustuslain turvaama sanan- ja lehdistönvapaus, mutta näitä oikeuksia vähättelevä rikoslakia käytetään toimittajia vastaan. Toimittajia pelotellaan ja heitä kohtaan hyökätään miltei päivittäin.[66][67] Keskeinen lehdistönvapauden rikkoja on turvallisuusjoukot.[67] Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaiseman vuosiraportti (2020) luokitteli järjestön pisteyttämästä 180 maasta Ugandan lehdistönvapaudessa sijalle 125, ja maa kuuluu maailmanlaajuisesti lehdistönvapauden viisiportaisella asteikolla toiseksi alimpaan, vaikean lehdistönvapauden luokkaan.[68][67]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mandelan kansallinen stadion.

Ugandan ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on jalkapallo, seuraavaksi suosituimpien lajien ollessa rugby ja koripallo.[69]

Uganda on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1956 alkaen. Se on saavuttanut olympiamitaleja kahdessa eri urheilumuodossa, yleisurheilussa ja nyrkkeilyssä. Maan ensimmäinen olympiavoittaja on miesten 400 metrin aitajuoksun Münchenin 1972 kisoissa voittanut John Akii-Bua.[70] Lontoon 2012 kisoissa Stephen Kiprotich voitti maratonjuoksun tuoden Ugandalle maan toisen olympiakullan.[71]

Ugandan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen. Afrikan-mestaruuskilpailujen lopputurnauksessa Uganda oli toinen vuonna 1978[72] ja neljäs vuonna 1962.[73]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Uganda The World Factbook. CIA. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Uganda Population (Live) – Population of Uganda (2020 and historical) Worldometer. Viitattu 7.12.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ GNI per capita, Atlas method (current US$) Maailmanpankki. Viitattu 17.1.2016. (englanniksi)
  5. ↑ GNI per capita, PPP (current international $) Maailmanpankki. Viitattu 17.1.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Economic and statistical analysis of tourism in Uganda (PDF) Maailmanpankki. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Country Guide: Uganda BBC Weather. BBC. Arkistoitu 9.2.2011. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Uganda National Park Safaris Uganda National Parks. 2008. Arkistoitu 7.6.2008. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  9. ↑ The Parks and Protected Areas (Kartta) Uganda Wildlife Athority. Arkistoitu 27.2.2009. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Uganda profile – Timeline BBC News. 10.5.2018. Viitattu 7.12.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Marshall, Julian: Obituary: Milton Obote The Guardian. 12.11. 2005. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Background Note (arkistoitu) 2011. U.S. Department of State. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Uganda rebel leader breaks silence. BBC News. 28.6.2006. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Huusko, Jukka: Loppuun ajettu Kony. Helsingin Sanomat. 23.11.2013. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 7.12.2013.
  15. ↑ Istuva presidentti voitti odotetusti Ugandan vaalit 20.2.2016. Yle.fi. Viitattu 9.5.2019.
  16. ↑ Ugandan presidentinvaalien äänestys alkoi myöhästellen 18.2.2016. Ilta-Sanomat. Viitattu 9.5.2019.
  17. ↑ Museveni sanoi voittaneensa Ugandassa 25.2.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.5.2019.
  18. ↑ Uganda’s Besigye cleared of rape BBC News. 7.3.2006. BBC. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Ugandassa äänestettiin presidentistä 23.2.2006. Yle Uutiset. Viitattu 9.5.2019.
  20. ↑ Rwanda: Media Censorship Will Breed Resentment allAfrica. 11.8.2010. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  21. ↑ Office of the Prime Minister Opm.go.ug. Viitattu 9.5.2019.
  22. ↑ Vice President: H. E. Edward Ssekandi Statehouse.go.ug. Arkistoitu 9.5.2019. Viitattu 9.5.2019.
  23. ↑ Hallamaa, Teemu: Ugandan presidentti erotti maan pääministerin Yle Uutiset. 19.9.2014. Viitattu 9.5.2019.
  24. ↑ Uganda ryhtyi perumaan homojen kuolemantuomioita. Helsingin Sanomat. 7.1.2010. Arkistoitu 9-1-2010. Viitattu 21.10.2010.
  25. ↑ a b Uganda: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Uganda Archives Amnesty International. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  27. ↑ Länkinen, Tiina: Ugandan homoparaati syrjässä ja pienimuotoisesti 10.8.2014. Yle Uutiset. Viitattu 14.5.2019.
  28. ↑ I’ve had hate mail and lost friends – but I will not stop writing about gay rights in Uganda The Guardian. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Uganda: District Creation Craze Contradicts Dream of East African Federation allAfrica. 3.8.2010. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Uganda Citypopulation.de. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Ocwich, Denis: Can Uganda’s economy support more districts? NewVision. 7.8.2005. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)
  32. ↑ Evolution of Uganda’s districts. The Independent. 30.6.2009. Arkistoitu 11.10.2010. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Districts of Uganda Uganda Online. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  34. ↑ A rough guide to the country's kingdoms irinnews.org. Viitattu 3.10.2017.
  35. ↑ Ankole monarchists' two decade battle for restoration of kingdom. Daily Monitor, 22.9.2012. Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ Population of Cities in Uganda (2020) World Population Review. Viitattu 7.12.2020. (englanniksi)
  37. ↑ GNI per capita, Countries Maailmanpankki. (englanniksi)
  38. ↑ Uganda aims to exploit its rich resources Entrepreneur. Helmikuu 2008. Arkistoitu 3.12.2009. (englanniksi)
  39. ↑ Fresh Uganda oil find ‘Africa’s biggest’ 9.1.2010. The Times. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Uganda oil contracts give little cause for optimism The Guardian. 18.1.2010. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  41. ↑ East Africa oil boom centers on Uganda UPI. 26.3.2010. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  42. ↑ Uganda Travel Information LonelyPlanet. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  43. ↑ Railway Revival Planned Inter Press Service. 9.1.2010. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  44. ↑ Country Profile Uganda International Hydropower Association. Viitattu 16.10.2021.
  45. ↑ Solar powering Ugandan life DW. 14.9.2021. Viitattu 16.10.2021.
  46. ↑ a b Uganda ottaa käyttöön ”WhatsApp-veron” – valtio haluaa kitkeä kansalaisten juoruilua 31.5.2018. MTV3 Uutiset. Viitattu 9.5.2019.
  47. ↑ Lindström, Liselott: Slummissa kasvanut poptähti nousi Ugandan presidentin pahimmaksi viholliseksi – Bobi Wine käänsi pahoinpitelyn poliittisesti hyödykseen 18.9.2018. Yle Uutiset. Viitattu 9.5.2019.
  48. ↑ Ochan, Ben: Ugandan Coffee: wilting under pressure?. The New Agriculturist. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  49. ↑ a b Uganda palautti Norjalle korruptioon valuneita avustusrahoja 6.2.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.5.2019.
  50. ↑ Uganda jää ilman talousapua korruptioskandaalin vuoksi Yle Uutiset. 17.11.2012. Viitattu 14.5.2019.
  51. ↑ Uganda palauttaa kehitysapuaan Irlannille korruptiokohun vuoksi 6.11.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.5.2019.
  52. ↑ World Development Indicators, Uganda Maailmanpankki. (englanniksi)
  53. ↑ Maailma vuonna 2100: Näiden valtioiden väkiluku räjähtää 14.6.2013. Uusisuomi.fi. Viitattu 9.5.2019.
  54. ↑ Uganda: Museveni Opposes Condoms in Schools allAfrica. 30.11.2004. Viitattu 17.1.2016. (englanniksi)
  55. ↑ Yoweri Museveni – Uganda’s president profiled BBC. BBC. Viitattu 17.1.2016. (englanniksi)
  56. ↑ a b HIV and AIDS in Uganda Avert. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  57. ↑ Is Uganda’s HIV prevention success story ’unravelling’? Aidsmap. 22.8.2006. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  58. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  59. ↑ a b Lewis, M. Paul (toim.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Texas: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.8.2010). (englanniksi)
  60. ↑ Uganda – Ethnic Groups University of Pennsylvania. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  61. ↑ Rana Hassan: Education in Uganda WES. 2020. Viitattu 16.10.2021.
  62. ↑ 2021 Ugandan University Ranking 4ICU. Viitattu 16.10.2021.
  63. ↑ People and cultures of Uganda Uganda Travel Guide. Arkistoitu 11.9.2010. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  64. ↑ Liukkonen, Petri & Pesonen, Ari: Okot p’Bitek Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  65. ↑ Les sacrifices humains, le travers meurtrier de la sorcellerie RFI. 25.1.2010. Viitattu 27.7.2017. (ranskaksi)
  66. ↑ a b c Uganda profile - Media BBC News. 8.8.2017. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
  67. ↑ a b c Uganda - Attacks on the media 2020 World Press Freedom Index. Reporters without borders, rsf.org. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
  68. ↑ 2020 World Press Freedom Index Reporters without borders, rsf.org. Viitattu 27.12.2020. (englanniksi)
  69. ↑ Sport in Uganda Topend Sports. Viitattu 18.12.2016. (englanniksi)
  70. ↑ John Akii-Bua, 47, Is Dead; Ugandan Won Olympic Gold The New York Times. 25.6.1997. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  71. ↑ Ilkka Palomäki: 40 vuoden odotus päättyi - olympiavoittajasta kansallissankari Yle. 2012. Viitattu 17.10.2021.
  72. ↑ African Nations Cup 1978 RSSSF. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  73. ↑ African Nations Cup 1962 RSSSF. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uganda&oldid=22709499”