UAZ-469

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
UAZ-469 ja -315126
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
Valmistaja UAZ
Luokka Maastoauto
Edeltäjä GAZ-69
Tekniset tiedot
Iskutilavuus 469: 2 445 cm³
315126: 2,45 l
Teho 469: 72 hv /4000 1/min
315126: 92 hv
Polttoaine bensiini
Vetotapa 4×4
Vaihteisto 4+1 sekä kaksiportainen alennusvaihde
Kulutus 14–20 l /100 km[1]
Mitat
Massa 1 730 kg
Pituus 4 025 mm
Leveys 1 785 mm
Korkeus 2 015 mm

UAZ-469 on neuvostoliittolaisen UAZin valmistama maastoauto.[1]

Teknisiä tietoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

72-hevosvoimainen, 2,4-litrainen moottori[1] periytyi edeltäjämallista, GAZ-69:stä.[2] jatkona oli kuiva yksilevykytkin josta voima välittyi nelinopeuksisen vaihteiston ja kaksiportaisen alennusvaihteen kautta[1] jäykille etu- ja taka-akseleille, jotka oli jousitettu puolielliptisin lehtijousin. Iskunvaimentimet olivat hydrauliset ja vipumalliset.[2]

Kori oli teräsrakenteinen ja kantavana rakenteena oli tikapuurunko. Ohjaamo oli karu ja yksinkertainen, kuten neuvostoliittolaisissa sotilasajoneuvoissa yleensä. Istuimet oli verhoiltu vinyylillä. Istumapaikkoja oli kuljettajan vieressä yhdelle matkustajalle, käännettävällä takapenkillä kolmelle ja lisäksi takana tavaratilassa oli lisäistuimet kahdelle matkustajalle, jotka istuivat kasvot vastakkain ja selät sivuille päin.[2] Polttoainesäiliön tilavuus oli 78 litraa.[1]

Autoa päivitettiin vuonna 1983, jolloin sen mallimerkinnäksi tuli UAZ-315126. Moottorin iskutilavuutta kasvatettiin hieman ja samalla teho nousi 92 hevosvoimaan.[3]

Ominaisuuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auton huippunopeus oli 100 km/h, maavara oli 220 mm ja kääntösäde 6,5 metriä. Rengaskoko oli 8,40-15".[1] Suurin lähestymiskulma on 50 ja jättökulma 45 astetta.

Käyttö Suomen puolustusvoimissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimat vastaanotti yhden UAZ-469:n kokeiluun 28. helmikuuta 1974. Kokeilu päättyi saman vuoden toukokuun lopussa. Vuoden 1976 kesäkuussa maahan saapuivat ensimmäiset 15 UAZia ja vuoteen 1982 mennessä niitä oli käytössä jo 250 kappaletta.[3]

Suomessa joihinkin autoihin vaihdettiin kotimaiset, joskin huonosti istuvat kuomut. Joihinkin yksilöihin vaihdettiin valkoinen, lujitemuovinen katto. Näitä autoja kutsuttiin lempinimellä "ylioppilas-UAZ".[3]

Puolustusvoimissa UAZ-469:n käyttöiäksi oli määritelty 9,5 vuotta ja 315126:n 9,2 vuotta.[3] Muuten hyvän maastoauton heikko kohta oli moottori, jonka kestoikä oli vain 20 000–30 000 kilometriä. Niitä korjattiin puolustusvoimissa vuosittain viisikymmentä.[1]

  1. a b c d e f g Mäkipirtti, Markku: Ajoneuvot Suomessa 2 – Neuvostoliittolaiset autot – UAZ-469, s. 125–126. Tampere: Apali Oy, 2009. ISBN 978-952-5026-85-6
  2. a b c Nowill, Julian: ”1 Russia”, East European Cars, s. 19. Gloucestershire, Yhdistynyt kuningaskunta: Sutton Publishing Limited, 2000. ISBN 0-7509-2369-5 (englanniksi)
  3. a b c d Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – UAZ-469, s. 18–19. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]