Tuomi

Wikipediasta
3 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 2. syyskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee puulajia. Tuomi on myös etu- ja sukunimi, jota käsitellään sivuilla Tuomi (nimi) (etunimi) ja Tuomi (sukunimi).
Tuomi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Tuomet Prunus
Laji: padus
Kaksiosainen nimi

Prunus padus
L.

Katso myös

  Tuomi Wikispeciesissä
  Tuomi Commonsissa

Tuomi eli metsätuomi eli lehtotuomi (Prunus padus) on ruusukasveihin kuuluva lehtipuu, jota esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa. Suomessa tuomi on Pirkanmaan maakuntakasvi.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarhamehiläinen (Apis mellifera) laskeutumassa tuomenkukkaan

Tuomi on 3–12 metrin korkuinen pensas tai monirunkoinen puu. Hyvällä kasvupaikalla se voi kehittää selvän päärungon, joka tekee kasvista selkeämmin puun näköisen[3]. Korkkihuokosia sisältävä kuori on tummanruskea tai tummanpunainen, vanhemmiten tummanharmaa. Kuori ja puuaines maistuvat karvaalta[4] ja erittävät voimakasta hajua, jonka aiheuttaa myrkyllinen amygdaliini (C20H27NO11, CAS-numero 29883-15-6). 5–10 senttimetrin mittaiset lehtilavat ovat soikeita ja sahalaitaisia.[5]

Tuomi kukkii touko-kesäkuun vaihteessa lehtien puhjettua. Sen viisiteräiset kukat ovat valkoisia, tuoksuvia, niissä on ruusumainen teriö ja ne muodostavat 12 kukan terttumaisia kukintoja. Myöhemmin niistä kehittyy tummansinisiä tai mustia, pieniä luumarjoja.[5] Tuomen marjat eivät ole myrkyllisiä, mutta maistuvat karvailta[6].

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomi kasvaa Euraasian boreaalisen vyöhykkeen viljavilla mailla. Puuta tavataan myös Britanniassa, Ranskassa, Portugalin ja Espanjan vuoristoalueilla, Atlasvuorilla ja Balkanin niemimaan pohjoisosissa[3]. Idässä tuomen levinneisyysalue ulottuu Siperian arovyöhykkeelle ja Kaukasiaan.

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuomen marjoja

Linnut käyttävät tuomen marjoja ravinnokseen[7].

Tuomen puuainesta on käytetty perinteisesti hevosen länkivaljaiden luokkipuuna ja puusepänteollisuudessa[8]. Tuomen lehdeksiä vietiin aiemmin hiirikarkotteeksi jyvälaariin. Tuomen lehtiä käytettiin myös keuhkotaudin ja ripulin hoitoon.[7] Marjojen sisältämä kversetiini estää useiden mikrobien kasvua[9]. Keskiajalla oveen kiinnitetyn tuomen kuoren uskottiin torjuvan ruttoa[10].

Tuomen marjoja käytetään vain harvoin ihmisravintona karvaan makunsa vuoksi. Marjojen karvaus vähenee kuitenkin syksyllä ja toisinaan niistä valmistetaan likööriä, johon murskataan myös jonkin verran puun karvasmantelin makuisia siemeniä.[11] Paloviinaan uutetuissa tuomenmarjoissa ja siemenmurskassa on persikkainen aromi. Pohjois-Ruotsalaiset lapset söivät aiemmin suolattuja tuomenmarjoja. Kuivattuja marjoja on saatettu lisätä myös jauhojen sekaan.[9]

Koristekasvikäyttöön on jalostettu lajike purppuratuomi (Prunus padus 'Colorata'), jonka kukat ovat vaaleanpunaiset ja lehdet punertavat.[12]

Tuholaisia ja kasvitauteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomen tunnetuin tuholainen on tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymellus), mutta myös tuomikirva (Rhopalosiphon padi) on taloudellisesti haitallinen tuhohyönteinen. Loissienistä tuomen lehtiin aiheuttaa sinipunaisia laikkuja kuusentuomiruoste (Thekopsora areolata) sekä puun marjasatoa vähentää Taphrina pruni -niminen loissieni tehden marjat sitkeiksi, ruskeiksi, luuttomiksi ja siemenittömiksi pusseiksi. Tuomen lahottajista tunnetuimpia ovat karvavyökääpä (Trametes hirsuta), nukkavyökääpä (Trametes pubescens), punakääpä (Pycnoporus cinnabarinus) sekä okrakääpä (Hapalopilus rutilans) ja harvinaisempia pähkinäorvakka (Granulocystis flabelliradiata)lähde tarkemmin? sekä vuotikankääpä (Antrodiella americana), joka edellyttää ruskovuotikan (Hymenochaete tabacina) edeltävää läsnäoloa[13].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rhodes, L. & Maxted, N.: Prunus padus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Lehtotuomi - Prunus padus Arviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 23.4.2024.
  3. ↑ a b Piia Urpelainen: Metsätuomi (Prunus padus) 2007. Helsingin yliopiston metsätieteiden laitos. Viitattu 10.8.2007.
  4. ↑ Skogssällskapet: Tuomi, Prunus padus 2002. Metsä vastaa. Viitattu 10. 8.2007.
  5. ↑ a b LuontoPortti: Tuomi (Prunus padus) luontoportti.com. Viitattu 2.7.2020.
  6. ↑ Tuomi yle.fi. 26.11.2010. Viitattu 10.9.2024.
  7. ↑ a b Tuomen tuoksu on huumaava ja marjat kitkeriä – Tunnetko tuomen monet käyttötavat? Maaseudun Tulevaisuus. 18.5.2018. Viitattu 10.9.2024.
  8. ↑ Hannula, Mandi & Wiherheimo, Alli (toim.): ”Kotiteollisuuden raaka-aineet”, Emännän tietokirja II, uudistettu laitos, Katto–Nauris, s. 772. WSOY, 1953.
  9. ↑ a b Tuomen tuoksu on huumaava ja marjat kitkeriä – Tunnetko tuomen monet käyttötavat? Maaseudun Tulevaisuus. 18.5.2018. Viitattu 10.9.2024.
  10. ↑ Leinonen, Matti, Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo: Koulun biologia: Metsät ja suot, s. 157. Otava, 2007.
  11. ↑ Arktiset Aromit ry www.arktisetaromit.fi. Viitattu 10.9.2024.
  12. ↑ Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.
  13. ↑ Niemelä, Tuomo: Suomen käävät, s. 16,180,363–371. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset lehtipuut

 

Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuomi&oldid=22626938”