Tormato
| Tormato Yes | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | joulukuu 1977 – kesäkuu 1978 | |
| Julkaistu | 1978 | |
| Tuottaja(t) | Yes | |
| Tyylilaji | progressiivinen rock sinfoninen rock[1] | |
| Kesto | 41.35 | |
| Levy-yhtiö | Atlantic Records | |
| Yesin muut julkaisut | ||
| Going for the One 1977 |
Tormato 1978 |
Drama 1980 |
Tormato on brittiläisen progressiivisen Yes-yhtyeen yhdeksäs studioalbumi. Albumi julkaistiin syyskuussa 1978. Se oli sillä erää viimeinen levy Rick Wakemanille, joka palasi yhtyeeseen 13 vuoden jälkeen vuonna 1991. Samoin levy oli viimeinen myös Jon Andersonille, joka palasi yhtyeeseen vuonna 1983, kun se aloitti uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen.
Yhdysvaltalainen Shadow Gallery -yhtye on tehnyt Yes-tribuuttialbumille Tales from Yesterday: Yes Tribute (1995) power metal -sovituksen ”Release Release” -kappaleesta.[2]
Albumin taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yesin edellisen Going for the One- albumin kiertueen päätyttyä 1977 lopulla yhtyeellä oli 1978 Elokuuhun asti aikaa sekä säveltää että äänittää uusi albumi. Jon Anderson ehdotti äänityspaikaksi Sveitsiä, jossa Going for the One oli äänitetty. Väittelyiden jälkeen paikaksi tuli Englanti.[3] Yhtye tuotti albumin itse apunaan äänittäjät Geoff Young ja Nigel Luby. Valmiita sävellyksiä oli vähän ja sävellyksiin tulleet erilaiset vaikutteet eivät ehtineet muodostua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.[3] Yhtyeen kanssa aiemmin työskennellyt Eddie Offord oli mukana mutta poistui jo alkuvaiheessa.[4] Tämä korosti edelleen ulkopuolisen näkemyksen puutetta, mikä korosti materiaalin epäyhtenäisyyttaä.[4]. Tuottajana toimiminen nosti myös jännitteitä yhtyeen sisällä. Itse äänitysten aikana Steve Howella ja Rick Wakemanilla oli vaikeuksia löytää yhteensopivia sointivärejä käyttämilleen instrumenteille.[5] Taustanauhat tehtiin Advision - studiossa ja päälleäänitykset RAK studiossa.[5]
Jäsenten näkemyksiä albumista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kukaan Yesin tuonaikaisesta kokoonpanosta ei ole pitänyt albumia onnistuneena kokonaisuutena. Chris Squire on todennut, että albumi on kokoonkeitetty erilaisista ideoista ja että on vaikea nähdä, mikä on toimivaa ja mikä ei ole, vaikka sillä on joitain hyviä hetkiä. Lisäksi hän katsoi, että Rick Wakeman ja Steve Howe ovat erittäin paljon esillä.[4]
Howe mielipide heijastaa tätä ja hän toteaa sekä hän että Rick Wakeman pitivät liian kiirettä soittaen musiikin tukkoon ja että kaiken kaikkiaan soittoa oli liikaa ja lisäksi alituotettuna.Toisaalta hän korostaa koko yhtyeen jäsenten vastuuta tuotantoprosessista.[4]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A. Future Times (Jon Anderson / Chris Squire / Steve Howe / Rick Wakeman / Alan White) B. Rejoice (Jon Anderson) – 6:46
- Don’t Kill the Whale (Jon Anderson / Chris Squire) – 3:56
- Madrigal (Jon Anderson / Rick Wakeman) – 2:25
- Release, Release (Jon Anderson / Alan White / Chris Squire) – 5:44
- Arriving UFO (Jon Anderson / Steve Howe / Rick Wakeman) – 6:07
- Circus of Heaven (Jon Anderson) – 4:31
- Onward (Chris Squire) – 4:05
- On the Silent Wings of Freedom (Jon Anderson / Chris Squire) – 7:47
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jon Anderson − laulu, lyömäsoittimet
- Chris Squire − basso, piano (”Don’t Kill the Whale” -kappaleessa), bassopedaalit, laulu
- Steve Howe − sähkö- ja akustinen kitara, laulu
- Rick Wakeman − koskettimet
- Alan White − rummut, lyömäsoittimet, laulut