Taktinen ydinase

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Taktinen ydinase on ydinase, joka on tarkoitettu käytettäväksi taistelukentällä. Vertailun vuoksi strategiset ydinaseet on tarkoitettu tuhoamaan asutuskeskuksia ja suuria laitoksia. Taktisia ydinaseita käsitellään yleensä strategian rajattuna osana, ei täysimittaiseen ydinsotaan tarkoitettuina.

Taktisiksi ydinaseiksi lasketaan ohjukset, joiden kantama on alle 500 kilometriä.[1]

Yhdysvaltain M-388 Davy Crockett oli pienin rakennettu ydinase. Sen räjähdysvoima oli vain noin 0,02 - 0,5 kilotonnia.

Taktisiin ydinaseisiin eivät kuulu vain ydinkärjellä varustetut pommit ja ohjukset, vaan myös tykinammukset, maamiinat, syvyyspommit ja torpedot.

Pieniä, kahden hengen kannettavia ydinaseita on kehitetty (kuten Special Atomic Demolition Munition), mutta tarpeeksi suuren tehonselvennä ja kannettavuuden yhdistäminen on ollut vaikeaa.

On myös kehitetty bunkkerien tuhoamiseen tarkoitettuja ydinaseita.

Taktisten ydinaseiden räjähdysvoima on yleensä alempi kuin strategisten, vaikka ne silti ovatkin erittäin voimakkaita. Jotkut ydinaseet voivat toimia molemmissa rooleissa räjähdysvoiman muunneltavuuden takia. Nykyaikaisten taktisten aseiden räjähdysvoima voi olla kymmeniä, jopa satoja kilotonneja, eli moninkertainen verrattuna Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettuihin pommeihin.

Joillakin taktisilla ydinaseilla on ominaisuuksia, jotka parantavat niiden suorituskykyä taistelutilanteissa strategisiin aseisiin verrattuna, esimerkiksi räjähdysvoiman muunneltavuus ja neutronikärjet, joilla saadaan vähennettyä laskeumaa ja lisättyä vihollisjoukkojen tappioita.

Pienemmästä välittömästä tuhosta huolimatta ydiniskun poliittinen ja symbolinen merkitys on yhtä iso kuin strategisella ydinaseella.[1] Princetonin yliopistossa vuonna 2019 tehdyssä simulaatiossa ydinaseen käyttö Yhdysvaltojen ja Venäjän sodassa eskaloitui täysimittaiseksi ydinsodaksi, jossa olisi kuollut ensimmäisten tuntien aikana 90 miljoonaa ihmistä.[2]

Taktisten aseiden pienen koon vuoksi esimerkiksi terroristien olisi helpompi varastaa niitä, erityisesti poliittisen epävakauden vallitessa (kuten Neuvostoliiton hajotessa). Taktiset ydinaseet muodostivat suuren osan esimerkiksi 1960-luvun ydinasevaltojen ydinasevarastoista.

Toisaalta jotkut teoreetikotlähde? kylmän sodan aikana uskoivat, että Yhdysvallat olisi ollut alakynnessä ilman taktisia ydinaseita, jos se olisi joutunut sotaan Neuvostoliittoa vastaan, varsinkin koska Yhdysvallat olisi tuskin halunnut aloittaa hyökkäystä strategisilla ydinaseilla. Koska ajateltiin, että minkä tahansa ydinaseen käyttö Neuvostoliittoa vastaan käynnistäisi täysimittaisen ydinsodan, taktisten ja strategisten aseiden välille on ollut vaikeampi vetää rajaa.

Taktiset ydinaseet on rajattu strategisten aseiden vähentämissopimus START:in ulkopuolelle. 2010-luvulla sekä Venäjä että Yhdysvallat alkoivat hankkia niitä lisää ja puhua niistä osana ydinasepelotettaan.[1] Muut maat, joilla niitä tiedetään olevan, ovat Kiina, Ranska, Iso-Britannia, Pakistan, Intia, Israel ja Pohjois-Korea.[3]

Taktisia ydinaseita voitaisiin käyttäälähde? seuraavissa tilanteissa:

  • Suuria maavoimia vastaan
  • Tuhoamaan maanalainen bunkkeri
  • Kaukaista tai vahvasti puolustettua aluetta vastaan, jolloin tavallisten aseiden käyttö olisi vaikeaa
  • Lentotukialusosastoa tai muuta alusryhmää vastaan
  • Suurta maihinnousulaivastoa vastaan
  • Suurta huoltokolonnaa vastaan
  • FROG (Free Rockets Over Ground)
  • Davy Crockettit
  • Salkkupommit (voi tarkoittaa myös muita kuin ydinaseita)
  • Atomibazookat

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]