Taantuma
| Osa artikkelisarjaa |
| Talous |
|---|
 |
|
Haarat ja luokittelut |
Taantuma on talouden pitkittynyt hidastuminen tai supistuminen. Se tapahtuu suhdannevaihtelun osana talouden aktiivisuuden huippukohdan ja siitä alkaneen laskun päättävän aallonpohjan välissä. Talousmedia puhuu taantumasta yleisesti silloin, kun maan bruttokansantuote on supistunut kahtena vuosineljänneksenä peräkkäin.[1] Taantuma kestää lyhyemmän aikaa kuin lama.[1]
Taantuma näkyy tuotannon hiipumisena, työttömyyden kasvuna, reaaliansioiden alenemisena ja myynnin laskuna.[1]
Taantumien syitä ei ymmärretä täysin. Keynesin mukaan asiaan vaikuttaa sijoittajien optimismin hiipuminen, josta seuraa yrittäjyyden väheneminen. Nykyisin taantumia pyritäänkin ennustamaan mittaamalla kuluttajien ja sijoittajien luottamusta talouteen. Milton Friedmanin mukaan taantumien taustalla onkin usein sen sijaan rahapolitiikka.[1]
Hallitukset pyrkivät usein saamaan maan talouden pois taantumasta laajentamalla finanssi- ja rahapolitiikkaansa. Finanssipolitiikan muutoksiin kuuluvat esimerkiksi veroleikkaukset, rahankäytön lisääminen ja työttömyysvakuutukset. Rahapolitiikan muutoksiin kuuluvat esimerkiksi pankkien lainoittamiskyvyn helpottaminen, keskuspankin yksityisille pankeille määrittelemän korkotason alentaminen ja valtion obligaatioiden hankkiminen keskuspankille yksityisiltä.[1]