Suojärvi (kaupunki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nykyistä Karjalan tasavallan kaupunkia. Samalla alueella sijainnutta entistä Suomen kuntaa käsittelee artikkeli Suojärvi. Muista merkityksistä katso Suojärvi (täsmennyssivu).
Suojärvi
Суоя́рви
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Suojärvi

Koordinaatit: 62°05′N, 32°21′E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Suojärven piiri
Kaupungiksi 1940
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 181 km²
Väkiluku (2012) 10 800
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 186870, 186872
Suuntanumero(t) +7 81457









Suojärven Sadovajakatu.
Suojärven kaupunkikunta Suojärven piirin kartalla.

Suojärvi (ven. Суоя́рви) on kaupunki, kaupunkikunta ja Suojärven piirin hallinnollinen keskus Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Suojärven etelärannalla 143 kilometriä maanteitse Petroskoista länteen.[1] Asukkaita on 10 800 henkeä (vuonna 2012)[2].

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojärven kaupunkikunnan pinta-ala on 1 181 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu lännessä Suojärven piirin Loimolan, pohjoisessa Naistenjärven ja idässä Veskelyksen kuntiin sekä etelässä Prääsän piirin Vieljärven kuntaan[4]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[5].

Seutu kuuluu Länsi-Karjalan ylänköön, jonka maisemaa leimaavat pitkät ja kapeat harjut sekä lukuisat järvet ja suot[6]. Kunnan alueella virtaavat Suojoki, Kollaanjoki, Narvoisjoki (ven. Narovož), Suonajoki (Sona), Pyhäjoki eli Rajapuro, Kuskimuksenjoki (Kuškimus), Viiruoja ja Saarijärvenjoki. Järviä ovat Suojärvi, Salonjärvi, Iso-Pyhäjärvi, Pieni-Pyhäjärvi, Hanhijärvi, Saarijärvi ja Dolgoje.[7] Hyötykaivannaisiin kuuluvat graniitti, hiekka, sora ja turve[8].

Suojärven kaupunki on kunnan ainoa asutuskeskus[9]. Sen kauempana sijaitsevia osia ovat Suvilahti ja Kaipaa[1]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan asukkaista 77 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 6 % karjalaisia, 6 % valkovenäläisiä ja 3 % ukrainalaisia[10].

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002 2010
6 711[11] 9 425[12] 10 507[13] 11 772[14] 11 600[15] 9 766[16]
Pääartikkeli: Suojärvi

Ennen talvi- ja jatkosotaa paikkakunta oli Suomen Neuvostoliitolle luovuttaman Suojärven kunnan keskus[1]. Moskovan rauhan jälkeen maaliskuussa 1940 siitä tuli kaupunki ja heinäkuussa Suojärven piirin keskus[17]. Samaan aikaan rakennettiin rautatie Petroskoihin ja perustettiin Suojärven metsäteollisuuspiiri[1]. Neuvostoaikana kaupungissa toimi myös suomalaisten perustama[18] kartonkitehdas, suurkanala, meijeri, betonitehdas, rautatieliikenteen yrityksiä ja rajavartiosto[1][19].

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunnalta on maantieyhteydet Petroskoihin (A-133), Pitkärantaan (A-131) ja Porajärven kautta Juustjärvelle (A-132). Linja-autoliikenne suuntautuu Petroskoihin, Porajärvelle, Karhumäkeen ja Sortavalaan. Kaupungin kautta kulkee Jänisjärven ja Petroskoin välinen rautatie, josta haarautuu Länsi-Karjalan rata Jyskyjärvelle. Rautateillä on Suojärvi I:n ja II:n rautatieasemat, Suojoen seisake ja Verkon ohituspaikka.[20]

Suojärvellä toimii metsäteollisuus- ja puunjalostusyrityksiä sekä kartonkitehdas. Kaupungissa on myös kaivosteollisuutta, leipomo, kirjapaino, rautatievarikkoja, tielaitos ja lohenviljelylaitos.[21]

Kaupungissa toimii neljä lastentarhaa, perus- ja keskikoulut, ammattikoulu, lasten luomistyön keskus, taidekoulu sekä lasten ja nuorten urheilukoulu. Kulttuurilaitoksia ovat kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, piirin keskuskirjasto ja elokuvateatteri. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat piirisairaala, poliklinikka ja sosiaalipalvelukeskus. Vuonna 2006 rakennetun[18] ortodoksisen Kristuksen syntymän kirkon lisäksi on kaksi muuta kirkkoa. Paikallislehtenä ilmestyy Suojarvski vestnik.[22]

Nähtävyydet ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojärven rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat 1900-luvun alussa rakennettu Kaipaan rautatieasema sekä ennen sotia pystytetty hallintorakennus. Historialliset kohteet liittyvät toiseen maailmansotaan. Kaupungissa on seudulla kaatuneen Neuvostoliiton sankarin Pietari Tiikkiläisen hauta[23] ja rintakuva[24].

Majoituspalveluja tarjoavat hotelli Karelija ja vierasmaja Tamara. Salonjärven pohjoisrannalla sijaitsee lomakylä. Kaupungissa on muutama kahvila ja ruokala.[25]

Ystävyyskunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d e Karelija, s. 151.
  2. Generalnyi plan, s. 20.
  3. Generalnyi plan, s. 3.
  4. Generalnyi plan, s. 8.
  5. Generalnyi plan, s. 54.
  6. Generalnyi plan, s. 9.
  7. Generalnyi plan, s. 11–12.
  8. Generalnyi plan, s. 12–13.
  9. Generalnyi plan, s. 4.
  10. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 19.2.2014. (venäjäksi)
  11. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. demoscope.ru. Viitattu 10.6.2013. (venäjäksi)
  12. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 10.6.2013. (venäjäksi)
  13. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 10.6.2013. (venäjäksi)
  14. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 10.6.2013. (venäjäksi)
  15. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 10.6.2013. (venäjäksi)
  16. Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 10.6.2012. (venäjäksi)
  17. Karelskaja ASSR. Administrativno-territorialnoje delenije, s. 52. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  18. a b Karelija, s. 152.
  19. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 25, s. 80. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976.
  20. Generalnyi plan, s. 18–19.
  21. Generalnyi plan, s. 19, 32–33.
  22. Generalnyi plan, s. 20–21, 23.
  23. Generalnyi plan, s. 17.
  24. Karelija, s. 151–152.
  25. Generalnyi plan, s. 23.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]