Sota ja rauha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Leo Tolstoin romaania. Muita merkityksiä varten katso Sota ja rauha (täsmennyssivu)
Sota ja rauha
Война и мир
Kolmannen painoksen kansi
Kolmannen painoksen kansi
Alkuperäisteos
Kirjailija Leo Tolstoi
Kieli venäjä
Genre historiallinen romaani
Julkaistu 1865–1869
Sivumäärä n. 1500
Suomennos
Suomentaja Iivari Wallenius (ilm. 1905)
J. A. Hollo (ilm. 1924)
Esa Adrian (ilm. 1975)
Eero Balk (ilm. 2005)
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1905 (ensim. suomennos)
Sivumäärä 1444 (WSOY 1924, 4 nidettä)
1865 (Otava 1975, 4 nidettä)
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sota ja rauha (ven. Война и мир, Voina i mir, oikeinkirjoitus ennen 1918 Война и миръ) on venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin suurteos, joka julkaistiin vuosina 1865–1869. Maailmankirjallisuuden merkittävimpiin kuuluva teos on 1500-sivuinen historiallinen aikakirja vuoden 1812 sodasta Napoleonia vastaan. Se on myös läpileikkaus koko Venäjän yhteiskunnasta.

Sodan ja rauhan tuorein suomennos on vuodelta 2005. Eero Balk on kääntänyt sen romaanin ensimmäisestä versiosta, kun taas Esa Adrianin aiempi käännös pohjaa Tolstoin lopulliseen, laajempaan versioon.lähde?

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolstoi sai innoituksen kirjoittaa historiallinen romaani hieman ennen avioliittoaan vuonna 1862. Hän kaavaili kirjan sankariksi vuoden 1825 kapinaan osallistunutta dekabristia, joka karkotettiin Venäjältä. Vuonna 1863 Tolstoi kirjoitti kolme lyhyttä kappaletta, mutta jätti kirjoittamisen tämän jälkeen, koska halusi tutustua paremmin kyseisen dekabristin taustaan. Hänelle selvisi, että häntä kauan kiinnostanut aihe, vuoden 1825 dekabristikapina, juonsi juurensa Napoleon I:n hyökkäykseen Venäjälle. Tolstoi tutki aihetta vuoteen 1879 asti, jolloin hän jätti aiheen, koska virkavalta ei antanut hänen jatkaa asian tutkimista ja toisaalta hän myös menetti mielenkiintonsa siihen.[1]

Tolstoi palasi jatkuvasti teoksensa pariin. Hän kirjoitti lähes puolet teoksestaan nimellä 1805. Hänen sanotaan myöhemmin lainanneen teoksen nimen Sota ja rauha Pierre-Joseph Proudhonin ranskankielisestä teoksesta La guerre et la paix. Hän sai romaanin kirjoittamisen päätökseen vuonna 1869, lähes seitsemän vuotta sen aloittamisesta.[1]

Teoksessa on yli 580 henkilöhahmoa, joiden joukossa on sekä historiallisten henkilöiden muotokuvia että kuviteltuja hahmoja. Monet henkilöhahmot perustuvat Tolstoin perheeseen, sukulaisiin ja häneen itseensä.[1] Tarinan runko muodostuu viiden venäläisen aatelisperheen Bezuhovien, Bolkonskien, Rostovien, Kuraginien ja Drubetskojen elämänvaiheista Pietarin ja Moskovan salongeissa ja maatiloilla vuosina 1805–1813. Moskova ja sen maalaisaateli edustaa aitoa venäläisyyttä, muodikas Pietari läntisen Euroopan vaikutusta.[1][2]

Tolstoi halusi riisua sodan sankaruuden hohdosta. Hän halusi kuvata enemmän ihmisiä kuin suurmiehiä, mikä on toisaalta ristiriidassa sen kanssa, että juoni keskittyy aateliston elämänvaiheisiin. Hänen mukaansa historiaa eivät luoneet vain suurmiehet vaan yhteiskunnallisten syiden verkosto.[3]

Päähenkilöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bezuhovit:

  • kreivi Pjotr ​​Kirillovitš ("Pierre") Bezuhov: Tolstoin omien maailmankatsomusten ja sisäisten kamppailujen keskushahmo sekä ääni. Pierre on sosiaalisesti kömpelö kreivi Kirill Vladimirovits Bezuhovin avioton suosikkipoika. Ranskassa koulutuksensa saanut Pierre palaa Venäjälle tuntien olonsa ulkopuoliseksi, koska häntä pidetään automaattisesti Napoleonin kannattajana. Odottamatta lankeava suuri perintö tekee hänestä seurapiireissä tavoitellun miehen. Todennäköinen Tolstoin alter ego.
  • kreivi Kirill Vladimirovitš Bezuhov: Pierren satumaisen rikas isä, jolla on kymmeniä muitakin aviottomia poikia.

Bolkonskit:

  • ruhtinas Nikolai Andrejevitš Bolkonski: Andrein ja Marian isä, eksentrinen ruhtinas, jolla on karkea ulkonkuori ja joka osoittaa suurta välinpitämättömyyttä lastensa tunteita kohtaan. Peittää syvällä piilevät tunteensa ulkoisella ankaruudellaan.
  • ruhtinas Andrei Nikolajevitš Bolkonski: vahva, mutta skeptinen, ajatteleva ja filosofinen adjutantti Napoleonin sodassa.
  • ruhtinatar Jelisaveta "Lisa" Karlovna Bolkonskaja (myös Lise) os. Meinena, Andrein vaimo. Kutsutaan myös "pikku ruhtinattareksi".
  • ruhtinatar Maria Nikolajevna Bolkonskaja: ruhtinas Andrein sisar, hurskas nainen, jonka isä yritti antaa hänelle hyvän koulutuksen. Hänen muuten arkipäiväisissä kasvoissaan olevien suurten silmien huolehtiva, hoivaava katse mainitaan usein. Tolstoi huomauttaa usein, että ruhtinatar Marian ei voi väittää olevan säteilevän kaunis (kuten monet muut romaanin naishahmot), mutta hän on henkilö, jolla on erittäin korkeat moraaliset arvot ja suuri älykkyys. Todennäköisesti esikuvana on ollut Tolstoin oma äiti ruhtinatar Maria Nikolajevna Volkonskaja.

Rostovit:

  • kreivi Ilja Andrejevitš Rostov: Rostovin perheenpää; toivoton talouden suhteen, antelias viaksi saakka. Tämän seurauksena Rostovilla ei ole koskaan tarpeeksi käteistä, vaikka heillä on monia kiinteistöjä.
  • kreivitär Natalia Rostova: kreivi Ilja Rostovin vaimo, turhautunut miehensä huonoon raha-asioiden hoitoon, päättänyt, että hänen lapsensa menestyvät joka tapauksessa.
  • kreivitär Natalia Iljinitšna "Nataša" Rostova: keskeinen hahmo, joka esitellään sanoin "ei kaunis, mutta täynnä elämää", romanttinen, impulsiivinen ja erittäin kireä. Hän on taitava laulaja ja tanssija.
  • kreivi Nikolai Iljitš "Nikolenka" Rostov: husaari, Rostovin perheen rakas vanhin poika. Todennäköisesti esikuvana on ollut Tolstoin oma isä kreivi, upseeri Nikolai Iljitš Tolstoi.
  • Sofia Aleksandrovna "Sonja" Rostova: Veran, Nikolain, Natašan ja Petja Rostovin orvoksi jäänyt serkku, on rakastunut Nikolaihin.
  • kreivitär Vera Iljitšna Rostova: Rostovin lapsista vanhin, menee naimisiin saksalaisen ammattisotilas Bergin kanssa.
  • Pjotr ​​Iljitš "Petja" Rostov: Rostovin lapsista nuorin.

Kuraginit:

  • ruhtinas Vasili Sergejevitš Kuragin: häikäilemätön mies, joka on päättänyt naittaa lapsensa rikkaisiin sukuihin, hinnalla millä hyvänsä.
  • ruhtinatar Jelena Vasiljevna "Hélène" Kuragina: kaunis ja seksuaalisesti houkutteleva nainen, jolla on monia suhteita, mukaan lukien (huhutaan) oman veljensä Anatolin kanssa.
  • ruhtinas Anatoli Vasiljevitš Kuragin: Helènen veli, komea ja moraaliton nautinnonetsijä, joka on salaa naimisissa, mutta yrittää karata Nataša Rostovan kanssa.
  • ruhtinas Ippolit Vasiljevitš (Hippolyte) Kuragin: Anatolin nuorempi veli ja kenties tylsin kolmesta Kuraginin lapsesta.

Drubetskoit:

  • ruhtinas Boris Drubetskoi: köyhä aatelinen nuori mies, jota ajaa kunnianhimo, jopa ystäviensä ja hyväntekijänsä kustannuksella, menee naimisiin Julie Karaginan kanssa rahasta ja jolla huhutaan olleen suhde Hélène Bezuhovan kanssa.
  • ruhtinatar Anna Mihailovna Drubetskaja: Borisin köyhä äiti, joka haluaa nostaa poikansa yhteiskunnan arvoasteikossa ylöspäin.

Muut henkilöhahmot:

  • Fjodor Ivanovitš Dolohov: kylmä, lähes psykopaattinen upseeri, joka turmelee Nikolai Rostovin houkuttelemalla hänet tekemään suunnattoman rahapelivelan tämän kosittua serkkuaan Sonja Rostovaa. Hänellä huhutaan olevan suhde Hélène Bezuhovaan; huolehtii köyhästä äidistään ja kyssäselkäisestä sisarestaan.
  • Adolf Karlovitš Berg: nuori saksalainen upseeri, joka haluaa olla kuten kaikki muutkin ja menee naimisiin Vera Rostovan kanssa.
  • Anna Pavlovna Scherer: tunnetaan myös nimellä Annette, salongin emäntä, joka on näyttämönä suurelle osalle romaanin tapahtumista Pietarissa; juonittelee ruhtinas Vasili Kuraginin kanssa.
  • Maria Dmitrjevna Ahrosimova: iäkäs moskovalainen seurapiirirouva, huumorintajuinen mutta raa'an rehellinen.
  • Amalia Jevgenijevna Bourienne: ranskalainen, joka asuu Bolkonskien kanssa ensisijaisesti ruhtinatar Marian seuranaisena ja myöhemmin myös hänen kustannuksellaan.
  • Vasili Dmitritš Denisov: Nikolai Rostovin ystävä ja upseeritoveri, kosii Natašaa tuloksetta.
  • Platon Karatajev: hyvän venäläisen talonpojan arkkityyppi, jonka Pierre Bezuhov tapaa sotavankileirillä.
  • Osip Bazdejev: vapaamuurari, joka saa Pierren liittymään salaperäiseen ryhmäänsä.
  • Bilibin: diplomaatti, jolla on älykkään maine, ruhtinas Andrei Bolkonskin tuttava.

Lisäksi monet historialliset henkilöt kuten Napoleon ja ruhtinas Mihail Kutuzov ovat kirjassa näkyvässä osassa. Monet Tolstoin hahmoista perustuivat oikeisiin ihmisiin. Hänen isovanhempansa ja heidän ystävänsä olivat esikuvina monille päähenkilöille; hänen isoisovanhempansa olisivat olleet ruhtinas Vasilin tai kreivi Ilja Rostovin sukupolvea.

Sovituksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanista on tehty lukuisia sovituksia muun muassa elokuviin, televisiosarjoihin, oopperoihin ja teatteriin. Teoksen ensimmäisen venäläisen elokuvasovituksen ohjasi Vladimir Gardin, jossa hän näytteli pääosaa yhdessä Vera Karallin kanssa. Vuoden 1956 yhdysvaltalaisen elokuvaversion ohjasi King Vidor ja elokuvan pääosia näyttelivät muun muassa Audrey Hepburn, Henry Fonda ja Mel Ferrer.[4] Sergei Bondartšukin ohjaama neuvostoliittolainen yli kuusituntinen elokuvasovitus voitti ulkomaisten elokuvien Oscarin vuonna 1968.

Romaaniin pohjautuu ainakin kolme televisiosarjaa. BBC:n kaksikymmentä jaksoa käsittävässä, vuoden 1972 televisiosarjassa pääosia näyttelivät Anthony Hopkins, Rupert Davies, Faith Brook, Morag Hood, Alan Dobie, Angela Down ja Sylvester Morand.[5] Tätä sarjaa kehuttiin, koska se pysyi uskollisena romaanin juonelle. Vuonna 2000 romaanista tehtiin ranskalainen sovitus "La guerre et la paix", joka perustui enemmän romaaniin perustuvaan oopperaan kuin itse kirjaan. Televisiosarjan ohjasi François Roussillon.[6] Vuoden 2007 minitelevisiosarja kuvattiin lukuisissa eri maissa, muun muassa Venäjällä, Ranskassa, Saksassa, Puolassa ja Italiassa. Minitelevisiosarjan ohjasi Robert Dornhelm.lähde? Romaanista on julkaistu neljäs, BBC:n tuottama televisiosarja vuonna 2016, ja sen on käsikirjoittanut Andrew Davies ja sarjan pääosissa ovat muun muassa James Norton, Lily James ja Paul Dano.[7][8]

Käännöksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • [Sota ja rauha], 4 osaa, suom.
  • Sota ja rauha. 4 osaa. (Vojna i mir, 1865–1869) Suomentanut Iivari Wallenius ja Rob. A. Seppänen. Porvoo: WSOY, 1905. Gutenbergissä
  • Sota ja rauha. 4 osaa. (Vojna i mir, 1865–1869) Suomentanut J. A. Hollo. Porvoo: WSOY, 1924.
  • Sota ja rauha. Ensimmäinen nide. (Voina i mir, 1865–1869) Suomentanut Esa Adrian. Edellinen laitos 1975 neliosaisena (Suuret venäläiset kertojat 5–6). Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13212-1
  • Sota ja rauha. Toinen nide. (Voina i mir, 1865–1869) Suomentanut Esa Adrian. Edellinen laitos 1975 neliosaisena (Suuret venäläiset kertojat 7–8). Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13213-X
  • Sota ja rauha: Ensimmäinen versio. (Vojna i mir: Pervaja redakcija, valmistunut 1866, julkaistu 2000) Suomentanut Eero Balk. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2932-2

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Introduction To Tolstoy's Writings. Ernest J. Simmons ourcivilisation.com. (1968). Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Leo Tolstoi: Sota ja rauha. (Vojna i mir) Suomentanut Eero Balk. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2932-2
  3. ↑ Sota ja Rauha Jyväskylän yliopiston sivuilla koppa.jyu.fi. Viitattu 18.12.2013.
  4. ↑ War and Peace (1956) on IMDb IMDb. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  5. ↑ War and Peace (1972) TV Mini-Series IMDb. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  6. ↑ La guerre et la paix (2000) IMDb. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  7. ↑ BBC One announces adaptation of War And Peace by Andrew Davies 18.02.2013. BBC. Viitattu 18.12.2013. (englanniksi)
  8. ↑ BBC One War & Peace BBC. Viitattu 18.8.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sota_ja_rauha&oldid=22557252”