Sonera
Sonera (vuoteen 1998 Tele, vuoteen 2003 Sonera, vuoteen 2017 TeliaSonera) oli Suomessa toiminut teleoperaattori. Yhtiö toimii nykyään nimellä Telia Finland.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Lennätinlaitoksesta Posti- ja telelaitokseen (1917–1993)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen Lennätinlaitos, Posti- ja telelaitos
Yhtiön historia ulottuu vuoteen 1917 asti, jolloin perustettiin valtion Lennätinlaitos. Venäjän keisarikunnan hallinnoima Lennätinlaitos oli toiminut Suomessa jo vuodesta 1855. Vuonna 1927 lennätinlaitos yhdistettiin Postiin. Vuonna 1981 Posti- ja lennätinlaitoksen nimi muuttui Posti- ja telelaitokseksi. Vuonna 1990 tuolloinen Posti- ja telelaitos muutettiin valtion liikelaitokseksi, jonka taloudenpito siirrettiin ulos valtion tulo- ja menoarviosta.
Posti- ja telelaitos hallinnoi Suomen kauko- ja ulkomaanpuhelujen välittämistä aina vuoteen 1992 saakka, jolloin valtioneuvosto alkoi myöntää muille telealan toimijoille toimilupia. Ahon hallitus teki myös syyskuussa 1992 periaatepäätöksen PTL:n yhtiöittämisestä. Samana vuonna Posti- ja telelaitos avasi myös GSM-verkkonsa.
Telecom Finland (1993–1998)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Posti- ja telelaitos yhtiöitettiin vuoden 1993 joulukuussa Suomen PT Oy:ksi [1], jolloin sen liiketoiminta jaettiin kahteen yritykseen: Suomen Posti Oy ja Telecom Finland Oy (Tele). Saman vuoden aikana kauko- ja ulkomaanpuheluliikenne avattiin kilpailulle Suomessa. Samaan aikaan yhtiöittämisen seurauksena yhtiön henkilöstöä vähennettiin ns. "rankalla kädellä" noin 3 000 henkilöllä, jotta yritys saataisiin kilpailukykyiseksi.
Yhtiö toimi nimellä Telecom Finland Oy joulukuusta 1993 huhtikuuhun 1998.
Sonera (1998–2002)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1997 Lipposen I hallitus hyväksyi Telecom Finland Oy:n osittaisen yksityistämisen ja tämän yhteydessä huhtikuussa 1998 yhtiön nimeksi tuli Sonera Oy. Heinäkuussa 1998 Postia ja Teleä hallinnoiva Suomen PT Oy lakkautettiin ja viimeinenkin kytkös Postilaitokseen hävisi. Soneraa hallinnoivaksi emoyhtiöksi synnytettiin Sonera-yhtymä Oyj. Samaisen vuoden marraskuussa yhtiö listautui Helsingin pörssiin Suomen valtion myytyä yhtiön osakkeista 22,2 prosenttia[2].
Osakejärjestelyihin liittyvän luottamuspulan vuoksi Soneran hallitus vapautti yhtiön toimitusjohtajan Pekka Vennamon (SMP) johtajuudestaan.[3] Liikenneministeri Matti Aura halusi ottaa vastuun asiasta ja pyysi eroa valtioneuvoston jäsenyydestä tammikuussa 1999.[3] Vennamon mukaan syyllinen potkuihin oli Merita-pankki, joka jostain syystä jätti merkitsemättä sisäpiirirekisteriin Vennamon osakkeiden myynnin tyttärilleen[4] sekä ministeriön virkamies, joka oli lehtihaastattelussa sanonut, että Soneran johtoa suosittiin osakemyynnissä.[5]
Vuonna 1999 pörssilistattu emoyhtiö Sonera-Yhtymä Oyj ja tytäryhtiö Sonera Oy sulautettiin. Uuden yhtiön nimeksi tuli Sonera Oyj (engl. Sonera Corporation).[6] Valtio vähensi kahdessa osassa seuraavina vuosina edelleen omistusta yhtiöstään aina 52,8 prosenttiin asti.[7] Valtio tienasi Soneran yksityistämisellä kaikkiaan 40 miljardia markkaa.[8]
Sonera laajensi toimintaansa aggressiivisesti Kaj-Erik Relanderin johdolla. Yhtiö pyrki nostamaan pörssikurssinsa todella korkealle, jotta se voitaisiin myydä ulkomaille hyvään hintaan. Silloin Soneran johtajat olisivat optioiden avulla tulleet miljonääreiksi. Relanderin johdolla Sonera teki uhkarohkeita riskisijoituksia. Aluksi kurssi saatiinkin rajuun nousuun.[8] Helsingin Sanomien taloustoimittaja Jyri Raivio varoitteli jo Vennamon osakekauppakohun yhteydessä kuplasta: vaikka Soneran liikevaihto oli viime ajat kasvanut 20 prosentin vauhtia ja kannattavuus lähes yhtä vauhdikkaasti, kännykkäbuumi ei voi kasvaa loputtomiin: jo viime elokuussa 1998 joka toisella suomalaisella oli kännykkä eikä kasvuvauhti voi jatkua vuosia maassa, jossa väkeä on kuitenkin vain viisi miljoonaa.[9]
Sonera Zed myi puhelimiin taustakuvia ja soittoääniä. Zedin markkinointiin Sonera tuhlasi miljardi markkaa, vaikka sen liikevaihto oli vain 40 miljoonaa. Yhdessä vaiheessa Zed arvioitiin jopa 100 miljardin arvoiseksi.[8]
Sonera pyrki laajenemaan myös ulkomaille. Kesällä 2000 se sijoitti Saksan kolmannen sukupolven matkapuhelinverkon (3G) UMTS-toimilupaan 8,4 miljardia euroa yhdessä espanjalaisen kumppaninsa Telefónican kanssa. Soneran osuus hinnasta oli 3,6 miljardia. Saksan lisäksi Sonera hankki UMTS-luvan Italiasta.[8] Teleoperaattorien kilpailu nosti 3G-lupien huutokaupoissa hinnat huikean korkealle: vuosina 1999-2000 EU-maiden toimilupia myytiin yhteensä 130 miljardin euron edestä. [10]
Soneran ja Telefónican yhteisyritys Quam ei kuitenkaan menestynyt Saksassa, vaan asiakasmäärä jäi pieneksi. Asiakkaat eivät tuossa vaiheessa kaivanneet 3G-tekniikkaa, sillä heille riitti GSM, lisäksi 3G-terminaalien tekninen kypsyys saavutettiin odotettua hitaammin. Sonera joutui pian tekemään Saksan ja Italian UMTS-toimiluvista peräti 4,3 miljardin euron alaskirjaukset. Kalliit luvat osoittautuivat arvottomiksi. Sonera oli maksanut miljardeja tyhjästä ilmasta.[8] Vastaavia tappioita tekivät monet muutkin operaattorit: esimerkiksi hollantilainen KPN alaskirjasi noin 20 miljardia euroa.[11]
Kauppojen seurauksena Sonera velkaantui pahasti. Kaj-Erik Relander erosi kesällä 2001.[8] Lokakuussa 2001 yhtiö ilmoitti osakeannista, jonka tarkoitus oli kerätä yhtiölle noin miljardi euroa. Suomen valtion osuus tästä oli 528 miljoonaa euroa[12]. Sonera vetäytyi Saksasta 2002. Edessä oli kulujen karsiminen ja velkojen lyhentäminen.
On arvioitu, ettei UMTS-kauppojen todellinen tarkoitus ollut tehdä rahaa vaan niin sanotusti ”päästä pelipöytään”. Kauppojen tavoitteena oli ostaa Soneralle vahva asema teleoperaattorien välisissä yhdentymiskeskusteluissa.[8]
Vuonna 2002 paljastui, että Sonera oli urkkinut useiden työntekijöidensä puhelutietoja. Väite nousi julkisuuteen kesäkuussa 2002 verkossa levinneessä, nimettömänä esiintyneiden kirjoittajien kirjassa Minne hävisivät Soneran rahat. Helsingin Sanomat julkaisi 11.10.2002 juttukokonaisuuden, jonka mukaan Sonera etsi tietovuotajia laittomasti tutkimalla ihmisten teletunnistetietoja.[13] Soneran johto kieltäytyi haastattelusta juttua tehtäessä.[13] Artikkelin julkaisun jälkeen Sonera julkisti oman kantansa, jonka mukaan Sonera Oyj:llä ei ole näyttöä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta.[14] Sonera ilmoitti myös harkitsevansa oikeustoimia Helsingin Sanomia vastaan.[14] 24. lokakuuta Helsingin Sanomat uutisoi keskusrikospoliisin selvittävän puhelutietojen käyttöä Sonerassa.[14] Ensimmäiset pidätykset tehtiin marraskuussa 2002.[15] Yhtiön entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander tuomittiin kahdesta törkeästä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta ja turvallisuusyksikön johtaja Juha E. Miettinen tuomittiin 11 törkeästä viestintäsalaisuuden loukaamisesta ehdolliseen vankeuteen.[8][16]
Telian ja Soneran yhdistyminen (2002)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Entiset pohjoismaisten valtioiden yhtiöt Telia ja Sonera ilmoittivat 26. maaliskuuta 2002 yhdistymisaikeistaan.lähde?
Telia teki Soneran osakkaille vaihtotarjouksen syksyllä 2002. Yhdellä Soneran osakkeella sai 1,5144 Telian osaketta. Tarjouksella tavoiteltiin yhtiöiden yhdistymistä TeliaSoneraksi.[17]
Yhdistyminen toteutui 9.12.2002, kun 95 % Soneran osakkeenomistajista oli hyväksynyt vaihtotarjouksen tarjouksen. Samana päivänä yhtiön uudeksi nimeksi tuli TeliaSonera AB.[18] TeliaSonera teki vielä lunastustarjouksen lopuista Soneran osakkeista talvella 2002–2003 ja sai omistukseensa 98 % Sonerasta.[19]
Sonera Oyj:n osakekannan omistus siirtyi kokonaisuudessaan TeliaSonera AB:lle 21. maaliskuuta 2003, ja samalla Sonera Oyj:n nimi muuttui muotoon TeliaSonera Finland Oyj. Yhdistymisen tuloksena oli Pohjoismaiden ja Baltian suurin tietoliikennealan yhtiö.lähde?
TeliaSonera (2002–2017)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
TeliaSoneran muutettua organisaatiota maayhtiöistä toiminnallisiin yksiköihin 1. tammikuuta 2007 alkaen TeliaSonera Finlandin toiminta operatiivisena yksikkönä päättyi, mutta se oli olemassa juridisena yhtiönä konsernirakenteessa. Operaatiivinen toiminta maayhtiönä aloitettiin uudestaan 1. huhtikuuta 2015, kun organisaatio muutettiin jälleen maayhtiövetoiseksi. lähde?
Telia Finland (2017–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Telia Finland
23. maaliskuuta 2017 Suomessa otettiin käyttöön Telia-brändi Sonera-brändin tilalla. TeliaSonera Finland Oyj:n nimeksi vaihdettiin Telia Finland Oyj. Samalla myös Tele Finland-brändi yhdistettiin Telia-nimen alle.[20]
Pörssihistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sonera-yhtymä Oyj listautui Helsingin pörssin pre-listalle 10.11.1998 ja päälistalle 17.11.1998. Tässä yhteydessä Suomen valtio myi 22,2 % yhtiön osakkeista noin 80 000 sijoittajalle[2] hintaan 45 mk/osake.[19] Osakemyynnin ehtoihin liittyi bonusosake. Seuraavana vuonna osakkeen pörssikurssi nelinkertaistui. Valtio myi syksyllä 1999 lisää osakkeita sijoittajille. Tuolloin valtion omistusosuus laski 77,8 prosentista 57,6 prosenttiin.[6]
Sonera listautui 13.9.1999 myös yhdysvaltalaiseen Nasdaq-teknologiapörssiin. Kauppaa osakkeilla käytiin ADS-muodossa (talletustodistus[18]).[6]
Telia ja Sonera yhdistyivät TeliaSoneraksi 9.12.2002. Pörssikauppa yhdistyneen TeliaSoneran osakkeilla alkoi jo samana päivänä sekä Helsingin pörssissä, Tukholman pörssissä että Nasdaqissa.[18]
Pörssikauppa jäljelle jääneillä Soneran osakkeilla jatkui vielä yhdistymisen jälkeen, mutta se päättyi 21.3.2003.[21] Loput Soneran osakkeet pakkolunastettiin kesällä 2003 hintaan 5,78 €/osake.[19]
Toimitusjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nimi | Ajalla |
| Pekka Vennamo (Sonera) | 17.4.1998 – 4.1.1999 |
| Aulis Salin (Sonera) | 4.1.1999 – 1.1.2001 |
| Kaj-Erik Relander (Sonera) | 1.1.2001 – 1.8.2001 |
| Harri Koponen (Sonera) | 1.10.2001 – 31.12.2002 |
| Anni Vepsäläinen (TeliaSonera Finland) | 14.5.2003 – 26.4.2005 (?) |
| Esa Korvenmaa VP (TeliaSonera Finland) | 27.4.2005 – 10.10.2005 (?) |
| Juho Lipsanen (TeliaSonera Finland) | 11.10.2005 – 31.12.2006 |
| Esa Rautalinko (TeliaSonera Finland) | 1.1.2007 – 24.09.2009[22] |
| Juha-Pekka Weckström (TeliaSonera Finland) | 24.9.2009 – 13.5.2012[23] |
| Robert Andersson (TeliaSonera Finland) | 14.5.2012 – 1.4.2014[24] |
| Valdur Laid (TeliaSonera Finland) | 1.4.2014[25] – 31.12.2016 |
| Stein-Erik Vellan (TeliaSonera Finland / Telia Finland) | 1.1.2017[26] – 4.12.2019[27] |
TeliaSoneran yritysmyyntidivisioonan johtaja Juho Lipsanen jätti tehtävänsä heinäkuun lopussa 2008, oltuaan kolme vuotta yhtiön palveluksessa. Lipsanen aloitti vuonna 2005 TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajana. Hänet nimitettiin vuoden 2007 alusta Integrated Enterprise Services liiketoiminta-alueen johtajaksi, ja hän toimi samalla Suomen maajohtajana.[28] Esa Rautalinko, joka toimi Mobility Services -liiketoimintayksikön johdossa Suomessa korvasi Juho Lipsasen TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajana. Syksyllä 2009 Esa Rautalinko siirtyi Honkarakenne Oyj:n toimitusjohtajaksi ja TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajaksi nimitettiin Broadband Services Finlandin johtaja Juha-Pekka Weckström. Weckström siirtyi Eurasian liiketoiminnan kehitysjohtajaksi toukokuussa 2012 ja uudeksi maajohtajaksi nimitettiin Nokian johtokunnan jäsen ja strategisia kumppanuus- sekä bisneskehitystoimintoja johtanut Robert Andersson.
Entiset tytäryhtiöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun Kaapelitelevisio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Turun Kaapelitelevisio
Turun Kaapelitelevisio oli turkulainen kaapelitelevisioyhtiö, jonka TeliaSonera omisti. Tätä aiemmin yhtiön oli omistanut TS-Yhtymä.
Auria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sonera ilmoitti hankkivansa vuonna 2001 varsinaissuomalaisen Loimaan Seudun Puhelimen osake-enemmistön, joka oli samalla hankkinut määräysvallan Turun Puhelimessa.[29] Puhelinyhtiöt Lännen Puhelin, Salon Seudun Puhelin, Suomen 2G Oy ja DNA valittivat Kilpailuviraston kauppaa puoltavasta päätöksestä Kilpailuneuvostoon, joka kielsi Soneraa hankkimasta määräävää asemaa yhtiössä.[30] Lopulta vuonna 2002 Korkein hallinto-oikeus kumosi Kilpailuneuvoston päätöksen.[31] Vuonna 2003 Aurian edeltäjästä Loimaan Seudun Puhelin Oy:stä tuli TeliaSonera Finlandin tytäryhtiö ja vuoden 2006 päätteeksi Auria Oy ja Auria Networks Oy sulautettiin emoyhtiöönsä.
Sonera SmartTrust
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]DI Harri Vatasen keksintöihin perustuva, Sonera SmartTrust, joka keskittyi erityisesti tietoturvapalveluihin. Pian SmartTrustin perustamisen jälkeen Sonera lohkoi kännykkäpalvelut tytäryhtiöihin ja yhtiöitti tietoturvapalveluja tarjoavan SmartTrust- ja kännykkäpalveluita tuottavan Zed-yksikön joulukuussa 1999.[32] SmartTrust ja mm. luottokorttiyhtiö Mastercard International aikovat kehittää yhdessä langattomia maksuratkaisuja matkapuhelimiin,[33] seurauksella, että Soneran pörssikurssi nousi rajusti. Kehittäminen oli kallista ja vuonna 1999 Zediin ja Smarttrustiin investoitiin liki 420 miljoonaa markkaa. Toisaalta Merrill Lynch julkisti alkuvuodesta 2000 optimistisen arvion Sonerasta: investointipankki arvioi, että Soneran tytäryhtiö Zedin ja SmartTrustin sekä osakkuusyhtiö Turkcellin arvo olisi yhteensä 190 miljardia markkaa.[34] Suomen valtio myikin osan Sonerasta 12 miljardilla markalla samaan aikaan.
SmartTrust laajensi WAP-ratkaisujaan keväällä 2000 samaan aikaan kun Sonera osti ruotsalaisen Across Holding Ab:n koko osakekannan. Ensimmäinen SmartTrustin asiakas oli Leonia-pankki, jonka tarjoamat pankkipalvelut tulivat käyttöön marraskuussa 1999. Tehtiin Across Wireless –yrityskauppaselvennä ja SmartTrust työllisti kolmisensataa tuotekehittelijää.[35] Kesällä 2000 Sonera osti ruotsalaisen iD2-technologies tietoturvayhtiön, ajatuksena saada tietotaitoa mm. älykorttiteknologiasta. Osakkeenomistajat eivät kuitenkaan luottaneet Soneraan ja yhtiön pörssikurssi kääntyi laskuun. Yhtiön silloinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander vaihtoi SmartTrustin toimitusjohtajan syksyllä 2000, ja Harri Vatanen siirtyi vastaamaan Soneran "Enabling Technologies" –yksiköstä. SmartTrustin vt. toimitusjohtajaksi nimitettiin yhtiön kakkosmies, ruotsalainen Björn Gustavsson.[36] Yritysjohdon saamat optiot olivat näyttävästi esillä julkisuudessa. Gustavsson teki itsemurhan tammikuussa 2001 ja SmartTrustin johtajaksi nousi toimitusjohtajan sijainen Antti Vasara. Soneran ulkomaan matkaviestintähankkeista aiemmin vastannut johtaja Pirjo Kekäläinen-Torvinen erosi yhtiön palveluksesta keväällä 2001, samoin kuin aiemmin olivat eronneet Mika Uusitalo ja Soneran matkaviestinnästä vastannut johtaja Matti Makkonen.
Alkoi saneeraus. Toimitusjohtajaksi noussut Antti Vasara aloitti rajut säästötoimet, joiden seurauksena satoja SmartTrustin tuotekehittelijöitä jouduttiin irtisanomaan. Samaan aikaan keväällä 2001, kun Soneran ja Vatasen välillä oli vakava patenttikiista, yhteistyö ja luottamus myös toimitusjohtaja Kaj-Erik Relanderin välillä alkoi rakoilla.selvennä Soneran johtoryhmään ja SmartTrustin hallitukseen nimettiin Niklas Sonkin, jonka vastuulle annettiin myös turvatekniikkaa kehittävä SmartTrust. Relander erosi yhtiön palveluksesta heinäkuussa 2001 henkilökohtaisiin syihin vedoten[37], kun samaan aikaan puuhattiin kovaa vauhtia pohjoismaista telefuusiokuviota. Sonera laajensi saneerauksia ja irtisanoi noin tuhat työntekijää. Esille julkisuuteen nousi erityisesti hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka, kun emoyhtiö Soneralle etsittiin uutta toimitusjohtajaa. SmartTrustille etsittiin kuumeisesti ostajaa.[38] Harri Vatanen oli keskittynyt 2001 SmartTrustista lähdön jälkeen My Origo -käyttöliittymäteknologiaan. Sonera myi enemmistöosuuden raskaasti tappiollisesta tytäryhtiöstään SmartTrustista kolmelle pääomasijoittajalle loppukesästä 2002. Pääomasijoittajat Carlyle Group, GE Equity ja Eqvitec Partners maksoivat vajaan 60 prosentin osuudestaan 35 miljoonaa euroa. SmartTrustissa työskenteli tuolloin 250 työntekijää, joista nelisenkymmentä Helsingissä.
Tele Finland
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tele Finland
TeliaSonera Finland Oyj perusti Tele Finland Oy:n vastatakseen kysyntään edullisemmista GSM-puheluista. Yhtiö oli Soneran nk. "halpaoperaattori". Soneran edeltäjän nimeä "Tele" kantava operaattori perustettiin 17. toukokuuta 2004. Tele Finland Oy oli aluksi TeliaSonera Finlandin tytäryhtiö, mutta se fuusioitiin emoyhtiöönsä 31. joulukuuta 2005. Tele Finlandilla oli oma asiakaspalvelu, oma hinnoittelu ja omat ehdot verrattuna Soneran liittymänhaltijoihin. Periaatteena oli kylkiäisten ja puheaikatarjousten puuttuminen.
Vuonna 2017 Sonera ja Tele Finland -operaattorit sulautettiin Teliaksi.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ SUOMEN PT OY - Kauppalehden yrityshaku
- ↑ a b Vuosikertomus 1998 Sonera-yhtymä Oyj. Viitattu 7.11.2024.
- ↑ a b Valtion omistajapolitiikka ja Sonera – Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys eduskunnalle 23.10.2001, sivu 7
- ↑ Vennamo syyttää ministeriötä potkuistaan Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ PEKKA, POSTI JA SONERA - VENNAMO KERTOO OMAN TOTUUTENSA "SONERA-SOTKUSTA" w3.verkkouutiset.fi. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ a b c Vuosikertomus 1999 Sonera Oyj. Viitattu 7.11.2024.
- ↑ http://www.teliasonera.se/article/0,2858,l-fi_h-14263,00.html (Arkistoitu – Internet Archive) TeliaSonera - yhtiön historia
- ↑ a b c d e f g h Kettunen, Niko & Paukku, Timo: Kännykkä. Lyhyt historia, s. 136–143. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014. ISBN 978-952-222-537-5
- ↑ NÄKÖKULMA: Soneran on turha odotella rajatonta kasvua Helsingin Sanomat. 29.12.1998. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ 2000: Suuren mielettömyyden vuosi » JNT www.jnthistoria.fi. Viitattu 28.8.2022.
- ↑ Euroopan teleoperaattoreiden umts-tappiot yli 40 miljardia mtvuutiset.fi. 4.10.2002. Viitattu 28.8.2022.
- ↑ Soneralta uusmerkintä: Valtio pelastaa Soneran yli kolmella miljardilla markalla 22.10.2001. Digitoday. Viitattu 30.1.2010.
- ↑ a b Sonera etsi vuotajia puhelu- tietojen avulla Helsingin Sanomat. 11.10.2002. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ a b c Poliisi selvittää puhelutietojen käyttöä Sonerassa Helsingin Sanomat. 24.10.2002. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ Relander vangittiin Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ Sonera-jutussa ehdollisia vankeusrangaistuksia Yle Uutiset. Viitattu 26.7.2019.
- ↑ Telia teki vaihtotarjouksen Soneran omistajille Yle Uutiset. 1.10.2002. Viitattu 7.11.2024.
- ↑ a b c TeliaSoneran vuosikertomus 2002 TeliaSonera.
- ↑ a b c Sonera Oyj — Synty- ja osakehistoria www.porssitieto.fi. Viitattu 7.11.2024.
- ↑ "Olemme nyt Telia" 23.3.2017. Telia Finland. Viitattu 23.3.2017.[vanhentunut linkki]
- ↑ Heidi Vaalisto: Soneran osake poistuu pörssilistalta Ilta-Sanomat. 21.3.2003. Viitattu 7.11.2024.
- ↑ Suomen Mobility Services -johtaja Esa Rautalinko jättää TeliaSoneran 24.9.2009. TeliaSonera. Viitattu 1.2.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Weckström siirtyi Eurasian liiketoiminnan kehitysjohtajaksi
- ↑ Taloussanomat, 2.4.2012. Soneran uusi toimitusjohtaja tulee Nokialta
- ↑ Kauppalehti, 4.2.2014. Valdur Laid Soneran toimitusjohtajaksi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Stein-Erik Vellan New CEO of Sonera
- ↑ Muutoksia Telia Finlandin johdossa - ePressi www.epressi.com. 21.11.2019. Viitattu 30.4.2020.
- ↑ Juho Lipsanen lähtee TeliaSonerasta Yle Uutiset. 12.5.2008. Viitattu 3.4.2018.
- ↑ Soneran ja Loimaan Seudun Puhelimen välinen yrityskauppa jatkokäsittelyyn Kilpailuvirastossa 19.3.2001. Kilpailuvirasto. Viitattu 30.1.2010.
- ↑ Kilpailuneuvosto kielsi Soneran investoinnin Loimaan Seudun Puhelimeen 20.12.2001. Sektori.com. Viitattu 30.1.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ KHO hyväksyi Soneran LSP-kaupan 5.7.2002. sektori.com. Viitattu 30.1.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Helsingin Sanomat 18.12.1999
- ↑ Helsingin Sanomat 1.2.2000
- ↑ Helsingin Sanomat 8.3.2000
- ↑ Helsingin Sanomat 27.4.2000
- ↑ Helsingin Sanomat 18.10.2000
- ↑ Helsingin Sanomat 12.6.2001
- ↑ Helsingin Sanomat 26.10.2001