Skärholmen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee Tukholman kaupunginosaa. Skärholmen on myös yksi Tukholman kaupunginosa-alueista.
Skärholmenia.

Skärholmen on yksi Ruotsin pääkaupungin Tukholman kaupunginosista. Se sijaitsee eteläisen Tukholman alueella (Söderort), ja kuuluu Skärholmenin kaupunginosa-alueeseen. Kaupunginosaa rajaavat Sätran ja Vårbergin kaupunginosat, sekä Huddingen ja Ekerön kunnat. Skärholmen muodostettiin vuonna 1963, ja se on pinta-alaltaan 1,89 neliökilometrin suuruinen. Asukkaita kaupunginosassa on noin 7 600. Vuoden 2004 lopussa 41 prosentilla sen asukkaista oli ulkomaalainen tausta. Tukholman eteläisissä osissa maahanmuuttajaväestöä on keskittynyt etenkin miljoonaohjelman aikaan rakennettuihin Skärholmenin, mutta myös Fittjan ja Norsborgin lähiöihin[1].

Skärholmenin asemakaava laadittiin 1963. Asuinalue rakennettiin vuosina 1964–1968 ja ostoskeskus 1966–1968. Tukholman kaupunkisuunnittelijat olivat suunnitelleet Skärholmenin Lounais-Tukholman merkittäväksi aluekeskukseksi. Sinne rakennettiin muun muassa 4 000-paikkainen autojen paikoitustalo, joka oli silloin koko Euroopan suurin. Myöhemmin suunnitelmat osoittautuivat ylimitoitetuiksi. Skärholmenin rakentaminen innoitti Ikean avaamaan vuonna 1965 suuren tavaratalonsa läheiseen Kungens Kurvaan. Ingrid Uddenbergin suunnittelema Skärholmenin kirkko valmistui vuonna 1976. Vuonna 2001 kaupunginosan keskuksesta rakennettiin köysirata mäen päällä sijaitsevalle asuinalueelle.[2]

1960-luvun kuluessa Tukholmaan toteutettiinkin useita uusia satelliittikaupunkeja. Keskeisiä tämän ajan rakentamiskohteita kaupungissa olivat muun muassa eteläisen Skärholmen, mutta myös Tenstan ja Rinkebyn lähiöt Tukholman luoteisosissa sekä Täbyn aluekeskus Tukholman pohjoispuolella. Seudulliseksi keskukseksi rakennettua Skärholmenia on toisinaan pidetty myöhäisempänä sovellutuksena ABC-kaupungin ideasta.[1] Kaupunginosassa sijaitsee lisäksi Skärholmenin metroasema.

  1. a b Söderström, Panu & Schulman, Harry & Ristimäki, Mika (toim.): Pohjoiset suurkaupungit – Yhdyskuntarakenteen kehitys Helsingin ja Tukholman metropolialueilla. Suomen ympäristökeskus, 2014. Teoksen verkkoversio.
  2. Fredric Bedoire: Stockholms byggnader: Arkitektur och stadsbild, s. 319, 325. Norstedts, Tukholma 2012.
Tämä Ruotsiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.