Serpentiiniankeriaat
| Serpentiiniankeriaat | |
|---|---|
 Serpentiiniankerias (Derichthys serpentinus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ankeriaskalat Anquilliformes |
| Heimo: |
Serpentiiniankeriaat Derichthyidae Gill, 1884 |
| Suvut[1] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Serpentiiniankeriaat (Derichthyidae) on ankeriaskaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan valtameristä lämpimistä ja lauhkeista vesistä.
Lajit ja anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serpentiiniankeriaiden heimoon kuuluu kaksi sukua ja kolme lajia. Lajit ovat serpentiiniankerias (Derichthys serpentinus), pitkäkaula-ankerias (Nessorrhamphus ingolfianus) ja Nesorrhamphus danae. Ne ovat keskikokoisia kaloja ja saavuttavat 40–60 cm:n pituuden. Ruumis on pitkulainen ja kaula on pitkä ja kapea. Kuono on serpentiiniankeriaalla lyhyt ja Nesorrhamphus-suvun lajeilla pidempi. Pitkä selkäevä alkaa melko takaa ja on yhtynyt pyrstö- ja peräevien kanssa. Päässä on useita huokosia, jotka ovat osa aistijärjestelmää. Serpentiiniankeriaat ovat suomuttomia ja väriltään yksivärisen ruskeita tai mustia ja evät ovat muuta ruumista vaaleammat.[1][2][3][4][5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Serpentiiniankeriaslajeja tavataan Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta lämpimistä ja lauhkeista vesistä. Ne elävät avomerellä yleensä yli 500 metrin syvyydessä. Serpentiiniankeriaiden elintavoista tiedetään vain hyvin vähän.[1][3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 121. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.05.2012). (englanniksi)
- ↑ Derichthyidae ITIS. Viitattu 21.5.2012.
- ↑ a b Family Derichthyidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.5.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Family Derichthyidae (PDF) FAO. Viitattu 21.05.2012. (englanniksi)
- ↑ a b James Leonard Brierley Smith, Margaret Mary Smith, Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 191. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.05.2012). (englanniksi)