Salainen oppi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Perustajat
malline:

Salainen oppi (engl. The Secret Doctrine, the Synthesis of Science, Religion and Philosophy) on H. P. Blavatskyn vuonna 1888 julkaistu teosofinen pääteos, joka käsittelee kosmista, planetaarista ja ihmisen kehitystä sekä tiedettä, uskontoa ja mytologiaa. Kirjassa esitellään teosofinen `oppi´, joka pyrkii selittämään useita hindulaisuuden, buddhalaisuuden, gnostilaisuuden, Raamatun, egyptologian ja aikakauden (1800-luvun lopun) tieteellisen tutkimuksen aineksista uudella tavalla.

Syntyvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salainen oppi pohjautuu Blavatskyn mukaan ikivanhaan, mystiseen Dzyanin kirjaan, jota on säilytetty Pohjois-Tiibetin Shambhalan salaisessa maanalaisessa kirjastossa. Salaisessa opissa on käytetty myös yli 1200 muuta lähdettä. Kirja julkaistiin alun perin englanninkielisenä ja kaksiosaisena. Ensimmäinen osa tuli painosta 20. lokakuuta 1888, ja toinen osa julkaistiin joko joulukuun lopussa 1888 tai tammikuussa 1889. Salaisen opin tarkoituksena oli selventää ja täydentää Hunnuttomassa Isiksessä esitettyjä asioita. Blavatskyn heikon terveyden ja muiden töiden vuoksi kirjan julkaisu viivästyi useaan otteeseen. Alun perin ensimmäisten osien piti ilmestyä jo vuonna 1884.

Kun Salainen oppi ilmestyi Lontoossa, sitä ei otettu vastaan samalla innolla ja uteliaisuudella kuin kymmenen vuotta aiemmin julkaistu Hunnuton Isis New Yorkissa. Syynä tähän oli 1885 ilmestynyt Psyykkisen Seuran raportti, jonka mukaan Blavatsky oli huijari. Jotkut lehdet kirjoittivat kiittäviä arvosteluja, mutta useimmat vaikenivat, eikä oppinut maailma tahtonut tietää mitään Salaisesta opista. Vuonna 1986 Psyykkinen Seura perui syytöksensä ja julkaisi lehdessään julkisen anteeksipyynnön.[1]

Kirjoitustyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blavatskyn mukaan kirjan tiedot olivat peräisin "mestareilta" tai "veljiltä", joita Intiassa kutsuttiin mahatmoiksi ja länsimaissa adepteiksi. Mestarien keskuspaikka sijaitsi Himalajan takana, ja yhden näistä mestareista - Moryan - Blavatsky väitti lapsuudessa nähneensä usein astraalihahmossa ja tavanneensa henkilökohtaisesti Lontoossa. Blavatskyn mukaan mestarit välittivät tiedot hänelle muun muassa eräänlaisina astraalivalossa näkyvinä kuvina. Mestarien kirjeitä saivat myös useat muut Teosofisen Seuran jäsenet. Blavatsky kirjoitti A. P. Sinnettille 3. maaliskuuta 1886:

"Joka aamu on uusi vaihe ja näkymä. Elän jälleen kahta elämää. Mestarin mielestä minun on liian vaikea katsoa jatkuvasti astraalivaloon SO:tani varten, joten nyt noin kaksi viikkoa minut pannaan katsomaan kaikki tarvitsemani ikään kuin unessani. Näen suuria ja pitkiä paperikääröjä, joihin asiat on kirjoitettu, ja muistan ne."

Blavatsky sai myös toimituksellista ja oppinutta apua lukuisilta lähimmiltä avustajiltaan ja ystäviltään, kuten G. R. S. Mead, Bertram Keightley, Archibald Keightley ja William Quan Judge. Keväällä 1884 Judge poikkesi Pariisissa auttamassa Blavatskya Salaisen opin kirjoittamisessa.

Syksyllä 1885 Blavatsky oli siirtynyt Würzburgiin Saksaan, kreivitär Wachtmeisterin luokse. Tuolloin Blavatskyn terveys oli heikentynyt, mutta hän jatkoi Salaisen opin kirjoittamista. Tuolloin Blavatskyn tavoitteena oli hänen mukaansa "ottaa Isiksestä vain tosiasiat jättäen pois kaiken mikä on tieteellisten tutkielmien muodossa sekä hyökkäykset kristinuskoa ja tiedettä kohtaan – lyhyesti, kaiken hyödyttömän ja kaiken, mikä on menettänyt merkityksensä. Jää vain myytit, symbolit ja dogmit, joita selitetään esoteerisesta näkökulmasta." Kirjeessään A.P. Sinnettille 6. tammikuuta 1886 Blavatsky sanoi:

"Olen täällä yksin, vain kreivitär todistajana. Minulla ei ole mitään kirjoja, ei ketään apuna. Ja kuitenkin sanon teille, että Salainen oppi tulee olemaan 20 kertaa oppineempi, filosofisempi ja parempi kuin Isis, jonka se tulee tappamaan".

Keväällä 1886 Blavatsky päätti muuttaa Oostendeen. Hän lähti Würzburgista 10. toukokuuta seuranaan neiti E. Kislingbury. Oostendessa Blavatsky teki 14 tunnin työpäiviä kirjan parissa. Syyskuussa 1886 hän lähetti Salaisen Opin ensimmäisen osan käsikirjoituksen Adyariin Intiaan, T. Subba Row'n ja H. S. Olcottin tarkastettavaksi. Vuoden 1887 maaliskuun viimeisen viikon tienoilla Blavatsky oli vakavasti sairaana. Hänellä oli munuaistulehdus, joka aiheutti tuntikausien tajuttomuuden kerrallaan. Vaikka Blavatskyn uskottiin jo kuolevan, hän kuitenkin parantui ja jatkoi jälleen Salaisen opin kirjoittamista.

1. toukokuuta 1887 Blavatsky muutti Lontooseen, jossa Bertram Keightley ja tohtori Archibald Keightley ryhtyivät oikolukemaan, korjaamaan ja järjestelemään tekstiä. Samalla teos päätettiin jakaa neljään osaan, jotka jakautuisivat edelleen kolmeen kirjaan: 1) säkeistöt ja kommentaarit, 2) symboliikka ja 3) tiede. Sarja päätettiin aloittaa kosmoksen kehityksellä, siirtyä siitä ihmisen kehitykseen, sitten historialliseen osaan ja lopulta käytännön okkultismiin, josta tulisi mahdollisesti sarjan neljäs osa.

Julkaisemattomat osat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että suomeksi julkaistu Salainen oppi III osa on H. P. Blavatskyn tarkoittama Salainen oppi III osa, joka koottiin hänen jäämistöstään. III osaan kuuluvat myös Esoteeriset ohjeet ja osia Henk J. Spierenburgin toimittamasta kirjasta H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle. Näin ovat päätelleet mm. Boris de Zirkoff ja Henk J. Spierenburg. Katso alla.

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salainen oppi I

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salaisen Opin ensimmäisessä osassa Blavatsky käsittelee universumin ja maapallon syntyä.

Salainen oppi II

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa osassa Blavatsky pyrkii todistamaan mm. että kaikilla vanhoilla uskonnoilla ja mytologioilla on yhteinen alkuperä, ja jokaisesta niistä voidaan löytää - osin muuntuneina, osin tarkoituksella kätkettyinä - samat käsitykset todellisuuden rakenteesta ja ihmiskunnan kehityksestä. Maailmassa tulee olemaan seitsemän perättäistä juurirotua, joista jokainen jakautuu seitsemään alarotuun. Tällä hetkellä elämme viidennen juurirodun viidennessä alarodussa. Ensimmäinen ja toinen juurirotu olivat eteerisiä. Kolmannen juurirodun aikana ihmisestä tuli täysin fyysinen, ja ihmiskunta jakaantui kahteen sukupuoleen. Neljäs juurirotu eli sillä mantereella, jonka viimeistä saarta myöhemmin kutsuttiin Atlantikseksi. Tämän juurirodun aikaan Maapallo oli henkisen kiertokautensa aineellisimmassa osassa, ja siksi sen ajan ihmiset olivat suurempikokoisia (jättiläisiä) aivan kuten eläimetkin. Atlantis ja Lemuria olivat laajoja mantereita tai useista saarista koostuneita alueita, jotka nyt ovat uponneet mereen. Samalla tavalla jokainen juurirotu hävitetään aikanaan luonnonmullistuksissa.

Salaisen opin mukaan maailmassa on kautta aikojen ollut ns. vihittyjä, jotka ovat säilyttäneet nämä tiedot sukupolvelta toiselle, sekä kyvyn tulkita uskonnollisia tekstejä joihin esoteerinen tieto on sisällytetty vertauskuvien muodossa.

SALAINEN OPPI II OSA, I ja II nide, yht. 860 sivua Teosofisen Seuran, Kalevala-loosin ja Lahden Minerva-loosin yhteiskustannuksena on nyt ilmestynyt v. 2015 Pirkko Carpelanin uusi käännös Blavatksyn Salaisen Opin II osasta.

Osat III ja IV

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blavatsky tahtoi julkaista Salaisesta opista myös kolmannen ja neljännen osan. Blavatskyn kuoleman jälkeen Annie Besant julkaisi kirjasta kiistellyn kolmannen osan.

Salainen oppi III osa, luvut 1-51, on ilmestynyt vuonna 2015 Teosofinen Seura ry:n kustantamana, suomennos Pirkko Carpelan. Loppuaineisto: H. P. Blavatsky, Esoteeriset ohjeet, Lahden Minerva, 1998, suom. Pirkko Carpelan; ja osia kirjasta Henk J. Spierenburg, toim., H. P. Blavatskyn opetukset sisäiselle ryhmälle, Lahden Minerva, 1999, suom. Pirkko Carpelan.

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että kyseessä on H. P. Blavatskyn tarkoittama Salainen oppi III osa, joka koottiin hänen jäämistöstään. Näin ovat päätelleet mm. Boris de Zirkoff ja Henk J. Spierenburg.

Kirjoituksia Salaisesta opista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • H. P. Blavatsky kirjoitti alkulauseessa näin: Tämän teoksen tarkoitus voidaan määritellä näin: se tahtoo osoittaa, että luonto ei ole "satunnainen atomien yhtymä" ja näyttää ihmiselle hänen oikean paikkansa maailmankaikkeuden järjestelmässä; pelastaa turmeltumasta kaikkien uskontojen iänikuiset perustotuudet ja saattaa jossain määrin ilmi sen perusykseyden, josta kaikki uskonnot ovat lähteneet; lopuksi osoittaa, että luonnon salattua puolta nykyisen sivistyskauden tiede ei ole vielä lähestynytkään. Jos tämä edes johonkin määrin tulee täytetyksi, on kirjoittaja tyytyväinen. Tämä kirja on kirjoitettu ihmiskunnan palvelemiseksi ja se jää ihmiskunnan ja tulevien sukupolvien arvosteltavaksi.
  • Alice Bailey kirjoitti Salaisesta opista: Mutta niillä meistä jotka todella opiskelivat sitä ja saavuttivat ymmärrystä sen sisäisestä merkityksestä on perustava kunnioitus totuutta kohtaan, jota yksikään toinen kirja ei pysty antamaan. H.P.B. sanoi että seuraava tulkinta ajattomasta viisaudesta tulee olemaan lähestymistavaltaan psykologinen, ja 1925 julkaistu "Kosminen Tuli" on psykologinen avain Salaiseen oppiin.

Tiede ja Salaisen opin väitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salaisessa opissa Blavatsky tyrmäsi niin materialististen tiedemiesten kuin luomisoppiin uskovien hengenmiestenkin näkemykset, vaikka pitikin joidenkin tutkijoiden näkemyksiä suunnilleen oikeaan osuneina. 1800-luvun lopulla darwinismista tuli suosituin lajien syntyä koskeva teoria, mutta Blavatsky arvosteli sitä etenkin siksi, että se ei selittänyt elämän alkuperäistä syntyä. Ihmisen iän Blavatsky ajoitti huomattavasti kauemmas kuin sen ajan oppineet. Fyysisenä lajina hän sanoi ihmisen ilmestyneen n. 18 miljoonaa vuotta sitten, olleen kaksineuvoinen ja lisääntyneen munimalla. Edeltävillä kausilla eli varhaisimpiin juurirotuihin kuuluneilla ihmisillä oli eetteriruumis. Blavatsky esitti, että nykyiset ihmisapinat polveutuvat kolmannen juurirodun aikaisista ihmisistä. Blavatskyn mukaan todelliset tiedot maapallon sekä eläin- ja ihmiskunnan kehityksestä ja iästä on mainittu intialaisissa Puranoissa, sekä etenkin Tirukkanda Pantshanga -kalenterissa. Tiede ei ole kyennyt vahvistamaan Blavatskyn väitteitä. Nykykäsityksen mukaan myös ihmiset ovat osa eläinten evoluutiota. Ihmisapinoiden alkuperänä ei myöskään pidetä ihmisten syntistä sekaantumista johonkin eläimeen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Marja Haavisto: Hodgsonin raportti Madame Blavatskystä uuden tutkimuksen valossa (Artikkeli ilmestynyt myös Väinämöinen-lehdessä 3/2001 ja Teosofi-lehdessä 1/2002) web.archive.org. 1. toukokuuta 2002. Viitattu 27.9.2006. (suomeksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salainen_oppi&oldid=19138356”