Rilan luostari

Rilan luostarin pääkirkko

Luostarin sijainti Rilavuorilla

Rilan luostari (bulg. Рилски манастир, Rilski manastir) on suuri ortodoksinen luostari Bulgarian lounaisosassa. Luostari sijaitsee Kjustendilin alueella 117 kilometriä Sofiasta etelään. Luostari löytyy Rilska-joen laaksosta Rilavuorten läheisyydestä, 1 147 metrin korkeudelta merenpinnasta, Rilan kylän itäpuolelta.

Luostari on perustettu 900-luvun alkupuoliskolla. Se on Bulgarian merkittävimpiä kulttuurihistoriallisia monumentteja ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Luostarikompleksi käsittää yhteensä 8 800 m²:n alueen. Rakennukset ovat suorakaiteen muotoisen sisäpihan (3 200 m²) reunoilla. Pääkirkko ja keskiaikainen torni sijaitsevat pihalla. Viisikupolinen pääkirkko valmistui vuonna 1837. Kirkon arvokkain esine on kullattu ikonostaasi, joka on kuuluisa puuleikkauksistaan ja jonka tekemiseen meni viisi vuotta neljältä käsityöläiseltä.

Historia

Perinteisesti on uskottu, että luostarin perusti läheisessä luolassa asunut erakko Ivan Rilski. Luostarikompleksin perustivat kuitenkin erakon oppilaat, jotka olivat tulleet vuoristoon kuulemaan tämän opetuksia.

Keskiaikainen torni

Perustamisestaan lähtien Rilan luostari on ollut Bulgarian hallitsijoiden suosiossa. Melkein jokainen tsaari antoi suuria lahjoituksia luostarille aina osmanimiehitykseen saakka, mikä teki siitä Bulgarian kansallisen tietoisuuden kulttuurisen ja hengellisen keskuksen.

Paikallinen feodaaliherra Hrelju Dragovola pystytti Rilan luostarin uudelleen nykyiselle paikalleen 1300-luvulla. Kompleksin vanhimmat rakennukset Hreljova kula -torni (1334–1335) ja pieni kirkko tornin vieressä (1343) ovat tuolta ajalta samoin kuin piispan valtaistuin ja luostarin portit. Osmanien saapuminen 1300-luvun lopussa ja useat ryöstöretket johtivat luostarin tuhoutumiseen 1400-luvun puolivälissä.

Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatin ja etenkin Athoksella sijaitsevan Rossikonin luostarin antamien lahjoitusten avulla Rilan luostari rakennettiin uudelleen 1400-luvun lopussa. Rakennustöitä johtivat Kjustendilin seudulta tulleet kolme veljestä, jotka myös toivat Ivan Rilskin pyhäinjäännökset rakennusryhmään.

Luostari toimi bulgarian kielen ja kulttuurin säilyttäjänä maan ollessa vieraan vallan alaisuudessa. Bulgarian kansallisen heräämisen aikana (1700–1800-luku) luostari tuhoutui tulipalossa 1833 ja se rakennettiin uudelleen seuraavan 30 vuoden aikana rikkaiden bulgarialaisten tuella. Asuinrakennusten rakentaminen aloitettiin 1816 ja kellotorni lisättiin vanhaan torniin 1844.

Luostarikompleksi julistettiin kansalliseksi monumentiksi 1976 ja se listattiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1983. Luostariin on useita julkisen liikenteen linja-autoyhteyksiä.

Luostarissa on melko tiukat käyttäytymissäännöt. Hiljaisuutta ja kunnioittavaa käytöstä tulee noudattaa, melua ei saa aiheuttaa. Siellä ei saa valo- tai videokuvata, käyttää mobiililaiteita, polttaa tupakkaa tai pukeutua liian kepeästi. Esimerkiksi shortsit, lyhyet hameet tai topit samoin kuin reput tai muut suuremmat matkatavarat ovat kiellettyjä. Kirkossa käsiä ei tule pitää taskuissa eikä istuttaessa jalkoja ei sovi ristiä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rilan luostari Wikimedia Commonsissa

• Virtuaalikierros luostariin (360-asteen kuvia) (rilskimanastir.org)
• BulgarianMonastery.com (Arkistoitu – Internet Archive) (bulgariaksi) (englanniksi)
• Visit to Bulgaria (englanniksi)
• Rila Bulgarian Mekka, Kansan kuvalehti, 02.06.1934, nro 22, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot