Rickenbacker
Rickenbacker International Corporation on yhdysvaltalainen musiikki-instrumenttien valmistaja, jonka perustivat Adolph Rickenbacher ja George Beauchamp vuonna 1931. Yhtiö tunnetaan erityisesti sähkökitaroista ja sähköbassoista. Rickenbackeria pidetään ensimmäisen kiinteärunkoisen sähkökitaran (Lap steel -kitara Frying Pan) suunnittelijana ja valmistajana[1]. Rickenbackerin kitarat nousivat 1960-luvulla suureen suosioon rockyhtyeiden keskuudessa. Kitaroita käyttivät mm. The Byrds -yhtyeen Roger McGuinn sekä The Beatlesin John Lennon ja George Harrison, The Rolling Stonesin Brian Jones, The Whon Pete Townshend sekä monet muut ajan tunnetut muusikot.
John Lennonin kuuluisaksi tekemä malli on Capri-sarjan malli 325 vuosimallia 1958.[2] Lennonin yksilö kuului poikkeukselliseen valmistuserään, johon tehtaalla asennettiin kaksi äänensävy- ja -voimakkuussäädintä tavanomaisen yhden parin sijasta.[3] Sen runko on ontto, vaikka varhaiseen sarjaan kuuluneessa kitarassa ei ole merkille tunnusomaista ääniaukkoa. Ääniaukko tehtiin myöhempiin sarjoihin, jotta vältettäisiin mielikuva merkin halpasarjasta.[4]
Harrison sekä McGuinn tekivät tunnetuksi mallin 360/12, joka nimensä mukaisesti on 12-kielinen. Tunnetuimpia sillä soitettuja kappaleita ovat Byrdsin "Mr. Tambourine Man" ja "Turn! Turn! Turn! (To Everything There Is a Season)". Harrison käytti mallia albumilla A Hard Day’s Night (1964). Yes-yhtyeen alkuperäinen kitaristi Peter Banks käytti kuusikielistä 360-mallia yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla Yes (1969) ja Time and a Word (1970).
The Jam -yhtyeen Paul Weller nosti kuusikielisen 360-mallin uudelleen esiin 1980-luvulla. Tom Petty on käyttänyt 360/12 mallia. Suomalaisista muusikoista Anna Karjalainen (Maustetytöt) soittaa Rickenbackeria.
360-sarjan kitarat ovat puoliakustisia eli niiden runko on osaksi ontto. Instrumentti on kuitenkin tarkoitettu pääasiassa sähköisesti vahvistettavaksi.
Bassot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bassokitarana Rickenbacker on huomiota herättävä sekä ääneltään että muotoilultaan. Malleissa 4001, 4002, ja 4003 on stereoulostulo, jolloin signaali voidaan johtaa kummastakin mikrofonista eri vahvistimeen. Kuuluisia Rickenbacker-basisteja ovat muun muassa Lou Barlow, Chris Squire (Yes), Adam Clayton (U2), Roger Glover (Deep Purple), John Deacon (Queen), Joey DeMaio (Manowar), Lemmy Kilmister (Motorhead), Geddy Lee (Rush), Paul McCartney, Roger Waters (Pink Floyd) sekä edesmenneet Cliff Burton (Metallica), John Entwistle (The Who) ja Phil Lynott (Thin Lizzy), joka useimmiten käytti Fenderin malleja.
Suomalaisista basisteista Rickenbackeria ovat käyttäneet esimerkiksi Mika Sundqvist (Alwari Tuohitorvi), Janne Joutsenniemi (Stone, Suburban Tribe), Tiktak-yhtyeen Mimmu ja Indica-yhtyeen Heini.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ in History, Music | April 19th, 2016 4 Comments: Behold the First Electric Guitar: The 1931 “Frying Pan” Open Culture. Viitattu 31.1.2019. (englanti)
- ↑ Rock Hardware - Useita kirjoittajia, toim. Paul Trynka ISBN 1-871547-35-0
- ↑ http://www.rickresource.com
- ↑ http://rickresource.com (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rickenbacker Wikimedia Commonsissa
- Kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Web www.rickenbacker.es (Arkistoitu – Internet Archive) (espanjaksi)
- http://www.rickresource.com