Revonlahden taistelu

Revonlahden taistelu
	Osa Suomen sotaa
Päivämäärä:	27. huhtikuuta 1808
Paikka:	Revonlahti, Suomi; 64°43′05″N, 024°57′50″E
Lopputulos:	Ruotsin voitto
Osapuolet
Ruotsi	Venäjän keisarikunta
Komentajat
Johan Adam Cronstedt	Michail Leontievitj Bulatov
Vahvuudet
2 250	1 800
Tappiot
124 kokonaistappiot	200 kuollutta tai haavoittunutta, 400 sotavankia

Revonlahden taistelu oli 27. huhtikuuta 1808 käyty Suomen sodan taistelu Ruotsin ja Venäjän välillä. Ruotsalaisten voitettua yhdeksän päivää aikaisemmin Siikajoen taistelun Klingspor jatkoi vetäytymistä kohti Oulua venäläisten tiukasti seuraamana.^[1] Venäläiset olivat leiriytyneet Revonlahdelle kenraali Bulatovin johdolla, jolloin eversti Cronstedt valmistautui hyökkäämään ajaakseen heidät pois. Cronstedt eteni 1 800 miehen voimalla huhtikuun 26. ja 27. päivän välisenä yönä. Samaan aikaan hieman pohjoisempana Adlercreutz hyökkäsi pienellä joukolla venäläistä vartiota vastaan. Tämä yhteenotto pysähtyi aluksi paikoilleen, mutta Adlercreutz onnistui kuitenkin irtautumaan taistelusta.

Seuranneena päivänä ruotsalaiset hyökkäsivät kahdella kiilalla kylään leiriytyneitä venäläisiä vastaan. Oikea sivusta pyyhkäisi yli kaiken venäläisen vastarinnan ja eteni joen vartta pitkin kohti kylää. Samaan aikaan vasen sivusta valmistautui hyökkäämään pappilaa vastaan, jonne Bulatov oli asettanut esikuntansa ja keskittänyt joukkonsa. Pappilan valtaus osoittautui ruotsalaisille vaikeaksi palaksi venäläisten tehtyä kiivasta vastarintaa. Kello kymmenen aikaan ruotsalaiset joukot kuitenkin rynnäköivät pappilaan, jossa tapahtui yhteenoton verinen lopputaistelu.

Taistelun päätyttyä 94 ruotsalaista oli saanut surmansa, ja yli 600 venäläistä oli joko kuollut, haavoittunut tai joutunut sotavangiksi. Voitto Revonlahdella merkitsi Ruotsin perääntymisvaiheen päättymistä, ja alkoi ruotsalaisten koko vuoden 1808 kesän kestäneen vastaoffensiivin vuoro kohti etelää.

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Luoto, Reima T.A.; Talvitie, Heikki; Visuri, Pekka: Suomen sota 1808-1809. Taustat, tapahtumat, muistomerkit, s. 78–81. Espoo: Fenix-kustannus Oy, 2008. ISBN 978-951-862-183-9