Rambutaani
| Rambutaani | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Sapindales |
| Heimo: | Saippuamarjakasvit Sapindaceae |
| Suku: | Rambutaanit Nephelium |
| Laji: | lappaceum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Rambutaani (Nephelium lappaceum) on saippuamarjakasveihin kuuluva puulaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Malesiassa. Se on ainavihanta noin 10 metrin korkuinen puu, jolla on parilehdykkäiset, noin 15–45 senttimetrin pituiset kiiltävät lehdet. Lehtien lehdyköitä on useimmiten 2 tai 3 paria. Lehdykät ovat soikeita tai vastapuikeita ja noin 6–18 cm pitkiä. Kukinnot ovat suunnilleen yhtä pitkiä kuin lehdet, ja kukat ovat teriöttömiä. Hedelmät ovat punaisia tai ruskeita.[3] Hedelmän pinta on piikkinen ja sisus läpikuultavan valkea, toisinaan hieman vaaleanpunaiseen vivahtava.[4] Tuoreen hedelmän piikit ovat joustavia ja tuntuvat kumimaisilta. Hedelmäliha on läpikuultavaa ja maistuu mehukkaalta, makealta ja hiukan happamalta.[5][3] Hedelmässä on sisällä iso siemen, jota ei syödä.[3] nimi juontuu sen karvaisuudesta; malaijinkielinen sana rambut tarkoittaa hiuksia.
Viljely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rambutaania viljellään mm. Afrikassa, Kambodžassa, Karibian saaristossa, Keski-Amerikassa, Intiassa, Indonesiassa, Malesiassa, Filippiineillä ja Sri Lankassa.[5] Suurin tuottajamaa on Thaimaa. Rambutaanin viljely on yleistymässä Australiassa, ja vuonna 1997 rambutaani oli Havaijin kolmen tuotetuimman trooppisen hedelmän joukossa.
Rambutaani on sopeutunut trooppiseen ilmastoon ja on herkkä alle 10 °C:n lämpötiloille. Puut viihtyvät parhaiten syvämultaisessa mäkimaastossa. Aasiassa on reilusti yli 200 rambutaanilajiketta, joista suurin osa on jalostettu kasvamaan lyhyiksi, vain noin 3–5 metriä korkeiksi; tämä helpottaa sadonkorjuuta. Puut tuottavat hedelmiä kahdesti vuodessa, kerran loppusyksyllä ja kerran alkukesällä. Yksi puu voi tuottaa 5 000–6 000 hedelmää tai enemmänkin. Nuorten hedelmätarhojen tuotanto on keskimäärin noin 1,2 tonnia hehtaarilta, mutta vanhemmat voivat tuottaa jopa 20 tonnia hehtaarilta.
Suurin osa kaupallisista lajikkeista on yksikotisia, jotka tuottavat sekä emi- että hedekukkia; lajikkeet, jotka tuottavat vain emikukkia tarvitsevat myös hedepuita. Yksikotisten lajikkeiden kukista suurin osa on hedelmiksi kehittyviä emikukkia, kun taas huomattavasti pienempi osa on hedekukkia, jotka pölyttävät emikukat.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rambutaanit myydään yleensä tuoreina, hillottuina tai tölkkeihin säilöttyinä.[5] Hedelmälihan voi joko syödä sellaisenaan tai käyttää erilaisiin ruokiin.[3] Niitä käytetään yleensä jälkiruuissa, kuten hedelmäsalaateissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ World Conservation Monitoring Centre: Nephelium lappaceum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 1998. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.10.2016. (englanniksi)
- ↑ ITIS
- ↑ a b c d Mitä ovat pitaija, sharon tai rambutaani? Tutustu näihin eksoottisiin hedelmiin. Iltasanomat.fi 3.3.2015. Viitattu 8.4.2020.
- ↑ Nephelium Flora of China. Viitattu 3.1.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Nephelium lappaceum (Arkistoitu – Internet Archive) Montoso Gardens
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- UniProt: Taxonomy - Nephelium lappaceum (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Rambutan (Nephelium lappaceum) (englanniksi)