Rabdomyolyysi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rabdomyolyysissä ilmenevä virtsan väri.

Rabdomyolyysi eli lihaskudoksen äkillinen vaurio[1] on laaja luurankolihasvaurio, jossa hajoavien lihassolujen sisältöä, ioneita ja proteiineja, päätyy runsain määrin verenkiertoon.[2]

Ionien vaikutukset voivat olla välittömästi vaarallisia. Esimerkiksi vapautuvat kaliumionit voivat aiheuttaa hyperkalemian, joka voi johtaa rytmihäiriöön tai sydänpysähdykseen. Usean tunnin jälkeen ensioireista voi joskus ilmetä munuaisvaurio.[2] Vakavassa rabdomyolyysissä virtsan eritys vähenee ja virtsa värittyy punaruskeaksi.[3] Voi myös ilmetä kuumetta, heikkoutta, pahoinvointia ja sekavuutta. Vaurioituneet lihakset ovat kipeitä, voivat turvota ja niissä voi olla mustelmia.[2]

Yleisiä syitä rabdomyolyysille ovat alkoholismi, fyysiset lihasvammat, liika kuntoilu ja tietyt lääkkeet tai päihteet.[2]

Oireet ja patofysiologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaurioituvat lihakset ovat usein jalkojen ja alaselän lihaksia. Rabdomyolyysissä hajoavista lihassoluista vapautuu ioneita ja proteiineja, kuten myoglobiinia. Tätä päätyy paljon virtsaan eli ilmenee myoglobinuriaa, jossa myoglobiini värittää virtsaa punaruskeaksi.[3] Värittyminen on yleinen ensioire. Ionit, kuten kalium ja fosfaatit aiheuttavat vastaavasti hyperkalemiaa ja hyperfosfatemiaa. Jälkimmäinen sitoo veren kalsiumia aiheuttaen hypokalsemiaa. Hyperkalemia voi kyllin vakavana aiheuttaa nopeasti rytmihäiriön tai sydänpysähdyksen. Lisäksi voi ilmetä kuumetta, heikkoutta, pahoinvointia, ahdistusta ja sekavuutta. Vaurioituneet lihakset ovat kipeitä, voivat turvota, olla heikkoja ja niissä voi olla ruhjeita.[2] Turvotus voi painaa verisuonia aiheuttaen lihaksissa iskemian, jonka aiheuttamat lihasvauriot pahentavat rabdomyolyysiä.[3]

Myöhemmin, kuten 12–24 tunnin jälkeen, voi ilmetä akuutti munuaisvaurio.[2] Vaurio ei silti ilmene aina, ei edes hyvin vakavien lihasvaurioiden jälkeen. Vaurio johtuu useasta samanaikaisesti ilmenevästä syystä, joista osa on esitelty alla. Vaurioituneista lihassoluista vereen päätyvän myoglobiinin määrä ylittää munuaisten käsittelykyvyn. Siksi myoglobiinia kertyy munuaistiehyisiin niitä tukkien. Veren happamoituminen eli asidoosi suosii sakan muodostusta vähentämällä myoglobiinin liukoisuutta vereen. Hajoavista lihassoluista vapautuu puriineita, jotka tuottavat virtsahappoa. Lihassolut myös tuottavat rabdomyolyysissä mahdollisesti ilmenevän lihasten hapenpuutteen takia maitohappoa. Virtsa- ja maitohappo happamoivat verta altistaen asidoosille. Myoglobiinista voi vapautua rautaa, joka aiheuttaa munuaisia vaurioittavia radikaaleja Fentonin reaktioiden kautta. Lihasvaurioalueelle kertyy verestä nestettä alueen turvotusta aiheuttaen. Turvotuksen aiheuttama veren tilavuuden aleneminen eli hypovolemia aktivoi munuaisten ja muiden kehon verisuonia supistavan reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän. Supistuminen voi olla pitkäkestoista ja rajoittaa nesteen päätymistä verestä virtsaan johtaen osaltaan vähävirtsaisuuteen.[3]

Rabdomyolyysiä voivat aiheuttaa

Rabdomyolyysin hyperkalemia tulee hoitaa asianmukaisesti, mutta muut veren elektrolyyttihäiriöt usein korjautuvat itsestään. Hyperfosfatemian korjaaminen on lisäksi hankalaa. Häiriöiden korjauspyrkimykset voivat olla haitallisia ja esimerkiksi hypokalsemian korjaaminen voi kehon parantumisvaiheessa johtaa hyperkalsemiaan. Munuaisvaurion estämiseksi suoneen annetaan usein suolaliuosta infuusiona suonia supistavan hypovolemian estämiseksi ja vereen vapautuneiden aineiden poistamiseksi virtsassa. Jos potilaalla kuitenkin alentunut kyky virtsata, tulee infuusion tilavuutta ehkä vähentää. Munuaisvaurion estämiseksi vakava lihasvaurio voi vaatia amputaation tai lihaksen iskemiaa estävän faskiotomian eli lihasaition avauksen. Tehokasta hemodialyysilaitetta voidaan käyttää veren myoglobiiniylimäärän poistoon, mutta heikkotehoisemmat dialyysilaitteet ovat sen riittävään poistoon liian hitaita.[3]

Rabdomyolyysi ei ole ainoa syy virtsan punaruskealle värille. Muita syitä ovat muun muassa hematuria, punajuuri ja tietyt aineet, kuten doksorubisiini. Rabdomyolyysissä virtsassa ei ole punasoluja. Edellä mainittujen elektrolyyttihäiriöiden (hypokalemian ym.) lisäksi veren fosfokreatiini- ja virtsahappopitoisuudet ovat koholla.[3]

  1. a b Lihastaudit Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 11.12.2019.
  2. a b c d e f g h i j JM Sauret, G Marinides, GK Wang: Rhabdomyolysis. American Family Physician, 2002, 65. vsk, nro 5, s. 907. PubMed:11898964 ISSN 0002-838X Artikkelin verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o EV Lerma et al: Nephrology secrets, s. 89–92. (4. painos) Elsevier, 2019. doi:10.1016/C2015-0-06604-7 ISBN 9780323478717