Qibla
Qibla (arab. قبلة) on suunta, johon päin islaminuskoisen tulee suorittaa rukouksensa. Se tarkoittaa myös moskeijan (tai muun uskonnollisen rakennuksen) seinää, joka on kohtisuorassa tätä suuntaa vasten ja siten osoittaa oikean rukoilusuunnan. Muslimivainajat haudataan kasvot qiblan suuntaan. Teurastetun eläimen pää asetellaan myös qiblan suuntaisesti.
Qibla osoittaa lyhimmän tien Kaabaan. Kaaban sijainnista () on geometrisesti laskettavissa sen suunta missä tahansa maapallolla. Erikoistapauksia on kaksi: Kaaban sisällä rukoillaan sen ulkoseiniä kohti, ja täsmälleen vastakkaisella puolella maapalloa mikä tahansa suunta on qibla. Ennen vanhaan muslimit määrittivät qiblan astrolabin avulla, nykyään satelliittipaikannuslaitteita käyttäen.
Hämmennystä on herättänyt se, että varhaisten moskeijoiden qiblat eivät osoittaneet Mekan suuntaan, vaan poikkesivat siitä. Esimerkiksi Córdoban moskeijan qiblan ero Mekkaan on noin 17 astetta, ja seinä suuntautuu etelään.[1] Pyhäkkö onkin luultavasti rakennettu aikansa katuverkon mukaiseksi, kun sen rakentaminen aloitettiin vuonna 785.[2]
Rukoussuunnan muutos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa kirjoittamassaan Muhammed-elämäkerrassa, että "rukoussuunta muutettiin Syyriasta kohti Kaabaa" seitsemäntenätoista kuukautena Jumalan lähettilään Medinaan tulon jälkeen eli noin vuonna 624.[3] Ibn Hisham kertoo, että juutalaiset tulivat Muhammedin puheille. He lupasivat kääntyä islamiin, jos tämä kääntäisi suunnan takaisin Syyriaan. Todellisuudessa he Hishamin mukaan halusivat houkutella Muhammedin pois uskostaan.[3]
Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed oli juuri rukoilemassa, kun käsky suunnanmuutoksesta tuli. Muhammed kääntyi tällöin kesken rukouksen Jerusalemin suunnasta Kaaban suuntaan. Paikalle rakennettiin moskeija, joka tänäkin päivänä tunnetaan nimellä "Kahden qiblan moskeija".[4] Rukoussuunnan vaihdoksesta kerrotaan myös Koraanissa, vaikka ei kerrota mistä mihin (2:142–144). Koraani kertoo, että rukoussuunnan muutos tehtiin uskon koetinkiveksi, jotta nähtäisiin, kuka on valmis seuraamaan Muhammedia silloinkin, kun rukoussuunta äkkiä vaihdetaan.
Skeptiset historiantutkijat katsovat, että myös Koraaniin päässyt rukoussuunnan muutos todistaa, ettei Mekka alun perin ollut varhaisen islamin pyhä paikka, vaan se oli joku muu. Kalifi Abd al-Malikin Jerusalemiin vuonna 691 rakennuttama Kalliomoskeija osoittaa, että vielä 600-luvun lopussa arabien tärkein uskonnollinen keskus oli Jerusalem ja siihen liittynyt Jeesuksen, Marian pojan kultti, mistä myös Kalliomoskeijan seinäkirjoitus puhuu.[5]
Historianharrastaja Dan Gibsonin mukaan qibla suunnattiin Mekkaan vasta vuonna 822. Kaikkien tunnettujen varhaisimpien, vuosina 622–725 rakennettujen moskeijoiden qiblat osoittivat Pohjois-Arabiassa nykyisen Jordanian alueella sijaitsevaan Petraan, joka oli aikanaan merkittävä kaupunki ja uskonnollinen keskus. Vuosina 725–822 rakennetuista qibloista Petraan osoitti enää 12 %, puolet osoitti Mekkaan ja loput 38 prosenttia, Espanjassa ja Pohjois-Afrikassa, samansuuntaisesti Petran ja Mekan välisen linjan kanssa eteläkaakkoon. Vuodesta 822 alkaen kaikkien uusien moskeijoiden qiblat osoitettiin Mekkaan.[6]
Gibsonin teoriaa vastaan puhuu se, että Petrasta kaikkien arabien uskonnollisena keskuksena ei ole muita tietoja. Gibsonin teoria ei ole saanut laajaa kannatusta.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reynolds, Gabriel Said: The Emergence of Islam. Classical Traditions in Contemporary Perspective. Fortress Press, 2012. ISBN 978-0-8006-9859-1
- Thomas, Johannes: Hellenistische Traditionen im frühen Islam. Kunst, Architektur und literarische Libertinage. Teoksessa: Die Entstehung einer Weltreligion II. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam (toim. Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig), s. 96–163. Hans Schiler Verlag, 2012.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Alejandro Lapunzina: Architecture of Spain, s. 82−83. Greenwood Publishing Group, 2005.
- ↑ Thomas, 2012, s. 144
- ↑ a b Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 181. Basam Books, 1999.
- ↑ Reynolds, 2012, s. 42
- ↑ Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
- ↑ Jeremy Smyth: The Mecca Question: A review of section six of Qur'anic Geography (s. 5–9) 2011. Academia.edu. Arkistoitu 19.7.2014. Viitattu 27.8.2014.