Pensselisika
Pensselisika | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
Heimo: | Siat Suidae |
Alaheimo: | Siat Suinae |
Tribus: | Potamochoerini |
Suku: | Pensselisiat Potamochoerus |
Laji: | porcus |
Kaksiosainen nimi | |
Potamochoerus porcus |
|
Pensselisian levinneisyys |
|
Katso myös | |
Pensselisika eli punapensselisika[2] (Potamochoerus porcus) on sorkkaeläin, jonka pituus on 100–150 cm, hännän pituus 30–40 cm ja säkäkorkeus 58–96 cm. Pensselisika painaa 60–80 kg. Sen korvat ovat teräväkärkiset, ja niissä on pitkiä harjaskarvoja. Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi nimeä punapensselisika[2].
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pensselisikaa tavataan Afrikan länsi- ja keskiosissa. Laji on suhteellisen laajalle levinnyt ja yleinen.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pensselisika asustaa tiheissä metsissä, alangoilla ja vuorilla sekä jokivarsien metsissä ja pensaistossa.
Laumaeläin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pensselisika elää yleensä 4–20 yksilön laumoissa, mutta joskus yhdessä saattaa elää jopa sata eläintä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pensselisian pääravintoa ovat mukulat, sipulit ja muut maanalaiset kasvinosat sekä lisäksi erilaiset siemenet, ruohot, hyönteiset ja niiden toukat, linnunmunat, matelijat ja haaskat.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantoaika on noin neljä kuukautta. Emakko synnyttää vuodessa 1–2 pahnuetta, joissa kussakin 3–6 porsasta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suuri eläinkirja. WSOY 1998. ISBN 951-0-22848-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Querouil, S. & Leus, K.: Potamochoerus porcus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b punapensselisika (pensselisika) – Potamochoerus porcus Laji.fi. Viitattu 2.8.2020.