Pekka Vasala
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Kaksi yleislähdettä on lisätty 16. huhtikuuta 2006 mutta ilman tietoa kattavatko ne koko aiemman artikkelin vai vain samassa yhteydessä lisätyt tiedot. Jotakin on lisätty myöhemminkin. |
| Pekka Vasala | |
|---|---|
 Pekka Vasala 1972 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. huhtikuuta 1948 Riihimäki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Uran tiedot | |
| Laji | keskimatkan juoksu |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
München 1972 | 1500 m | |
Pekka Antero Vasala (s. 17. huhtikuuta 1948 Riihimäki) on suomalainen entinen keskimatkojen juoksija ja olympiavoittaja. Vasala edusti vuoteen 1969 Riihimäen Kiskoa ja sen jälkeen Mäntsälän Urheilijoita. Hänen valmentajanaan toimi Kari Sinkkonen.[1]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasala aloitti yleisurheiluharrastuksen opiskellessaan kansalaiskoulussa. Vuonna 1965 hän voitti alle 17-vuotiaiden poikien Suomen mestaruuden 1 000 metrillä. Samana vuonna hän juoksi matkan aikaan 2.32,7. Syyskuussa 1968 hän juoksi Norjaa vastaan pidetyssä maaottelussa 1 500 metrin juoksussa Arne Kvalheimin perässä ajan 3.41,8 parantaen ennätystään noin viisi sekuntia. Tämä aika avasi hänelle oven Mexico Cityn olympialaisiin. Kisapaikalle saavuttuaan Vasala kuitenkin sairastui ja jäi alkueränsä jumboksi ajalla 4.08,5. Lopulta hänen sijoituksekseen koko matkalla tuli 41.
Vuonna 1969 pidettiin EM-kilpailut Ateenassa. Suomen Urheiluliitto oli asettanut 1 500 metrin karsintarajaksi 3.42. Vasala yritti rikkoa rajaa moneen kertaan vuoden aikana, kunnes elokuussa Turussa hän saavutti ajan 3.41,9. Ateenassa EM-kisojen alkuerässä Vasala oli kolmas ja selvisi finaaliin. Finaalissa hän ei kuitenkaan pärjännyt, vaan putosi pistesijoilta sijoittuen yhdeksänneksi ajalla 3.44,1.
1. heinäkuuta 1971 Vasala osallistui Helsingin Maailmankisoihin. Hän voitti 1 500 metrin kilpailun Suomen ennätyksellä 3.38,6. Taakse jäi muun muassa Kenian Kipchoge Keino. Helsingin EM-kisoissa hän selvisi jälleen alkulohkojuoksustaan jatkoon, mutta loppukilpailussa sijoitus oli jälleen yhdeksäs, tällä kertaa aika oli 3.41,5.
Vuonna 1972 Vasala antoi olympianäyttönsä Suomi-Ruotsi-maaottelussa. Hän teki siinä uuden Euroopan ennätyksen 800 metrin juoksussa ajalla 1.44,5. Aika ei jäänyt maailmanennätyksestä kuin 0,2 sekuntia. Matkan jälkeen Vasala antoi lehdistölle pessimistisiä haastatteluja, jotta häneen ei kohdistuisi paineita olympialaisissa. Vasala piti myös 800 metriä riskialttiimpana lajina kuin 1 500 metriä, joten hän ilmoitti osallistuvansa olympialaisissa vain 1 500 metrin juoksuun.
Münchenin olympialaisissa Vasala voitti oman alkueränsä ajalla 3.40,8. Välierässä hän tuli maaliin toisena uusiseelantilaisen Rod Dixonin jälkeen ajalla 3.37,9. Finaalissa kenialainen Kipchoge Keino aloitti kirinsä jo 800 metriä ennen maalia. Ainoastaan Vasala kykeni seuraamaan ja loppusuoran alkaessa hän kiihdytti Keinon ohi. Vasalan voittoaika oli 3.36,3. Keino sijoittui toiseksi ja Rod Dixon kolmanneksi.
Olympialaisten jälkeen Vasalan huhtikuussa loukkaantunut jalka operoitiin. Vasala oli juossut kauden kortisonin avulla. Leikkauksen piti olla vain arpikudoksen poistoa, mutta arpikudoksen alta paljastui, että jalkaholvia tukeva jänne oli osittain revennyt. Leikkauksen ja siihen liittyvien jälkitulehdusten seurauksena hän ei kyennyt urheilemaan lähes koko vuonna 1973 ja ehti jo kertaalleen lopettaa urheilu-uransa. Hän kuitenkin aloitti heinäkuussa 1973 jälleen harjoittelun tähtäimessään Rooman EM-kilpailut 1974. EM-kilpailuissa Vasala epäonnistui alkuerässään jääden erän viidenneksi ja oli lähellä karsiutua finaalista. Hän pääsi mukaan finaaliin viimeisenä miehenä. Finaalissa Vasala taisteli itsensä kuudenneksi.
Suomen mestaruudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasala voitti vuosina 1969–1972 yhteensä kuusi Suomen mestaruutta 800 m ja 1500 m juoksuissa. [2]
| Vuosi | Matka | Tulos |
|---|---|---|
| 1969 | 1 500 m | 3.46,5 |
| 1970 | 800 m | 1.49,1 |
| 1 500 m | 3.48,4 | |
| 1971 | 800 m | 1.48,6 |
| 1 500 m | 3.46,7 | |
| 1972 | 800 m | 1.47,0 |
Urheilu-uran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasala työskenteli Metsäliiton teollisuuden palveluksessa Lohjan Kirkniemellä 1970–1972 ja 1974–1975, Virsu Oy:ssä 1973, Suomen urheiluopiston talouspäällikkönä 1975–1983, Suomen Urheiluliiton talousjohtajana 1983–1984 ja toimitusjohtajana 1984–1987, Virsu Oy:n markkinointijohtajana 1987–1988, Suomen Valtakunnan Urheiluliiton liiketoimintayksiköiden toimitusjohtajana 1988–1990, Suomen urheiluopiston varatoimitusjohtajana 1990–2010 ja toimitusjohtajana 2010–2011 sekä Vierumäki Country Club Oy:n toimitusjohtajana 1990–2011. Hän sai vuonna 2011 talousneuvoksen arvonimen.[3]
Vasala on naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekka Vasala, Risto Taimi: Mitalin toinen puoli, Weilin+Göös 1974
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pekka Vasala Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- ↑ Finnish Championships gbrathletics.com. Viitattu 26.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Lempinen, Marko: Pakan pohjalta historiaan. Urheilusanomat, 2016, nro 30–31, s. 38–42 Viitattu = 29.7.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paavo Noposen ja Voitto Raatikaisen radioselostus Münchenin 1500 metrin loppukilpailusta
- Timo Soukola: Vasala, Pekka (1948–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |
| ||||||||||||||
