Pavel Jozef Šafárik
| Pavel Jozef Šafárik | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. toukokuuta 1795 Kobeliarovo, Unkari |
| Kuollut | Praha, Böömi 26. kesäkuuta 1861 (66 vuotta) |
| Kansalaisuus | Itävallan keisarikunta, kansallisuudeltaan slovakki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | filologia, historia, etnografia |
 Nimikirjoitus |
|
Pavel Jozef Šafárik (muita kirjoitusasuja: Safáry, Schaffáry, Schafary, Saf(f)arik, Šafarík, Szafarzik; tšekiksi Pavel Josef Šafařík, nykyslovakiksi Pavol Jozef Šafárik, saksaksi Paul Joseph Schaffarik, latinaksi Paulus Josephus Schaffarik, unkariksi Pál József Saf(f)arik) (13. toukokuuta 1795 Kobeliarovo, Unkari – 26. kesäkuuta 1861 Praha, Böömi) oli filologi, historioitsija, kansatieteilijä ja runoilija. Häntä pidetään Josef Dobrovskýn ja Jernej Kopitarin ohella slavistiikan tieteenalan kehittäjänä.
Šafárik toimi serbialaisortodoksisen koulun rehtorina Novi Sadissa, kunnes asettui Prahaan vuonna 1833. Šafárikia pyydettiin 1841 Berliiniin slaavilaisen filologian osastolle, mutta hän halusi jäädä kotimaahansa.[1]
Šafárik kirjoitti pääosin tšekiksi ja saksaksi. Hän piti itseään kuitenkin slovakkina ja hän esimerkiksi kritisoi Ľudovít Štúrin ehdottamaa slovakian kirjakieltä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pavel Josef Šafařík Encyclopædia Britannica Online. 2009. Encyclopædia Britannica. Viitattu 8. helmikuuta 2008. (englanniksi)
