Tämä on lupaava artikkeli.

Ormio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ormio
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Salviniales
Heimo: Ormiokasvit Marsileaceae
Suku: Ormiot Pilularia
Laji: globulifera
Kaksiosainen nimi

Pilularia globulifera
L.

Katso myös

  Ormio Wikispeciesissä
  Ormio Commonsissa

Ormio (Pilularia globulifera) (aiemmin myös pallero-ormio[2]) on ormiokasveihin (Marsileaceae) kuuluva saniaislaji. Se on vedessä elävä hentovartinen, suikertava, matalakasvuinen itiökasvi. Ormion esiintymisalueeseen kuuluu Euroopan länsipuoli Portugalista Suomeen asti.[3] Se on taantunut koko Euroopassa ja se on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi.[4][5] Ormio kuuluu myös Euroopan neuvoston uhanalaisten kasvien luetteloon.[4]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piirroskuva ormiosta.

Ormion pinnanmyötäisesti kasvava varsi on pitkä, haarova ja langanohut. Ormiokasvustot ovat tiheitä, matalia mattoja. Varren väri vaihtelee vaaleasta vihreään. Verson ja haarojen kärjet ovat karvaisia. Juuret kasvavat varren nivelkohdista. Nivelkohdista kasvavat myös yksittäiset, 4–15 cm pitkät, äimämäiset, vaaleanvihreät ohuet lehdet. Nuorina lehdet ovat kärkikierteisiä.[6] Ormion itiöpesäkekotelot kehittyvät yksittäin lehtihankoihin. Ne ovat pyöreitä, ruskeita, halkaisijaltaan noin 3 mm[6][7] ja voivat olla valkokarvaisia.[8] Itiökotelot eivät kehity uposkasvustoissa.[7]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ormio lisääntyy suvullisesti itiöistä, joita on kahdenlaisia: isoitiöitä ja pikkuitiöitä. Tämä erilaisitiöisyydeksi kutsuttu ominaisuus on vain vedessä kasvavilla saniaisilla.[9] Ormion iso- ja pikkuitiöt kehittyvät itiöpesäkekotelon eri lokeroissa.[8] Suomessa lajin esiintymisalueen pohjoisrajalla itiöpesäkkeet kehittyvät hyvin harvoin, niitä on löydetty vain kerran erityisen lämpimänä kesänä.[4] Pohjoisessa jää rajoittaa lajin kasvamista aivan matalassa vedessä, missä itiöitä voisi kehittyä. Toisaalta ormio lisääntyy helposti myös suvuttomasti versonpaloista.[4]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ormio on levinneisyydeltään eurooppalainen ja mereinen laji. Sen kasvualue kattaa Atlantin rannikkoalueet Portugalista Etelä-Skandinaviaan, Britteinsaaret sekä Länsi- ja Keski-Euroopan sisäosat. Ormion esiintymisalue on kuitenkin laikuttainen eikä se kasva missään kovin yleisenä.[3]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ormiota tavataan vain kirkasvetisessä Kukkiassa ja sen läheisyydessä Kuohijärvessä, Vihajärvessä, ja Iso Roineveden pohjoisessa osassa Vähä-Roineessa.[4][10] Kaikki esiintymät sijaitsevat Pälkäneen (entinen Luopioinen) ja Hämeenlinnan (entinen Hauho) kuntien alueella. Suomen esiintymä on lajin pohjoisin[4] ja itäisin[3] maailmassa ja on kaukana muista esiintymistä. Lähimmillään lajia tavataan Etelä-Ruotsissa noin 60. leveysasteen korkeudella.[3][7] Ormio löydettiin Suomesta vasta vuonna 1933.[4][11] Lajin pääesiintymäjärvi Kukkia on Euroopan unionin luontodirektiiviin perustuva Natura 2000-alue ja se edustaa niukkaravinteista järvityyppiä, jossa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta.[12]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ormiota tavataan suolammikoissa, kuivuvissa lätäköissä, järvissä ja ajoittain vedestä paljastuvilla jokirannoilla.[4][7] Suomessa se kasvaa kirkasvetisissä järvissä mineraalimaapohjalla.[6] Kasvustot sijaitsevat valtaosin jäältä suojassa puolta metriä syvemmässä vedessä. Syvimmillään laji on tavattu kahden metrin syvyydestä.[4]

Uhanalaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka ormiota pidetään harvinaisena lajina, se on Kansainvälinen luonnonsuojeluliitton luokittelee sen elinvoimaiseksi lajiksi, koska sillä on laaja levinneisyysalue ja koska se on sitkeä laji, joka säilyy itiönä useita vuosikymmeniä.[1]

Alueellisesti ormio on luokiteltu uhanalaiseksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Puolassa ja Saksassa.[4] Ormion lähilaji tai joissain luokitteluissa alalaji, Välimeren ympäristön maissa tavattava Pilularia minuta, on arvioitu kansainvälisesti erittäin uhanalaiseksi lajiksi.[13]

Suomessa ormio on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi vuosina 2000 ja 2010.[5] Tätä aiemmin laji on ollut harvinainen silmälläpidettävä.[4] Ormion uhkatekijäksi on arvioitu kemialliset haittavaikutukset.[5] Myös esimerkiksi vieraslaji vesirutto (Elodea canadensis) on lisääntynyt muutamassa vuosikymmenessä kasvupaikoilla.[10] Suomen esiintymät eivät liene vaarassa tuhoutua, jos veden laatu ei kasvupaikoilla heikkene olennaisesti.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Enroth, Johannes: Kauas tuuli kuljettaa. Teoksessa Luonnossa. Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 237–242.
  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  • Uotila, Pertti: Ormio – Klotgräs teoksessa Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina (toim.): Uhanalaiset kasvimme, s. 206. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 1997. ISBN 951-26-4256-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Christenhusz, M. & Lansdown, R.V. & Bento Elias, R. & Dyer, R. & Ivanenko, Y. & Rouhan, G. & Rumsey, F. & Väre, H: Pilularia globulifera IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.9.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Hiitonen, I. & Poijärvi, A.: Koulu- ja retkeilykasvio, 2. painos. Helsinki: Otava, 1935.
  3. ↑ a b c d Anderberg, A.: Klotgräs, Pilularia globulifera L. (Ormion levinneisyys Maan pohjoispuolella) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 26.3.2011. (ruotsiksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l Uotila 1997, s. 206.
  5. ↑ a b c Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 199. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
  6. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 57.
  7. ↑ a b c d Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio, s. 59. (2. painos) Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  8. ↑ a b Jahns, H. M.: Sanikkaiset, sammalet, jäkälät, s. 96. Otava, 1982. ISBN 951-1-06854-7
  9. ↑ Enroth 2008, s. 242.
  10. ↑ a b Kettunen, Riikka: Ormio (Pilularia globulifera) Luopioisten Kukkiassa vuonna 2000. (pro gradu -opinnäyte) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2003.
  11. ↑ Bäck, R. 1933: Pilularia globulifera L., ny för Finlands flora. Memoranda Societas pro Fauna et Flora Fennica 10:16–17
  12. ↑ Hämeen ELY: Kukkiajärvi, Hauhon Natura 2000 -alueet ymparisto.fi. 14.2.2011. Viitattu 26.3.2011.
  13. ↑ Rhazi, L., Grillas, P. & Rhazi, M.: Pilularia minuta (IUCN Red List of Threatened Species. Version 2010.4) 2007. IUCN. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ormio&oldid=21386562”