Organisation internationale de la francophonie
Organisation internationale de la francophonie | |
---|---|
Perustettu | 20. maaliskuuta 1970[1] |
Toimiala | ranskan kieli |
Päämaja | Pariisi, Ranska |
Jäsenet | 54 jäsenvaltiotalähde? |
Viralliset kielet | ranska |
Pääsihteeri | Louise Mushikiwabo |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Organisation internationale de la francophonie eli OIF on ranskankielisten eli frankofonisten maiden yhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on ajaa ranskan kielen ja kulttuurin asemaa maailmalla sekä syventää kulttuurillista, poliittista ja taloudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä.[2]
Järjestöllä on tarkkailijan asema Yhdistyneissä kansakunnissa ja lähettää sinne oman suurlähettiläänsä.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järjestö perustettiin vuonna 1970 alun perin nimellä Kulttuurillinen ja teknillinen yhteistyövirasto (ransk. Agence de coopération culturelle et technique) Niameyssa. Järjestö vaihtoi nimeään ensin vuonna 1998 ja toisen kerran vuonna 2005, jolloin OIF sai nykyisen nimensä.[4]
Tätä ennen ranskankieliset maat olivat pyrkineet tekemään yhteistyötä, mutta ACCT oli ensimmäinen ylikansallinen järjestö, joka perustettiin virallisesti tätä tarkoitusta varten.[2]
OIF:n tavoitteet edistää ranskan kieltä ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kirjattiin järjestön perustamiskirjaan Hanoin huippukokouksessa vuonna 1997.[4]
Kokoukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Valtio | Paikka |
1986 | Ranska | Pariisi |
1987 | Kanada | Quebec |
1989 | Senegal | Dakar |
1991 | Ranska | Pariisi |
1993 | Mauritius | Port Louis |
1995 | Benin | Cotonou |
1997 | Burkina Faso | Hanoi |
1999 | Kanada | Moncton |
2002 | Libanon | Beirut |
2004 | Burkina Faso | Ouagadougou |
2006 | Romania | Bukarest |
2008 | Kanada | Québec |
2010 | Sveitsi | Montreux |
2012 | Kongon demokraattinen tasavalta | Kinshasa |
Jäsenvaltiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monet maat ovat entisiä Ranskan siirtomaita, mutta mukana on myös muuten itsensä ”ranskalaiseksi” identifioivia maita. Vuonna 2012 Qatar pyrki järjestön jäseneksi, mitä Ranska puolsi. Osa muista jäsenvaltioista kuitenkin katsoi, ettei Qatar pyri jäseneksi vilpittömästi, vaan ainoastaan lähestyäkseen jäsenmaiden muslimeita ja vaikuttaakseen näihin mm. uskonnollisten koulujen kautta.[5]
Organisation internationale de la francophonien jäsenet aakkosjärjestyksessä:[6]
- Albania
- Andorra
- Armenia
- Belgia
- Benin
- Bulgaria
- Burkina Faso
- Burundi
- Djibouti
- Dominica
- Egypti
- Gabon
- Guinea
- Guinea-Bissau
- Haiti
- Kambodža
- Kamerun
- Kanada
- Kap Verde
- Keski-Afrikan tasavalta
- Komorit
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Kongon tasavalta
- Kreikka
- Kypros
- Libanon
- Luxemburg
- Madagaskar
- Pohjois-Makedonia
- Mali
- Marokko
- Mauritania
- Mauritius
- Moldova
- Monaco
- Norsunluurannikko
- Niger
- Päiväntasaajan Guinea
- Romania
- Ruanda
- São Tomé ja Príncipe
- Senegal
- Seychellit
- Saint Lucia
- Sveitsi
- Togo
- Tšad
- Tunisia
- Vanuatu
- Vietnam
Tarkkailijavaltiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhteensä 14 valtiota tarkkailee Organisation Internationale de la Francophonieta:[7]
- Georgia
- Itävalta
- Kroatia
- Latvia
- Liettua
- Mosambik
- Puola
- Serbia
- Slovakia
- Slovenia
- Thaimaa
- Tšekki
- Ukraina
- Unkari
Toiminta ja organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]OIF julkaisee YK:n kanssa yhteisen julkilausuman joka toinen vuosi. Julkilausuman tarkoitus on kiinnittää huomiota tarpeeseen syventää yhteistyötä näiden kahden kansainvälisen järjestön välillä. Lisäksi järjestöt haluavat antaa vakuutuksen monikielisyyden ja OIF:n tekemän turvallisuustyön puolesta.[8]
Järjestön toimintaa johtaa pääsihteeri, jonka jäsenmaat valitsevat neljäksi vuodeksi kerrallaan (uudelleenvalinta on mahdollinen).[9] Vuonna 2019 virassa aloitti ruandalainen Louise Mushikiwabo, joka valittiin jatkokaudelle vuonna 2022.[10][11]
Pääsihteeri | Virka-aika | Valtio |
Boutros Boutros-Ghali | 16. marraskuuta 1997 – 31. joulukuuta 2002 | Egypti |
Abdou Diouf | 1. tammikuuta 2003 - 31. joulukuuta 2014 | Senegal |
Michaëlle Jean | 1. tammikuuta 2015 – 2. tammikuuta 2019 | Kanada |
Louise Mushikiwabo | 3. tammikuuta 2019 – | Ruanda |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Qu’est-ce que le 20 mars ? Organisation internationale de la Francophonie. Arkistoitu 6.7.2019. Viitattu 6.7.2019. (ranskaksi)
- ↑ a b Organisation Internationale de la Francophonie (OIF) Encyclopædia Britannica. 2023. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Celebrating French, a Global Language Connecting, Mobilizing and Uniting People Towards a Sustainable and Just Future United Nations. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b La Francophonie, an area of multilateral cooperation Ministry for Europe and Foreign Affairs. 2023. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Ranska: Qatar kuuluu ranskankieliseen maailmaan Yle Uutiset. 17.10.2012. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Qui sommes-nous ? Organisation Internationale de la Francophonie. 2023. Viitattu 31.8.2023. (ranska)
- ↑ Organisation Internationale de la Francophonie - About us. Organisation Internationale de la Francophonie. Arkistoitu 4.11.2010. Viitattu 17.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Célébrons la francophonie ! Représentation permanente de la France. 20.3.2023. Viitattu 31.8.2023. (ranska)
- ↑ La Secrétaire générale de la Francophonie Organisation Internationale de la Francophonie. 2023. Viitattu 31.8.2023. (ranska)
- ↑ Louise Mushikiwabo prend officiellement ses fonctions à la tête de la Francophonie Le Figaro. 3.1.2019. Viitattu 31.8.2023. (ranska)
- ↑ La francophonie ambitionne de jouer un « rôle accru » sur la scène internationale Le Monde.fr. 20.11.2022. Viitattu 31.8.2023. (ranska)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Organisation internationale de la francophonie Wikimedia Commonsissa