Olivia Gebhard
| Olivia Gebhard | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Lilja Olivia Gebhard |
| Syntynyt | 23. marraskuuta 1897 San Francisco |
| Kuollut | 24. heinäkuuta 1976 (78 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | laulaja, näyttelijä, teatteriohjaaja |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Nikin Viivi |
| Merkittävät roolit |
Martta Niskavuori (Niskavuoren naiset) Lotinanpellon Lilja (kupletteja esittänyt hahmo jatkosodan rintamalla) |
Lilja Olivia Gebhard (23. marraskuuta 1897 San Francisco – 24. heinäkuuta 1976 Helsinki[1][2]) oli suomalainen laulaja, näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hänen ensisijaisia tyylilajejaan olivat ooppera ja operetti. Jatkosodan aikana hän esiintyi rintamalla kuplettitaiteilijana. Gebhardin 1920-luvulla urjennut näyttämöura päättyi kuuroutumiseen toisen maailmansodan jälkeen.[3]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olivia Gebhardin vanhemmat olivat liikemies Johan Gebhard (1867 Toholampi – 1925 Keuruu) ja Maria Liisa Nikki (1873 Kello – 1945 Helsinki). Hänen isänsä suku oli kuulu Suomen talous- ja taidepiireissä. Hänen äitinsä isä puolestaan oli varakas tilallinen Jaakko Erkinpoika Nikki (1832–1902). Johan "John" Gebhard ja Maria "Mary" Nikki vihittiin avioon San Franciscossa 1896. Pariskunnan lapsista vain Olivia jäi eloon. Perhe muutti Alaskaan, jossa Olivia kävi lastenkoulua intiaanilasten kanssa.[1]
Jaakko Nikki jätti jälkeensä suuren maatilan. Äiti Maria palasi Kelloon Olivian ollessa viisivuotias, isä Johan seurasi perässä vuonna 1908. San Franciscon maanjäristys keväällä 1906 oli tuhonnut Gebhardien sikäläisen omaisuuden. Kolmihenkinen perhe asettui Nikin maatilalle ja perheen tytärtä alettiin kutsua Nikin Viiviksi. Suomen sisällissodassa Nikin Viivi oli mukana huolto- ja ensiaputehtävissä valkoisten puolella. Hän valmistui ylioppilaaksi Oulun Suomalaisesta yhteiskoulusta 1918, minkä jälkeen hän opiskeli Helsingin Konservatoriossa 1918–1921. Häntä opettivat Aino Ackté, Emmy Achté, Olga Poppius ja Simo Kaario.[1][2][4]
Nikin tila oli myyty paikallisille Isohätälän isännille sisällissodan jälkeen ja Gebhardit olivat muuttaneet Keuruulle.[5] Perheellä oli varaa kouluttaa ainoaa tytärtään: Olivia Gebhard teki opintomatkoja Itävaltaan ja Ranskaan 1921–1925 sekä Italiaan ja Saksaan 1927–1928.[1][6]
Taiteellinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olivia Gebhard työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Tampereen Teatterissa 1925–1926. Sittemmin kiinnityksiä oli useita: Helsingin Kansanteatteri 1929–1930, Lahden Teatteri 1934–1935, Kotkan Maakuntateatteri 1936–1937, Eränäyttämö r.y. 1940 ja Aunuksen Teatteri 1942–1943. Vuosina 1941–1942 Gebhard johti Lahden Työväen Teatteria.[6]
Gebhardille kertyi kiinnitysten ohella vierailuja paitsi näyttelijänä, teatteriohjaajana ja laulajana, myös kapellimestarina ja lavastajana kaikkiaan noin 300 paikkakunnalla, kuten Kemijärvi, Äänislinna eli Petroskoi, Syväri ja Wien. Vuosina 1926–1927 hän työskenteli vierailevana taiteilijana Suomalaisessa Oopperassa ja vuonna 1931 hän vieraili Koiton Näyttämöllä. Vuonna 1936 Gebhard oli mukana Bror Niskan kiertueella ja Jurkan kiertueella.[6][7][3]
Jatkosodan aikana Gebhard antoi rintamasotilaille viihdytyskiertueen. Erityisen suosituksi kohosi hänen roolihahmonsa Lotinanpellon Lilja, joka esitti Matti Jurvan, Alfred Tannerin ja Pallen kupletteja.[1]
Uransa varrella Gebhard näytteli monia operettien pääosia, kuten Mustalaisruhtinattaren yli sata kertaa. Hän näytteli myös Margaretan roolin Goethen murhenäytelmässä Faust ja talonpoikaistyttö Micaëlan roolin Georges Bizet’n oopperassa Carmen. Gebhardilla oli Martan rooli Hella Wuolijoen draamassa Niskavuoren naiset ja Loviisan rooli näytelmässä Niskavuoren leipä.[3]
Aikalaiskriitikot pitivät Gebhardia alkuun liian viihteellisenä näyttelijänä. Uransa loppuvaiheessa hän sai myönteisiä arvioita Niskavuori-rooleistaan. Vuonna 1939 muusikko Heikki Klemetti arvioi Gebhardin laulutaitoa erittäin myönteisesti.[1]
Liikemiesperheen tytär ei kaihtanut kaupallisuutta. Gebhard kirjoitti hupinäytelmän Kultainen kissa vuonna 1932 ja mainosti sen käsiohjelmassa muun muassa hygieniatuotteita ja esitteen valmistanutta kirjapainoa.[1]
Taiteilijanuran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gebhardin kuuroutuminen alkoi helsinkiläisessä radiotehtaassa vuonna 1940 ja sotarintaman aggressiivinen äänimaisema pahensi vammaa. Hän joutui luopumaan taiteellisesta urastaan heti sodan päätyttyä, jolloin hän oli vasta alle 50-vuotias. Gebhard alkoi toimia aloittelevien näyttämötaiteilijoiden mesenaattina; hän oli merkittävänä tukena muun muassa Eeva-Kaarina Volaselle. 1950-luvulla Gebhard työskenteli talonmiehenä ja koiran kasvattajana. Varoillaan hän tuki muun muassa näyttelijöiden vanhainkodin eli Thalian Torpan perustamista. Runsaskätiset lahjoitukset johtivat talousvaikeuksiin, joista hän selviytyi muun muassa pitämällä alivuokralaisia.[1][4] Thalian Torppa sai sittemmin lahjoituksia Gebhardin jäämistöstä.[2]
Gebhardin huoneteatteri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gebhard piti noin viidenkymmenen neliömetrin kokoista huoneteatteria kodissaan Helsingin Lauttasaaressa vuosina 1955–1957. Avajaiskappaleena oli Patrick Hamiltonin jännitysnäytelmä Kaasuvalo. Tilat olivat tarkoitukseensa sopimattomat, joten teatteri oli lakkautettava viranomaistarkastuksen jälkeen.[1][2]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olivia Gebhard avioitui näyttelijä Keijo Seppäsen kanssa 1937. Äkkirakkaudesta alkanut taiteilijaliitto päättyi eroon 1946.[3] "Kaunis hän oli ja kiltti, mutta liiaksi boheemi ja liian nuori", Gebhard analysoi epäonnistunutta avioliittoaan Seppäsen kanssa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin - Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas, 1930.
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 5, 1950.
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma 1965 - Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8, 1965.
- Martin, Timo; Niemi, Pertti; Tainio, Ilona: Suomen teatterit ja teatterintekijät - Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28, 1974. ISBN 951-30-2505-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Asunmaa, Martti: Olivia Gebhard - todellinen Elämän taiteilija Suomalainen Naisliitto ry. Viitattu 28.12.2018.
- ↑ a b c d Aho, Esko: Nikin Viivi, kartanon kaunis tytär 22.5.2016. Artikkelin lähteenä Kaleva-lehti. Viitattu 28.12.2018.
- ↑ a b c d Suomen teatterit ja teatterintekijät 1974, s. 217
- ↑ a b Teatterin maailma 1965, s. 148 ja 149
- ↑ Olivia Gebhard – todellinen Elämän taiteilija :: Naisten Ääni www.naistenaani.fi. Viitattu 30.10.2023.
- ↑ a b c Teatterin maailma 1950, s. 152
- ↑ Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin 1930, s. 65