Nobel (suku)

Nobel
Immanuel Nobel nuoremman neljä lasta ylhäältä myötäpäivään: Robert, Alfred, Ludvig ja Emil (vauva)
Kotipaikka	Ruotsi
Aktiivisena	1600-luvulta alkaen
Ala	teollisuus
Perustaja	Petrus Olai Nobelius
Jäseniä	Alfred Nobel Robert Nobel Ludvig Nobel
Infobox OK

Nobel on ruotsalainen suku, jonka tunnetuin edustaja on Alfred Nobel. Suvun juuret tunnetaan 1600-luvulle. Alkujaan suvun nimi ei ollut Nobel vaan Nobelius, mikä on latinankielinen muoto Skånessa sijaitsevasta Nöbbelövin pitäjästä. Ensimmäinen henkilö, jonka on tiedetty käyttäneen kyseistä sukunimeä, oli vuosina 1655–1707 elänyt Petrus Olai Nobelius.

Suvun alkuperä

Petrus Nobelius kuului "Pohjolan Leonardo da Vinci" -lisänimen saaneen yleisneron Olof Rudbeckin ystäväpiiriin. 1696 Nobelius meni naimisiin Rudbeckin tyttären Wendela Rudbeckin kanssa. Petrus Nobeliuksen kuoltua 50-vuotiaana 1707 Rudbeckin suku otti tehtäväkseen huolehtia tämän pojista Peteristä ja Olofista. Molemmat otettiin poikkeuksellisesti yliopiston kirjoihin jo kahdeksanvuotiaina. Peteristä tuli lakimies ja lopulta tuomari, kun taas Olof toimi kotiopettajana ja maalarina. Kuollessaan Olofilla oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Yksi hänen pojistaan oli Immanuel Nobelius vanhempi, Alfred Nobelin isoisä.

Immanuel Nobel vanhempi

Alfred Nobelin isoisä Immanuel Nobelius vanhempi vaihtoi sukunimensä Nobelliksi ja myöhemmin Nobeliksi. Immanuel toimi aliupseerina Upplandin rykmentissä, ja sen nimiluettelossa vuodelta 1786 sukunimi esiintyy ensimmäisen kerran muodossa Nobel. Immanuel Nobel vanhempi meni 1878 naimisiin Anna Rosellin kanssa. Seuraavana vuonna Immanuel Nobel vanhempi muutti vaimoineen Uppsalaan. Vuonna 1800 hänet nimitettiin Gävlen apulaiskunnanlääkäriksi. Jäätyään leskeksi 1795 Immanuel Nobel vanhempi meni naimisiin Brita Ahlbergin kanssa, joka synnytti 1801 pojan. Poika sai nimen Immanuel Nobel nuorempi, ja myöhemmin hänestä tuli Alfred Nobelin isä.

Immanuel Nobel nuorempi perheineen

Immanuel Nobel nuorempi meni 1827 naimisiin Andriette Ahlsellin kanssa. Avioiduttuaan Immanuel ja Andriette vuokrasivat asunnon Tukholmasta. Heidän ensimmäinen poikansa Robert syntyi asunnossa 1829. Vuonna 1831 syntyi perheen toinen poika, Ludvig. Immanuel Nobel nuoremmasta oli samalla tullut suosittu rakennusmestari, minkä vuoksi hän sai useita hyviä urakoita hoitaakseen. Urakoiden onnistumisesta johtuen Nobelien perheen talous pysyi vakaana. Immanuel epäonnistui monessa rakennusurakassa, kuten sillan rakentamisessa, jonka yhteydessä kolme rakennusaineita kuljettanutta proomua tuhoutui. Lisäksi Immanuelin kunnostaessa erästä taloa ilmeni, että talon perustuksessa oli painumia. Talon omistaja vaati Immanuelia rakentamaan yhden siipirakennuksen kokonaan uudelleen. Näiden epäonnistumisien lisäksi Nobelien Långholmenilta ostama talo paloi uudenvuodenaattona vuonna 1832. Näistä onnettomuuksista johtuen Immanuel Nobelin oli hakeuduttava konkurssiin. Lisäksi Nobelien perhe joutui muuttamaan entistä kotiaan vaatimattomampaan asuntoon Norrlandsgatan 11:een. Nobelien huonon taloudellisen tilanteen ollessa pahimmillaan perheeseen syntyi kolmas poika 1833. Lapsi ristittiin Alfred Nobeliksi. Vuonna 1843 syntyi vielä Emil Nobel, joka jäi perheen viimeiseksi lapseksi.

Immanuel jatkoi kuitenkin yhä tilaisuutensa odottamista. Hän ei halunnut vaihtaa ammattia vaan seurasi tarkasti tekniikan uusia keksintöjä toivoen pystyvänsä hyödyntämään niitä. Kuultuaan skotlantilaisen Charles Macintoshin keksimästä kumitetusta kudonnaisesta, josta valmistettiin sadetakkeja, Nobel sai ajatuksen. Hän keksi valmistaa sotilaille vedenkestäviä selkäreppuja, joihin voitaisiin myös puhaltaa ilmaa ja joita voitaisiin käyttää ilmapatjoina vesistöjen ylityksissä ja rakennuselementteinä ponttonisilloissa. Immanuel Nobelin onnistui saada rahoittaja hankkeelleen, ja hän ryhtyi valmistamaan sotilasviranomaisia varten koekappaleita. Sotilasviranomaiset eivät olleet kiinnostuneita Immanuel Nobelin keksinnöstä, joten tämä yritti soveltaa keksintöään lääketieteen ja teollisuuden tarpeisiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Nobel sai uuden ajatuksen, sillä hän osasi hyödyntää kumitettua ja joustavaa kangasta polkumiinoissa. Hän esitteli jälleen sotilasviranomaisille suunnitelmiaan, mutta näiden kiinnostus ei vieläkään herännyt.

Vaikka Ruotsin sotilasviranomaiset eivät olleet kiinnostuneita Immanuel Nobelin keksinnöstä, tämän onnistui löytää sopiva yhteistyökumppani. Venäjän Tukholmassa oleskelevan lähettilään, suomalaisen Lars Gabriel von Haartmanin, kehotuksesta Nobel jätti perheensä Ruotsiin ja siirtyi Turkuun kehittelemään keksintöään tarjotakseen sitä Venäjän keisarikunnan armeijalle.

Muita jäseniä

Muita suvun tunnettuja jäseniä Alfred Nobelin ja hänen veljiensä lisäksi on Emanuel Nobel, ruotsalais-venäläinen öljyparoni, joka oli Ludvig Nobelin vanhin poika. Emmanuel Nobel eli vuosina 1859–1932.

Sukupuu

• Immanuel Nobel vanhempi (1757–1839), ruotsalainen aliupseeri
  • Immanuel Nobel nuorempi (1801–1872), ruotsalainen insinööri, arkkitehti, keksijä ja teollisuusmies
    • Robert Nobel (1829–1896), ruotsalainen insinööri ja teollisuusmies, Immanuel Nobel nuoremman poika
    • Ludvig Nobel (1831–1888), ruotsalais-venäläinen insinööri ja insinööri, Venäjän öljyteollisuuden perustaja
      • Emanuel Nobel (1859–1932), ruotsalais-venäläinen teollisuusmies, Ludvig Nobelin poika
    • Alfred Nobel (1833–1896), ruotsalainen kemisti, insinööri ja keksijä, Nobelin säätiön ja Nobelin palkintojen perustaja

Lähteet

• Sigvard Strandh: Alfred Nobel : Dynamiitinkeksijän elämä. Suomen Klassikkokustannus Oy, 2004. ISBN 951-98931-2-1