Neal Schon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neal Schon
Neal Schon esiintymässä Journeyn kanssa vuonna 2008.
Neal Schon esiintymässä Journeyn kanssa vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt27. helmikuuta 1954 (ikä 70)
Ammatti muusikko, lauluntekijä
Muusikko
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1968–
Tyylilajit hard rock, instrumentaalirock, progressiivinen rock, jazz fusion, smooth jazz
Soittimet kitara, laulu
Yhtyeet Santana, Betty Davis, Azteca, Journey, Schon & Hammer, HSAS, Hear 'n Aid, Michael Bolton, Jimmy Barnes, Bad English, Hardline, Paul Rodgers, Abraxas Pool, Planet Us, Soul SirkUS
Levy-yhtiöt Frontiers Records, Columbia Records, Higher Octave
Aiheesta muualla
Kotisivut

Neal Joseph Schon [ʃɔn] (s. 27. helmikuuta 1954) on yhdysvaltalainen rock-kitaristi.

Schon on saksalaista sukua, nimi on alun perin ollut Schön.[1] Isä Matthew oli jazzmuusikko. Poika aloitti kitaransoiton 10-vuotiaana ja pääsi jo 15 vuoden ikäisenä Carlos Santanan yhtyeeseen vuonna 1970. Ensimmäinen Schonin Santanan kitaristina julkaisema albumi on Santana III vuodelta 1971.

Schon ennätti vaikuttaa myös Santanasta irtautuneessa Aztecassa ennen Journey-yhtyeen perustamista 1973. Hän johtaa kyseistä yhtyettä yhä. Schon on Journey-uransa ohella soittanut muun muassa Bad Englishissa ja Hardlinessa sekä Jan Hammerin, Sammy Hagarin ja Paul Rodgersin kokoonpanoissa.

Neal Schonilla on nykyisen neljännen vaimonsa Amberin kanssa viisi lasta: Miles, Elizabeth, Sarah, Aja ja Sophia. Hän on kärsinyt vuosia tinnituksesta.

  • Late Nite (1989)
  • Beyond the Thunder (1995)
  • Electric World (1997)
  • Piranha Blues (1998)
  • Voice (2001)
  • I on U (2005)
  • The Calling (2012)
  • Journey (1975)
  • Look into the Future (1976)
  • Next (1977)
  • Infinity (1978)
  • Evolution (1979)
  • In the Beginning (1980)
  • Departure (1980)
  • Dream, After Dream (1980)
  • Captured (1981)
  • Escape (1981)
  • Frontiers (1983)
  • Raised on Radio (1986)
  • Greatest Hits (1988)
  • The Ballade (1991)
  • Time3 (1992)
  • Trial by Fire (1996)
  • Greatest Hits Live (1998)
  • Arrival (2001)
  • The Essential Journey (2001)
  • Red 13 (2002)
  • Generations (2005)
  • Live in Houston 1981: The Escape Tour (2005)
  • Revelation (2008)
  • Live in Manila (2009)
  • Eclipse (2011)
  • Greatest Hits 2 (2011)
  • Untold Passion (1981)
  • Here to Stay (1982)
  • Through the Fire (1984)
  • Bad English (1989)
  • Backlash (1991)
  • Double Eclipse (1992)
  • Muddy Water Blues: A Tribute to Muddy Waters (1993)
  • The Hendrix Set (1993)
  • Now (1997)
  • Paul Rodgers & Friends Live at Montreux 1994 (2011)
  • All One People (1995)
  • Abraxas Pool (1997)
  • World Play (2005)
  • Betty DavisBetty Davis (1973)
  • Robert Fleischman – Perfect Stranger (1979)
  • Sammy HagarDanger Zone (1980)
  • Silver Condor – Trouble at Home (1983)
  • Hear 'n AidStars (1985)
  • Gregg RolieGregg Rolie (1985)
  • Eric Martin – Eric Martin (1985)
  • Joe CockerCocker (1986)
  • Gregg Rolie – Gringo (1987)
  • Michael BoltonThe Hunger (1987)
  • Jimmy Barnes – Freight Train Heart (1987)
  • The Allman Brothers BandWhere It All Begins (1994)
  • Frederiksen/Phillips – Frederiksen/Phillips (1995)
  • Various artists – Merry Axemas, Vol. 2: More Guitars for Christmas (1998)
  • Trichromes – Trichromes (2002)
  • Mickey Thomas – Over the Edge (2004)
  • Sammy Hagar – Cosmic Universal Fashion (2008)
  • Lee RitenourLee Ritenour's 6 String Theory (2010)
  • Eric Martin – Mr. Rock Vocalist (2012)
  1. Neal Schon - Interview - 11/4/1984 - Rock Influence (Official) 25.9.2014. YouTube. Viitattu 13.11.2017.
Tämä kitaristiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.