Naisen päivä
Naisen päivä | |
---|---|
Day of the Woman I Spit on Your Grave |
|
Ohjaaja | Meir Zarchi |
Käsikirjoittaja | Meir Zarchi |
Tuottaja |
Meir Zarchi Joseph Zbeda |
Säveltäjä | Giacomo Puccini |
Kuvaaja | Nouri Haviv |
Leikkaaja | Meir Zarchi |
Pääosat |
Camille Keaton Eron Tabor Richard Pace |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Cinemagic Pictures |
Levittäjä | Netflix |
Ensi-ilta |
23. toukokuuta 1978 (Cannes) 22. marraskuuta 1978 (Yhdysvallat) |
Kesto | 102 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Seuraaja | Savage Vengeance |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Naisen päivä (myös nimellä Koston enkeli, engl. Day of the Woman, uudelleenjulkaistuna I Spit on Your Grave) on vuonna 1978 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen kauhuelokuva, jonka ohjasi ja käsikirjoitti Meir Zarchi. Suomalaisissa videovuokraamoissa se oli nimellä Koston enkeli. Se kuuluu ns. raiskaus ja kosto -elokuviin, joiden keskeisenä juonena oli raiskaus ja sen jälkeinen kosto ja joiden esikuvana on Wes Cravenin ohjaama Viimeinen talo vasemmalla (1972). Naisen päivä oli raiskaus ja kosto -elokuvien pahamaineisin teos. Siinä kuvattu raiskauskohtaus kestää yli 40 minuuttia.[1]
Naisen päivä sai ilmestyttyään murska-arviot kriitikoilta. Esimerkiksi Gene Siskel ja Roger Ebert varoittivat elokuvan inspiroivan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.[2] Ohjaaja Zarchi on puolustanut elokuvaansa sillä, että hän sai inspiraationsa elokuvan tekemiseen jouduttuaan todistamaan raiskaustapausta ja yhteiskunnallisten laitosten välinpitämättömyyttä asialle.[3] Jotkut kriitikot ovatkin yrittäneet nähdä Naisen päivässä feminististä sanomaa.[4]
Naisen päivän videojulkaisu nousi 1980-luvulla Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuokrauslistojen kärkipaikoille. Se oli suositumpi kuin monet suurten elokuvayhtiöiden tuotteet. Osaltaan juuri Naisen päivän suosion jälkeen videosensuuri levisi nopeasti 1980-luvulla.[3]
Elokuva filmatisoitiin uudelleen vuonna 2010, ja uusintafilmatisointi sai kaksi jatko-osaa. Alkuperäisen elokuvan jatko-osa julkaistiin vuonna 2019.
Roolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Camille Keaton | … | Jennifer |
Eron Tabor | … | Johnny |
Richard Pace | … | Matthew |
Anthony Nichols | … | Stanley |
Gunter Kleemann | … | Andy |
Alexis Magnotti | … | huoltoaseman pitäjän vaimo |
Tammy Zarchi | … | lapsi |
Terry Zarchi | … | lapsi |
Traci Ferrante | … | tarjoilija |
William Tasgal | … | kantaja |
Isaac Agami | … | teurastaja |
Ronit Haviv | … | tyttö kaupassa |
Kohtelu Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtion elokuvatarkastamo asetti elokuvalle ennakkotarkastuksessa 8.1.1980 ikärajan KK (Kokonaan kielletty), joten elokuvan esittäminen ja levittäminen Suomessa oli lainvastaista.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hänninen, Harto & Latvanen, Marko: Verikekkerit: Kauhun käsikirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1996. ISBN 951-1-12084-0
- Rockoff, Adam: Going to Pieces: The Rise and Fall of the Slasher Film, 1978-1986. McFarland, 2002. ISBN 0786412275 Google-kirjat (viitattu 28.5.2010). (englanniksi)
- Schubart, Rikke: Super Bitches and Action Babes: The Female Hero in Popular Cinema, 1970-2006. McFarland, 2007. ISBN 0786429240 Google-kirjat (viitattu 28.5.2010). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hänninen & Latvanen, s. 372-373
- ↑ Schubart, s. 92
- ↑ a b Mustonen, Jari: I Spit on Your Grave (1978) Elitisti. 14.7.2003. Viitattu 28.5.2010.
- ↑ Rockoff, s. 65
- ↑ Sedergren, Jari.: Taistelu elokuvasensuurista : valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, [2006]. 85017263 ISBN 9517468121 Teoksen verkkoversio.