Managerialismi

Managerialismi eli johtamisvaltaisuus tarkoittaa (yksilö)johtamisen edellytysten lisäämistä ja johtamisen alan laajentamista korostavaa aatetta, joka heijastuu yksilöiden arvoihin, asenteisiin ja käyttäytymiseen, poliittis-hallinnollisten ohjelmien tavoitteisiin, organisaatioiden rakennepiirteisiin ja toimintakäytäntöihin.

Managerialistisilla reformeilla tarkoitetaan toimintaohjelmia ja -poliitikoita, joiden tavoitteena on muokata organisaatioita, järjestelmiä ja niiden ohjausta johtamisen alaa laajentavaan suuntaan.

Historiallinen viitekehys

Nykymuotoisten valtiojohtoisten erityisintressien esiintulon näki ennalta James Burnham vuonna 1941 julkaistussa kirjassaan "The Managerial Revolution", joka suurelta osin ennusti jo vuosikymmeniä sitten teknokraattisen managerialistisen eliitin kaappaavan vallan itselleen. Burnhamin mukaan kapitalismin ja sosialismin välinen näennäinen kiista on ainoastaan ihmisten mieliin tarkoituksella rakennettu savuverho, jonka turvin managerialistinen eliitti voi kaapata vallan itselleen. Burnhamin mukaan managerialismi ja erityisintressit ovat uutta modernia riistoa, eivätkä niinkään kapitalistit. Burnhamin mukaan managerialistinen eliitti omistaa tai ohjaa tuotannontekijöitä epäsuorasti erilaisilla itseään palvelevilla turhilla määräyksillä ja sääntelyllä. Näin ollen kontrollista ja manageroinnista palkkansa saavat onnistuivat istuttamaan ihmisten mieliin ajatuksen siitä, että tarvitaan lisää johtamista.

Managerialismin lähtökohdat

Managerialismin varhaiset lähtökohdat liittyvät teollisen yhteiskunnan muotoutuessa tapahtuneeseen palkka- ja ammattijohtajuuden syntymiseen ja eriytymiseen omistajuudesta erityisesti liikkeenjohtamisen piirissä.

Yksilölähtöiset johtamisteoriat muodostuivat tällöin tehokkaan liikkeenjohtamisen malliksi, mutta niiden soveltaminen julkiseen toimintaan yhdistyy vasta sotienjälkeiseen hyvinvointivaltiokehitykseen.

Managerialismi ja hyvinvointiyhteiskuntien kehittäminen

1980-luvulla managerialistista ajattelua ryhdyttiin soveltamaan laajasti myös julkisen hallinnon ja palvelutuotannon kehittämisessä.

Julkisessa hallinnossa managerialismi liittyy läheisesti New Public Management -ajatteluun, mutta rajautuu erityisesti johtamiseen, johtamisen edellytyksiin sekä johtamisen konteksteja muokkaaviin reformeihin liittyväksi käsitteeksi.

Managerialismin retorisia perusteluja ovat olleet muun muassa toiminnan tehostaminen ja tuottavuuden lisääminen vastineeksi verorahoille ja julkisen toiminnan uskottavuuden palauttaminen toiminnan oletetun tehostumisen kautta.

Managerialistisia hallintoreformeja on toteutettu erityisesti Margaret Thatcherin pääministerikaudelta alkaen Isossa-Britanniassa, mutta laajasti myös useimmissa muissa OECD-maissa.

Katso myös

• Korporativismi
• Teknokratia
• Statismi
• Interventionismi
• Uusfeodalismi
• Kilpailuvaltio
• Hyvinvointivaltio

Kirjallisuutta

• Burnham, James (1945, alkup. 1942). The Managerial Revolution or What is Happening in the World Now. Harmondsworth – New York: Penguin Books.
• Considine, Mark & Martin Painter (toim.) (1997). Managerialism. The Great Debate. Carlton South: Melbourne University Press.
• Enteman, Willard F. (1993). Managerialism – The Emergence of a New Ideology. Madison – London: University of Wisconsin Press.
• Ojala, Ilpo (2003). Managerialismi ja oppilaitosjohtaminen. Acta Universitas Wasaensis no 119. Vaasa: University of Vaasa.
• Pollitt, Christopher (1990). Managerialism and the Public Services. The Anglo-American Experience. Oxford – Cambridge: Basil Blackwell.