M-rokko
| m-rokko | |
|---|---|
 Oireet ilmaantuvat kolmen viikon jälkeen. |
|
| Ala | tartuntatauti |
| Syyt | m-pox-virus |
| Oireet | rakkulat ihossa, joskus kuumetta, nuhankaltaisia oireita (yskä, kurkkukipu ja nuha), lihaskipu, väsymys, kylmät väreet, turvonneet imusolmukkeet [1] |
| Esiintyvyys | maailmanlaajuisesti, suurimmillaan USA sekä Keski- ja Länsi-Afrikka (2022–2023), aiemmin endeeminen Afrikassa [1] |
| Kuolleisuus | n. 1–10 % riippuen kannasta [1] |
| Diagnosointi | swab-näyte rakkuloista, josta tehdään PCR-testi |
| Ehkäisy | rokotus JYNNEOS, 2 annosta [2] |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
M-rokko (aiemmin apinarokko[3])[4] on alun perin suppealla alueella Länsi- ja Keski-Afrikassa tavattava isorokon sukulaisviruksen aiheuttama isorokkoa muistuttava sairaus.
"Apinarokko" tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1958, kun tutkimusta varten pidetyillä apinoilla löytyi isorokkoa muistuttavia rakkuloita.[5] Taudin nimi viittaa väärään lajiin, sillä oikea kantajalaji on joko oravat tai rotat. Sairautta esiintyy apinoilla ja se voi tarttua myös ihmiseen. Isorokon hävittyä m-rokkoa pidetään ihmiselle vaarallisimpana pox-viruksen aiheuttamana sairautena.[6] M-rokon uusi puhkeaminen alkoi 2022 ja jatkuu edelleen. Endeeminen rokko on levinnyt maailmanlaajuisesti.[7]
Tarttuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viruksen todennäköisiä kantajia luonnossa ovat jyrsijät,[8], tarkemmin rotat sekä oravat[6].
Ihminen voi saada tartunnan fyysisestä kontaktista tai ruumiineritteiden, vuodevaatteiden tai pisaroiden välityksellä. Ihmisestä toiseen m-rokko tarttuu vain hyvin läheisen kontaktin kautta, täytyen tulla kontaktiin rakkuloiden kanssa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi halatessa tai seksissä. Raskaana oleva nainen saadessaan apinarokkotartunnan voi tartuttaa sen myös lapseen. Myös infektoituneen eläimen puremasta voi saada tartunnan.[9]
Vuoden 2022 epidemian yhteydessä Maailman terveysjärjestö WHO on epäillyt tartuntoihin liittyvän erityisesti miesten välinen seksi.[10]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]M-rokon tyypillinen oire ovat ihon rakkulat, jotka muistuttavat vesirokkoa. Rakkuloita voi syntyä kasvoihin, kämmeniin ja jalkapohjiin ja levitä sieltä muualle. Oireita voi edeltää yleinen sairauden tuntu ja kuume.[10]
M-rokko on terveillä aikuisilla yleensä lievä ja paranee itsestään. Lääkettä siihen ei ole.[10] Taudin tapauskuolleisuus vaihtelee länsiafrikkalaisen viruskannan noin prosentista Kongon alueen viruskannan 10–17 prosenttiin.[8][6]
Koska isorokko-virukset ja m-rokko-virukset ovat läheistä sukua toisilleen, on todettu että isorokkorokotteet torjuvat myös m-rokkoa[11]. Rokote on kaksiosainen JYNNEOS-rokote. Sama rokotus suojaa myös isorokkoa vastaan. [1] Suomessa isorokkorokotuksia annettiin pakollisina vuoteen 1951 asti ja sen jälkeen vapaaehtoisina osalla vuoteen 1980 asti, mutta taannoin rokotuksen saaneillakin rokotesuoja on todennäköisesti hiipunut, eikä siten todennäköisesti enää suojaa apinarokkotartunnalta.[12] Aiemmin oli jo todettu, ettei isorokkorokotus anna elinikäistä suojaa.[13]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]"Apinarokko" löydettiin sattumalta 1950-luvulla, kun poliorokotteen kehittämiseen tarvittiin apinan munuaissolukkoa ja rokotteen turvallisuutta testattiin apinoilla. Koe-eläiminä käytetyt apinat tuotiin Länsi-Afrikasta ja Aasiasta. Eläimissä todettiin aika ajoin infektiotauteja, joihin kuului myös ensimmäisen kerran vuonna 1958 Kööpenhaminassa havaittu rakkulainen ihottuma. Apinoista viljelty apinarokkovirus muistutti isorokon aiheuttajaa, mutta poikkesi siitä kuitenkin monien biologisten ominaisuuksien osalta.[14]
Ihmisellä tartuntaketjut ovat toistaiseksi jääneet lyhyiksi. Tarttuvuuden kasvusta on kuitenkin saatu alustavia viitteitä Kongon 1996–1997 epidemian aikana. Vuonna 2003 Yhdysvalloissa koettiin lähes 100 henkilön epidemia, joka sai alkunsa Afrikasta (Ghanasta) eksoottisten eläinten kuljetuksesta, jossa oli yhdeksää eri lajin nisäkästä [5], jotka tuotiin lemmikkikauppoihin. Näissä mukana tuoduista jyrsijöistä, joista virus tarttui edelleen lemmikkeinä pidettyihin preeriakoiriin.[6] Vasta kun 3-vuotias tyttö tuotiin ensiapuun infektoituneen preeriakoiran purtua häntä, rokon huomattiin levinneen Afrikasta USA:han [5].
Vuonna 2017 Nigeriassa puhkesi maan historian toistaiseksi vakavin m-rokkoepidemia. Kesään 2021 mennessä tapauksia on ehditty kirjata lähes 470.[15] M-rokkoa kulkeutuu satunnaisesti myös kehittyneisiin maihin. Nigerian epidemiaan mahdollisesti liittyen kesällä 2021 Isossa-Britanniassa tavattiin kolmen henkilön tartuntaketju, joskin kaikki tapaukset ovat olleet samassa perheessä[8]. Lisäksi on tavattu yksi tapaus Yhdysvaltojen Texasissa. Yhdysvaltalaistapaus on ensimmäinen siellä matkailijalta tavattu[16].
Vuoden 2022 epidemia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2022 Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa havaittiin lukuisia m-rokkotapauksia.[17] Ensimmäiset tapaukset havaittiin Britanniassa saman talouden jäsenillä 13. toukokuuta. 15. toukokuuta raportoitiin neljästä uudesta tapauksesta miesten seksuaaliterveysklinikalla. Tapauksilla ei ollut yhteyttä Afrikan endemia-alueelle, ja leviämisen arvioitiin tapahtuneen Britannian sisällä. Yhdysvaltain tautikeskus arvioi osan tapauksista jääneen piiloon ja tapausten leviämisen Britannian ulkopuolelle olevan mahdollista.[18][19] 18. toukokuuta Espanja raportoi 23 epäiltyä tartuntaa ja varoitti taudin leviämisestä. 19. toukokuuta mennessä Espanjassa ja Portugalissa oli yhteensä noin 40 epäiltyä tartuntaa.[20][17] Kanadassa raportoitiin 18. toukokuuta epäiltyjä tartuntoja 13, ja Yhdysvallat raportoi seuraavana päivänä hiljattain Kanadassa matkailleen miehen epäillystä tartunnasta.[21][22] Ruotsi raportoi ensimmäisen tartunnan 19. toukokuuta ja aikoo julistaa m-rokon yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi.[23].
Suomessa HUS tiedotti 25. toukokuuta maan ensimmäisestä m-rokkotartunnasta.[24][25] 17. kesäkuuta mennessä tartuntoja oli kirjattu yhteensä neljä[26]. 8. heinäkuuta mennessä tartuntoja oli kirjattu yhteensä 13.[27] 4.8.2022 mennessä tapauksia oli todettu 22.[28]
23. heinäkuuta 2022 mennessä m-rokkoa oli sairastanut yli 15 800 ihmistä 72 maassa, ja Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti apinarokon maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi.[29]
2. elokuuta 2022 mennessä oli todettu yhteensä 23 351 laboratoriovarmennettua m-rokkotartuntaa.[28]
8. joulukuuta 2023 mennessä m-rokkotapauksia on 92 167, joista 90 195 alueella, jossa historiallisesti ei ole tavattu "apinarokkoa". Näistä 1 972 on peräisin Afrikasta.[30]
14. elokuuta 2024 WHO julisti m-rokon vuoksi globaalin terveyshätätilan.[31]
23. elokuuta 2024 sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ilmoittivat, että apinarokko-nimitykseen liittyvien leimaavien ja rasististen mielleyhtymien vuoksi ne alkavat käyttää sairaudesta nimeä m-rokko.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d About Mpox 30.9.2023. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 8.12.2023.
- ↑ Altindis, Mustafa: Diagnosis of monkeypox virus – An overview 13.9.2022. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 8.12.2023.
- ↑ Seppänen, Anne: Apinarokosta käytetään jatkossa nimeä m-rokko. (nettiversio) Lääkärilehti, 26.8.2024. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ a b Toivonen, Hilma: THL: Apinarokon nimi muuttuu m-rokoksi Yle Uutiset. 23.8.2024. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ a b c Lansiaux, Edouard et al.: The virology of human monkeypox virus (hMPXV): A brief overview. Virus Research, joulukuu 2022, 322. vsk. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Klaus Hedman, Terho Heikkinen, Pentti Huovinen, Asko Järvinen, Seppo Meri, Martti Vaara (toim.): Mikrobiologia. Helsinki: Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-256-1. s.619–620
- ↑ Kumar, Roshan et al.: Monkeypox virus: phylogenomics, host–pathogen interactome and mutational cascade. Microbial Genomics, 12.4.2023, 9. vsk, nro 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c WHO: Monkeypox – United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland WHO Disease Outbreak News. 8.7.2021. World Health Organization. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi)
- ↑ How It Spreads 23.9.2023. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 8.12.2023.
- ↑ a b c Hanhinen, Hanna: Harvinainen apinarokko leviää Euroopassa – lue, mistä taudissa on kyse ja miksi se tarttuu juuri nyt Yle Uutiset. 20.5.2022. Viitattu 22.5.2022.
- ↑ Monkeypox and Smallpox Vaccine Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 25.5.2022.
- ↑ Isorokko, Miten tautia ehkäistään Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 25.5.2022.
- ↑ Isorokkorokotus Suomessa Helsingin yliopistomuseo. Viitattu 25.5.2022.
- ↑ Timo Hyypiä ja Antti Vaheri: "Isorokosta päästiin – tuleeko apinarokko tilalle", Duodecim 4/1999.
- ↑ Nigeria reports uptick in confirmed monkeypox cases in 2021 Outbreak News Today. 20.7.2021. Viitattu 1.8.2021. en
- ↑ WHO: Monkeypox – United States of America WHO Disease Outbreak News. 27.7.2021. World Health Organization. Viitattu 1.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Virukset | Harvinainen apinarokko levinnyt Eurooppaan, myös Ruotsissa yksi tapaus – tällaisesta taudista on kyse Helsingin Sanomat. 19.5.2022. Viitattu 19.5.2022.
- ↑ CDC expresses concern about possibility of undetected monkeypox spread in U.K. STAT. 17.5.2022. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Monkeypox – United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland 18.5.2022. World Health Organization. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Monkeypox alert in Spain after 23 people show symptoms the Guardian. 18.5.2022. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Guardian staff and agencies: US reports rare case of monkeypox amid small outbreaks in Europe the Guardian. 19.5.2022. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Pelley, Lauren; Miller, Adam: Monkeypox cases under investigation in Canada as outbreak spreads in Europe, U.S.. CBC, 18.5.2022. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ S. V. T. Nyheter: FHM: Fall av apkoppor upptäckt i Sverige SVT Nyheter. 19.5.2022. Viitattu 19.5.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Karppi, Tiina; Terävä, Hanna: Suomessa on todennäköisesti todettu ensimmäinen apinarokkotartunta Yle Uutiset. 25.5.2022. Viitattu 25.5.2022.
- ↑ Suomen ensimmäinen apinarokkotapaus varmistui – potilas on kotihoidossa suhteellisen hyvässä kunnossa Yle Uutiset. 27.5.2022. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Jaana Kallio: Suomessa todettu neljäs apinarokkotartunta Ilta-Sanomat. 21.6.2022. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ Suomessa on todettu kolme uutta apinarokkotapausta, tartunnan mahdollisuus kotimaassa syyta huomioida 8.7.2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 9.7.2022.
- ↑ a b Suomessa todettu 22 apinarokkotartuntaa 4.8.2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 8.8.2022.
- ↑ WHO julisti apinarokon maailmanlaajuiseksi terveysuhaksi Yle Uutiset. 23.7.2022. Viitattu 24.7.2022.
- ↑ 2022–2023 Mpox Outbreak Global Map Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 8.12.2023. (englanniksi)
- ↑ WHO julisti apinarokon vuoksi globaalin terveyshätätilan Yle Uutiset. 14.8.2024. Viitattu 15.8.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Monkeypox (englanniksi)
- Centers for Disease Control and Prevention (CDC): Monkeypox (englanniksi)