Lohilaaksolaisten saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saagan tapahtumapaikkojen kartta.

Lohilaaksolaisten saaga (isl. Laxdælasaga) on tunnetuimpia Islanninsaagoista eli Islannin sukusaagoista. Se on kirjoitettu 1200-luvun alkupuolella, eikä sen kirjoittajaa tunneta.[1]

Saaga kertoo Laxárdalurin suvusta ja sen riidoista. Tarinan taustalla ovat luultavasti todelliset tapahtumat, mutta saagassa niitä on muunneltu. Saagaa arvostetaan sen korkeatasoisen tyylin, yhtenäisen kerronnan ja päähenkilöiden elävän luonteenkuvauksen vuoksi.[lähde? ]

Lohilaaksolaisten saagan tapahtumat alkavat 800-luvulta, jolloin Haraldr Kaunotukan itsevaltaiseen hallintoon tyytymättömät päälliköt perhekuntineen lähtivät Norjasta asuttamaan Islantia. Saaga käsittelee näiden sukujen välistä toimintaa; avioliittoja, kauppamatkoja, sotaa ja kostoretkiä. Saaga päättyy kristinuskon saapumiseen vuoden 1000 tienoilla kuningas Olavin aikana.[2]

Lohilaaksolaisten saaga on julkaistu suomeksi vuonna 1967.

Julkaisuversiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lohilaaksolaisten saaga, Muinaisislannista suom. ja selityksin varust. Jyrki Mäntylä. Otava 1967
  • Lohilaaksolaisten saaga ja Veriveljien saaga suom. ja selityksin varust. Jyrki Mäntylä ; kuvitus: Juha Järveläinen. Painos:Erikoispainos, Helsinki : Ex libris, 1972
  • Saagat, suom. Jyrki Mäntylä. Otava, 1987 (Sisältö: Viinimaan saaga. Veriveljien saaga. Lohilaaksolaisten saaga, jotka on julkaistu aiemmin erillisinä) ISBN 951-1-09592-7 Sarja: Seitsentähdet
  1. Facta 2001 WSOY 1984 9. osa, palsta 713
  2. Mäntylä 1972, s.9
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.