Little Boy
Little Boy (Model: L11) oli 6. elokuuta 1945 Enola Gay -lentokoneesta Hiroshimaan pudotetun ydinpommin peite- tai lempinimi. Se oli 3 m pitkä, halkaisijaltaan 71 cm ja painoi 4 000 kg. Sen toiminta perustui alle kriittisen massan oleviin renkaisiin uraanin isotooppia 235U, jotka yhdessä muodostivat kriittisen massan ketjureaktion aikaansaamiseksi. Little Boyn räjähdysvoima vastasi noin 13 kilotonnia (eli 13 milj. kg TNT:tä).[1] Fissiili materiaali painoi 61 kg, joskin joidenkin mukaan 64 kg; joskaan se ei ollut aivan täydellisesti puhdasta 235-isotooppia uraanista, vaan rikastusaste oli hyvin lähelle 80 prosenttia. Loppuosa oli uraanin isotooppia 238U.[2]
Mallinnus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Little Boy oli Mk.1 -tyypin ydinase. Sitä mallinnettiin muun ohella, pudottamalla subkriittinen eli alifissioituva uraanin pala munkkirinkilän muotoisen suuremman uraanipalan sisään, jolloin sekunnin kymmenyksien ajan, kriittinen massa juuri niukasti ylittyi.[3]
Kehittäminen ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämän tyyppistä pommia ei ollut koeräjäytetty. Yksi tärkeä syy lienee ollut sekä kokeisiin että kehitystyöhön käytettävien voimavarojen (kuten tarvittavan fissiilin materiaalin), määrärahojen ja ajan niukkuus. Lisäksi tulivat vielä niin säteilyn kuin mahdollisten tietovuotojen aiheuttamat turvallisuusriskit. Sen sijaan Trinity-kokeessa räjäytetty ydinase vastasi Fat Man -pommia, joka pudotettiin Nagasakiin. Itse pommin ytimen eli "uraaniammuksen kohteen" on kuvailtu olleen "maljamainen" - ja jonka Tinianille toimitti raskas risteilijä USS Indianapolis(CA-35). Tykkityyppisen aseen kaliiperi oli 5 tuumaa eli noin 127 mm. Uraanikohde toimitettiin 40 litran vetoisessa lyijysylinterissä.[4]
Pommin kokeilemattomuudesta johtui se, että reaktioaineesta vain osa toimi varsinaisessa räjähdysreaktiossa; loput aineesta hajosi ja aiheutti pääosan laskeumasta. On arvioitu, että räjähdyksen teho olisi ollut noin kaksi ja puolikertainen (2½x = jolloin yhteensä arviolta jopa noin 40 kT), jos kaikki reaktioaine olisi toiminut suunnitellusti. Räjähdyksen teho ylitti silti odotukset. Ydinasetta koetettiin mallintaa kuitenkin erilaisin testein. Trinity-ydinkoetta lukuun ottamatta ne eivät voineet olla täysimittaisia. Itse laitteen lisäksi tuli volframi-karbidinen päällys. Sen tarkoitus oli pitkittää räjähdysreaktiota.
Bronx Shipments -peitenimellä varustetussa operaatiossa kuljetettiin pommin osat Tinianiin. Putken ja uraanikappaleet toimitti raskas risteilijä USS Indianapolis, joka upposi paluumatkallaan Guamista lähdön jälkeen. Aluksen torpedoi Keisarillisen Japanin laivaston sukellusvene I-58 (I.58). Muut pommin osat oli toimittanut 509. raskas erityispommitusrykmentti ja sen 320. kuljetuslaivue: käyttäen omia C-54 -tyypin (Green Hornets) kuljetuskoneitaan.
Pommin osat oli valmistettu Los Alamosissa (LANL). Pommin kokosivat 1. taisteluvälinelaivueen jäsenet Tinianissa, ja pommi aktivoitiin eli saatettiin operaatiovalmiuteen vasta lennolla kohti Japania.
Pommin laukaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pommin käyttöön oli kehitelty erinäisiä turvajärjestelmiä. Yksi niistä oli barometri-järjestelmä, joka esti pommin laukeamisen yli 1 500 metrin korkeudella. Tämän lisäksi oli ajastin, joka esti pommia laukeamasta ensimmäisen 15 sekunnin aikana sen pudotuksesta. Lopuksi oli lähisytytin eli pienoistutka. Tämän aseen laukaisi traditionaalinen ruutipanos joka sisälsi kordiittia. William S. Parsons latasi pommin, vasta Enola Gay -koneen ollessa lennossa. 1. Erillisen taisteluvälinelaivueen aliluutnantti Morris R. Jeppson tarkkaili pommin kuntoa sekä etenkin sen virtapiirejä, pommilennon loppuvaiheissa - Jeppson vaihtoi pommin "sytytystulpat". Pommihan toimi paristojen tuottamalla, sähköisellä 24V sytytyksellä.
Kuvagalleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Little Boy on siirrettynä lastauspaikalleen, ennen koneen pommiruumaan asettamista. -
Tinianin Pohjoiskentän pomminlastauspaikka, josta pommi nostettiin koneeseen. -
Kuvassa pommin äärellä A.F. Birch sekä Norman F. Ramsey, tässä harvinaisessa otoksessa on pomminkuori avoimena. -
Edelleen "Little Boy" -atomipommin eli "Pikkupojan" pomminkuori avoimena. -
Kom. kapt. William S. Parsons valvomassa pommin asetusta koneeseen. -
Little Boy -atomipommia nostetaan Enola Gay:n normaalista pidennettyyn pommikuiluun.
,_27_August_2008.jpg)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Silvennoinen, Martti: Sydämenlyöntejä jälkeen Hirošiman. Julkaisija: Kirjapaja, Helsinki, 1973. ISBN 951-621-070-8.
- Gordon Thomas & Max Morgan Witts: Enola Gay – Pommikone Hiroshiman yllä. Wsoy, 1981. Suom. Antti Nuuttila. ISBN 951-0-10695-X.
- Iltalehden erikoisteemanumero: IL-Historia/Atomipommi, Alma-Media, Helsinki, 2015. 68 s.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Iltalehden erikoisteemanumero/IL Historia/Atomipommi, 2015: s. 16.
- ↑ Silvennoinen, s. 13
- ↑ https://www.military.com/history/tickling-the-dragons-tail.html
- ↑ Maailma palaa - Toinen maailmansota, VP:n erikoiskirjasarja, 1975: s. 416.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Little Boy Wikimedia Commonsissa
