Linux-jakelu
Linux-jakelu tai GNU/Linux-jakelu (distribuutio tai distro) tarkoittaa Linux-käyttöjärjestelmää, jonka muodostaa kokoelma ohjelmia, ohjelmistoja, kirjastoja sekä Linux-ydin.
SuSE määrittelee Linux-jakelun käyttöjärjestelmäksi, joka on koottu komponenteista, joita kehittävät useat eri avoimen lähdekoodin projektit ja ohjelmoijat. Linux-jakeluun kuuluvat Linux-ydin, GNU-komentorivityökalut, työpöytäympäristö, paketinhallintajärjestelmä, asennusohjelma ja eri palveluita. Komponentit kehitetään toisistaan riippumatta ja jaetaan lähdekoodina. Yhdessä jakelussa voi olla tuhansia ohjelmistopaketteja. Jakelut voivat olla kaupallisesti tuettuja tai täysin yhteisön kehittämiä.[1] Yhteisön kehittämällä jakelulla tarkoitetaan pääasiallisesti avoimen lähdekoodin kehittäjien ylläpitämää jakelua. Pääasiallinen ero kaupallisen ja yhteisön jakelun välillä on päätös siitä, mikä on tärkeää käyttäjille, joka voi tarkoittaa avustajien tai asiakkaiden tarpeita.[2] Jakelussa on mukana keskeisiä ja valinnaisia kompontteja, jotka muodostavat kokonaisen käyttöjärjestelmän. Eroja ovat muun muassa missä niitä voi käyttää, miten niitä tuetaan, miten ohjelmistopäivitykset käsitellään, ja mitä komponentteja niissä on mukana.[3]
Monet jakelut perustuvat useasti johonkin toiseen Linux-jakeluun ja niiden pakettivarastoihin. Perusjakeluita ovat Debian, Red Hat (ja siitä eriytynyt Fedora), Slackware ja SuSE. Varsinkin Debian on perustana useissa jakeluissa, kuten Ubuntussa johdannaisineen.
Jakelupaketit voivat käyttää eri pakettihallintajärjestelmiä kuten APT, RPM tai Portage.
Jakeluiden standardointiin on julkaistu ISO-standardi Linux Standard Base.[4]
Eräät jakelut ovat suunnattu CD-ROMilta tai DVD:ltä suoraan käytettävänä Live-CD:nä, jolloin tietojen tallentamiseen tarvitaan muu massamuistilaite.[5]
Merkittävimpiä Linux-jakeluja Distrowatch-sivuston mukaan:[6]
- Debian GNU/Linux on alun perin Ian Murdockin vuonna 1993 käynnistämä projekti ja yksi vanhimmista Linux-jakeluista. Debian-yhteisö pyrkii jakelun täydelliseen vapauteen, tukien kuitenkin epävapaidenkin pakettien asennusta. Debian tarjoaa hyvin laajan valikoiman ohjelmapaketteja ja sen vakaa (stable) versiohaara on erittäin vakaa, mutta vakaa versio uudistuu harvakseltaan eikä sisällä uusimpia ohjelmaversioita.
- Ubuntu on Debianista kehitetty jakelu. Projektin aloitti Mark Shuttleworth vuonna 2004, jonka Canonical-yhtiönsä rahoittaa sitä. Ubuntusta julkaistaan ajoittain LTS (long time support) -versio, jolle luvataan viiden vuoden tuki.
- Linux Mint on Ubuntusta edelleen kehitetty jakelu, jonka loi alun perin Clement Lefebvre vuonna 2006.
- Mageia jatkaa Mandriva Linuxin kehitystä, joka perustuu Gaël Duvalin vuonna 1998 aloittamaan Mandrake Linuxiin ja brasilialaiseen Conectivaan.
- Fedora Linux on yhdysvaltalaisen Red Hatin tukema jakeluprojekti, joka perustettiin vuonna 2004.
- Red Hat Enterprise Linux (RHEL) on Red Hatin yrityskäyttöön suuntaama jakelu.
- CentOS on Red Hat Enterprise Linuxin kanssa yhteensopivuuteen pyrkivä käyttöjärjestelmä. Aiemmin CentOS perustui Red Hat Linuxiin, mutta uudelleenjärjestyn jälkeen se perustuu Fedora Linuxiin.
- OpenSUSE perustuu saksalaisten Roland Dyroffin, Thomas Fehrin, Hubert Mantelin ja Burchard Steinbildin vuonna 1992 aloittamaan SUSE Linux -jakeluun (saks. Software und System Entwicklung). SUSE-yrityksen osti yhdysvaltalainen Novell vuonna 2003. Vuonna 2005 Novell julkaisi OpenSUSE:n, joka toimii perustana kaupallisille jakeluille SUSE Linux Enterprise Desktop ja SUSE Linux Enterprise Server.
- Arch Linux on Judd Vinetin vuonna 2002 aloittama projekti, joka pyrkii pitämään käyttöjärjestelmän mahdollisimman yksinkertaisena ja jatkuvasti päivittyvänä.
- Slackware on Patrick Volkerdingin luoma jakelu, joka on vanhin edelleen ylläpidetty.[7] Ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1993.[7]
- Inspur K-UX on kiinalaisen Inspurin jakelu, joka perustuu Red Hat Enterprise Linux jakeluun ja joka on The Open Groupin virallisesti sertifioima UNIX[8]
- Huawein EulerOS on CentOS-pohjainen jakelu, jolla on Open Groupin sertifikaatti[9][10]
Erityisen pieneen kokoon keskittyviä jakeluita ovat muun muassa Tiny Core Linux ja Puppy Linux.
Linux-ydintä käyttäviä käyttöjärjestelmiä ovat Android[11] ja ChromeOS[12], mutta näitä ei yleensä lasketa Linux-jakeluiksi johtuen muista käytössä olevista ratkaisuista. ChromeOS on saanut kyvyn suorittaa Android- ja Linux-sovelluksia.[13]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Linux Distribution suse.com. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
- ↑ What's the best Linux distro for you? redhat.com. 3.1.2023. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
- ↑ What is Linux? oracle.com. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
- ↑ ISO/IEC 23360-1:2006 ISO. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Jonathan Corbet: Debating overlayfs lwn.net. 15.6.2011. Viitattu 5.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Top Ten Distributions distrowatch.com. Arkistoitu (englanniksi)
- ↑ a b The Daemon, the GNU and the Penguin, by Dr. Peter H. Salus - Ch. 20 Groklaw. Arkistoitu 10.6.2007. Viitattu 25.11.2017.
- ↑ UNIX 03 Open Group. Viitattu 19.1.2017.
- ↑ Rodolfo Mondion: Euler OS - Huawei Enterprise Linux boot-r.com. 11.4.2017. Viitattu 10.9.2019. (englanniksi)
- ↑ UNIX 03 opengroup.org. Viitattu 10.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Steven Vaughan-Nichols: Debunking four myths about Android, Google, and open-source zdnet.com. 18.2.2014. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Kernel Design chromium.org. Viitattu 6.4.2024. (englanniksi)
- ↑ JR Raphael: Linux apps on Chrome OS: An easy-to-follow guide computerworld.com. 10.9.2020. Viitattu 6.4.2023. (englanniksi)