Lenny Bruce
| Lenny Bruce | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leonard Alfred Schneider |
| Syntynyt | 13. lokakuuta 1925 Mineola, New York  Yhdysvallat |
| Kuollut | 3. elokuuta 1966 (40 vuotta) Hollywood, Los Angeles |
| Näyttelijä | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.lennybruceofficial.com | |
| IMDb | |
Lenny Bruce, oik. Leonard Alfred Schneider (13. lokakuuta 1925 – 3. elokuuta 1966) oli kiistelty amerikkalainen stand up -koomikko, kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja satiirikko, joka vaikutti 1950- ja 1960-luvuilla. Hänen tuomionsa epäsiveellisyysoikeudenkäynnissä vuonna 1964 oli myös kiistelty, ja se johti lopulta ensimmäiseen kuolemanjälkeiseen armahtamiseen New Yorkin historiassa.
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bruce syntyi Mineolassa, New Yorkissa. Hän oli ortopedin ja vaudeville-näyttelijättären poika.[1] Kun Bruce oli viisivuotias, hänen vanhempansa erosivat ja hänen sukulaisensa kasvattivat hänet.[2] Toisen maailmansodan aikana hän palveli laivastossa kevyellä risteilijällä. Hänet vapautettiin palveluksesta vuonna 1946, kun hän oli pukeutunut naiseksi.[1] Vietettyään jonkin aikaa sekalaisissa töissä, hän muutti Hollywoodiin opiskellakseen näyttelemistä. Vuonna 1947 hän muutti nimensä Bruceksi, koska "Leonard Alfred Schneider kuulosti liian Hollywoodilta."[2]
Läpimurto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1950-luku oli läpimurtovuosikymmen Brucelle ja koomikoille kuten Mike Nichols, Elaine May, Mort Sahl, jotka olivat kaikki juutalaisia omine näkemyksineen etnisyydestä. Bruce työskenteli yökerhoissa Brooklynissa ja Baltimoressa, jossa hän tapasi striptease-tanssija Harriet Jolliffin (s. 1927, taiteilijanimeltään Hot Honey Harlowe). Harlowe oli karannut kotoaan teini-ikäisenä ja viettänyt jonkin aikaa vankilassa. "Honey ja minä vain katsoimme toisiamme ja se teki meidät kuumaksi," Bruce sanoi myöhemmin. He menivät naimisiin vuonna 1951.[2]
Bruce esiintyi vuonna 1949 Arthur Godfrey's Talent Scouts -ohjelmassa[3] ja saavutti kansallista huomiota uskaliaalla satiirillaan, jossa hän koetteli tabuiksi koettuja aiheita, kuten rotupelkoja, seksuaalifantasioita, jännitteitä juutalaisten ja kristittyjen välillä sekä presidenttejä. Hänen älynsä ja jäljittelemätön suorapuheisuutensa sai aikaan ihailua etenkin liberaaleissa kirjallisuuspiireissä.[2]
Harlowe esiintyi kahdessa elokuvassa vuosina 1953 ja 1954 ennen heidän eroaan vuonna 1957. Harlowe, joka julkaisi myöhemmin muistelmat, kuoli Honolulussa vuonna 2005.[2]
Ongelmat virkavallan kanssa ja viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bruce työskenteli Hollywoodin yökerhoissa ja paikallisessa televisio-ohjelmassa. Vuonna 1961 Bruce vangittiin siveettömyyssyytteiden vuoksi ja vuonna 1963 hänen ei sallittu matkustaa Britanniaan. Lopulta Brucen show kiellettiin sekä Englannissa että Australiassa. Lukuisat yökerhot lakkauttivat Brucen esiintymisen, sillä he olettivat sen vain johtavan pidätykseen, ja Bruce ei voinut enää esiintyä. Bruce ajautui konkurssiin. Hugh Hefner sai idean Brucen omaelämäkerrasta, joka ilmestyi Playboy-lehdessä seuraavan kahden vuoden aikana ja How to Talk Dirty and Influence People -kirjana vuonna 1965.[2]
Painostuksesta huolimatta Bruce kieltäytyi siivoamasta kieltään. Vuonna 1964 Bruce tuomittiin epäsiveellisestä näytöksestä Greenwich Villagessa. Norman Mailer, James Jones ja muut merkittävät kirjailijat ja älyköt puolustivat häntä yhteiskunnallisena satiirikkona "Swiftin, Rabelais'n ja Twainin perinteen hengessä." Myöhäisinä vuosinaan Bruce tuli riippuvaiseksi heroiinista. Vuonna 1963 hänet tuomittiin laittomasta huumeiden hallussapidosta. Bruce kuoli yliannostukseen 3. elokuuta 1966 kotonaan Hollywood Boulevardilla 40-vuotiaana.[2]
Joulukuussa 2003 New Yorkin kuvernööri armahti Brucen yli 40 vuotta vanhasta tuomiostaan, mikä oli kaupungin ensimmäinen kuolemanjälkeinen armahtaminen. Kuvernööri kutsui armahtamista New Yorkin julistautumiseksi noudattaa perustuslain ensimmäistä lisäystä, joka suojelee sananvapautta.[4]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsikirjoittajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1953 : Dance Hall Racket
- 1954 : Dream Follies
- 1954 : The Rocket Man
- 1955 : The Leather Jacket
- 1967 : Lenny Bruce in 'Lenny Bruce'
Näyttelijänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1953 : Dance Hall Racket : Vincent
- 1955 : The Leather Jacket
- 1971 : Thank You Mask Man : The Lone Ranger / Useita (ääni)
Ohjaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c. 1940: Comedian Lenny Bruce Attends Mepham High 2002. Newsday Inc.. Arkistoitu 22.6.2008. Viitattu 13.7.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Lenny Bruce (1925-1966) – Leonard Alfred Schneider 2002. Authorscalendar.info. Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
- ↑ Jerry Haendiges Vintage Radio Logs
- ↑ Lenny Bruce Pardoned 23.12.2003. CBS News. Viitattu 13.7.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lenny Brucen viralliset kotisivut (englanniksi)
- Lenny Bruce – authorscalendar.info (englanniksi)
- Nat Hentoff:Lenny Bruce: The crucifixion of a true believer (englanniksi)
- Edward Azlant: Lenny Bruce Again (englanniksi)
- Lenny Brucen oikeudenkäynti (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Lenny Bruce and the Bunny (englanniksi)
- Muisteluita esiintymisistä Lenny Brucen kanssa 1950-luvulla (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
