Lamar Hunt U.S. Open Cup

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lamar Hunt U.S. Open Cup
Kilpailun logo.
Kilpailun logo.
Laji jalkapallo
Maa(t) Yhdysvallat
Perustettu 1914
Joukkueita 100
Hallitseva mestari Orlando City SC
Eniten mestaruuksia Bethlehem Steel ja Maccabi Los Angeles (5)

Lamar Hunt U.S. Open Cup on yhdysvaltalainen cup-järjestelmällä pelattava miesten jalkapallokilpailu. Se on avoin Yhdysvaltain jalkapalloliiton United States Soccer Federationin (USSF) alaisille seurajoukkueille.

Seattle Soundersin pelaajat juhlivat vuoden 2009 cupin voittoa.

Cup perustettiin vuonna 1914 – vuosi United States Soccer Federationin perustamisen jälkeen, jolloin se tunnettiin nimellä National Challenge Cup. Se on Yhdysvaltain vanhin kansallinen joukkuelajikilpailu ja ensimmäinen kansallinen jalkapallokilpailu. 1900-luvun alussa vastaavat yritykset kaatuivat usein matka- ja kustannussyihin.[1] Alkuvuosien jälkeen kilpailun järjestäminen siirtyi amatöörijalkapalloliitto United States Adult Soccer Associationin (USASA) vastuulle. Vuonna 1995 kilpailu palasi USSF:n alaisuuteen,[2] ja vuonna 1999 sen nimeksi vaihdettiin Lamar Hunt U.S. Open Cup urheiluvaikuttaja Lamar Huntin (1932–2006) kunniaksi.[1]

Kilpailun alkuperäinen mestaruuspokaali oli liikemies Thomas Dewarin lahjoittama Dewar Cup, joka oli käytössä vuosina 1914–1979 ja 1997–1998. Sittemmin pokaali on sijoitettu pysyvästi Oneontassa New Yorkissa sijaitsevaan National Soccer Hall of Fameen. Mestarijoukkueen nimi kaiverretaan edelleen alkuperäiseen pokaaliin, mutta mestarijoukkue palkitaan uudella U.S. Open Cup -pokaalilla.[1]

Cupin menestyneimmät seurat ovat kalifornialainen Maccabi Los Angeles ja pennsylvanialainen Bethlehem Steel, jotka molemmat ovat voittaneet cupin viidesti. Newyorkilainen Greek American AA voitti cupin ennätykselliset kolme kertaa peräkkäin.[1] Ammattilaisliiga Major League Soccerin esikoiskauden 1996 jälkeen cupin on voittanut vain kerran MLS:n ulkopuoleinen joukkue; vuonna 1999 USL A-Leaguen Rochester Raging Rhinos kukisti neljä MLS-joukkuetta matkallaan mestaruuteen.[1] North American Soccer Leaguen (1968–1984) joukkueet eivät osallistuneet cupiin.

Kesällä alkavaan varsinaiseen cupiin osallistuu kahdeksan joukkuetta jokaiselta Yhdysvaltain viideltä sarjatasolta. Sarjat valitsevat osallistujansa eri tavoin kevään aikana. Esimerkiksi MLS:stä cupiin pääsee suoraan kuusi edelliskauden runkosarjan parasta joukkuetta ja loput karsivat jäljelle jäävistä kahdesta paikasta.[3]

Cupissa vastakkain arvotut joukkueet pelaavat yhden ottelun, jonka voittaja jatkaa seuraavalle kierrokselle. Tasatilanteessa pelataan 2 × 15 minuutin jatkoaika ja lopulta ratkaisua haetaan tarvittaessa rangaistuspotkukilpailussa. Vuoden 2009 cupissa alempien sarjatasojen (USL First Division, USL Second Division, USL Premier Development League ja United States Adult Soccer Association) joukkueet pelasivat keskenään cupin kaksi ensimmäistä kierrosta ja MLS-joukkueet tulivat mukaan kolmannella kierroksella.[4]

Cupin voittaja on saanut paikan CONCACAF Champions Leaguesta vuodesta 2008 lähtien.[5]

Vuosi Voittaja Tulos[6][7] Häviäjä
1914 Brooklyn Field Club 2–1 Brooklyn Celtic
1915 Bethlehem Steel 3–1 Brooklyn Celtic
1916 Bethlehem Steel 1–0 Fall River Rovers
1917 Fall River Rovers 1–0 Bethlehem Steel
1918 Bethlehem Steel 2–2, 3–0 Fall River Rovers
1919 Bethlehem Steel 2–0 Paterson FC
1920 Ben Millers 2–1 Fore River
1921 Brooklyn Robins Dry Dock 4–2 St. Louis Scullin Steel
1922 St. Louis Scullin Steel 3–2 Todd Shipyards
1923 Paterson FC 2–2[8] St. Louis Scullin Steel
1924 Fall River Marksmen 4–2 St. Louis Vesper Buick
1925 Shawsheen Indians 3–0 Chicago Canadian Club
1926 Bethlehem Steel 7–2 Ben Millers
1927 Fall River Marksmen 7–0 Holley Carburetor
1928 New York Nationals 1–1, 3–0 Bricklayers and Masons
1929 New York Hakoah 2–0, 3–0 St. Louis Madison Kennel
1930 Fall River Marksmen 7–2, 2–1 Cleveland Bruell Insurance
1931 Fall River Marksmen 6–2, 1–1, 2–0 Bricklayers and Masons
1932 New Bedford Whalers 3–3, 5–2 Stix, Baer and Fuller
1933 Stix, Baer and Fuller 1–0, 2–1 New York Americans
1934 Stix, Baer and Fuller 4–2, 2–3, 5–0 Pawtucket Rangers
1935 St. Louis Central Breweries 5–2, 1–1, 1–3 Pawtucket Rangers
1936 Uhrik Truckers 2–1, 3–1 St. Louis Shamrocks
1937 New York Americans 0–1, 4–1 St. Louis Shamrocks
1938 Chicago Sparta 4–0, 4–2 Brooklyn St. Mary's Celtic
1939 Brooklyn St. Mary's Celtic 1–0, 4–1 Chicago Manhattan Beer
1940 Baltimore ja Chicago Sparta 0–0, 2–2[9]
1941 Pawtucket 4–2, 4–3 Detroit Chrysler
1942 Gallatin 2–1, 4–2 Pawtucket
1943 Brooklyn Hispano 2–2, 3–2 Morgan Strasser
1944 Brooklyn Hispano 4–0 Morgan Strasser
1945 Brookhattan 4–1, 2–1 Cleveland Americans
1946 Chicago Viking 1–1, 2–1 Ponta Delgada
1947 Ponta Delgada 6–1, 3–2 Chicago Sparta
1948 St. Louis Simpkins-Ford 3–2 Brookhattan
1949 Morgan Strasser 0–1, 4–2 Ukrainian Nationals
1950 St. Louis Simpkins-Ford 2–0, 1–1 Ponta Delgada
1951 German Hungarian 2–4, 6–2 Pittsburgh Heidelberg
1952 Harmarville 3–4, 4–1 Philadelphia Nationals
1953 Falcons 2–0, 1–1 Harmarville
1954 New York Americans 1–0, 2–0 St. Louis Kutis
1955 Eintracht 2–0 Los Angeles Danish Americans
1956 Harmarville 0–1, 3–1 Chicago Schwaben
1957 St. Louis Kutis 3–0, 3–1 New York Hakoah
1958 Los Angeles Kickers 2–1 Baltimore Pompei
1959 McIlvane Canvasbacks 4–3 Fall River
1960 Philadelphia Ukrainians 5–3 Los Angeles Kickers
1961 Philadelphia Ukrainians 2–2, 5–2 Los Angeles Scots
1962 New York Hungaria 3–2 San Francisco Scots
1963 Philadelphia Ukrainians 1–0 Los Angeles Armenian
1964 Los Angeles Kickers 2–2, 2–0 Philadelphia Ukrainians
1965 New York Ukrainians 1–1, 3–0 Chicago Hansa
1966 Philadelphia Ukrainians 1–0, 3–0 Orange County FC
1967 Greek American AA 4–2 Orange County
1968 Greek American AA 1–1, 1–0 Chicago Olympic
1969 Greek American AA 1–0 Montabello Armenians
1970 Elizabeth 2–1 Los Angeles Croatia
1971 Hota 6–4 San Pedro Yugoslavs
1972 Elizabeth 1–0 San Pedro Yugoslavs
1973 Maccabi Los Angeles 5–3 Cleveland Inter
1974 Greek American AA 2–0 Chicago Croatia
1975 Maccabi Los Angeles 1–0 New York Inter-Giuliana
1976 San Francisco 1–0 New York Inter-Giuliana
1977 Maccabi Los Angeles 5–1 Philadelphia United German-Hungarian
1978 Maccabi Los Angeles 2–1 Bridgeport Vasco de Gama
1979 Brooklyn Dodgers SC 2–1 Chicago Croatian
1980 New York Pancyprian-Freedoms 3–2 Maccabi Los Angeles
1981 Maccabi Los Angeles 5–1 Brooklyn Dodgers SC
1982 New York Pancyprian-Freedoms 4–3 Maccabi Los Angeles
1983 New York Pancyprian-Freedoms 4–3 St. Louis Kutis
1984 Krete 4–2 Chicago Croatian
1985 Greek American AA 2–1 St. Louis Kutis
1986 St. Louis Kutis 1–0 San Pedro Yugoslavs
1987 España 1–0 Seattle Eagles
1988 St. Louis Busch Seniors 1–0 Greek American AA
1989 Kickers 2–1 Greek American AA
1990 Eagles 2–1 Brooklyn Italians
1991 Brooklyn Italians 1–0 Richardson Rockets
1992 San Jose Oaks 2–1 Bridgeport Vasco de Gama
1993 Mexico 5–0 Philadelphia United German-Hungarians
1994 Greek American AA 3–0 Milwaukee Bavarian Leinenkugel
1995 Richmond Kickers 1–1 El Paso Patriots
1996 D.C. United 3–0 Rochester Raging Rhinos
1997 Dallas Burn 0–0 D.C. United
1998 Chicago Fire 2–1 Columbus Crew
1999 Rochester Raging Rhinos 2–0 Colorado Rapids
2000 Chicago Fire 2–1 Miami Fusion
2001 Los Angeles Galaxy 2–1 New England Revolution
2002 Columbus Crew 1–0 Los Angeles Galaxy
2003 Chicago Fire 1–0 MetroStars
2004 Kansas City Wizards 1–0 Chicago Fire
2005 Los Angeles Galaxy 1–0 FC Dallas
2006 Chicago Fire 3–1 Los Angeles Galaxy
2007 New England Revolution 3–2 FC Dallas
2008 D.C. United 2–1 Charleston Battery
2009 Seattle Sounders 2–1 D.C. United
2010 Seattle Sounders 2–1 Columbus Crew
2011 Seattle Sounders 2–0 Chicago Fire
2012 Sporting Kansas City 1–1 (3–2 rp.) Seattle Sounders
2013 D.C. United 1–0 Real Salt Lake
2014 Seattle Sounders 3–1 Philadelphia Union
2015 Sporting Kansas City 1–1 (7–6 rp.) Philadelphia Union
2016 FC Dallas 4–2 New England Revolution
2017 Sporting Kansas City 2–1 New York Red Bulls
2018 Houston Dynamo 3–0 Philadelphia Union
2019 Atlanta United FC 2–1 Minnesota United FC
2022 Orlando City SC 3–0 Sacramento Republic FC
2023 Inter Miami CF Houston Dynamo FC
  1. a b c d e History of the Cup 26.8.2009. U.S. Soccer. Viitattu 24.3.2010. (englanniksi)
  2. National Cups United States Adult Soccer Association. Viitattu 24.3.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. Lamar Hunt U.S. Open Cup Play-In Match 15.3.2010. Major League Soccer. Viitattu 24.3.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. 2009 Lamar Hunt U.S. Open Cup Structure Finalized 30.4.2009. U.S. Soccer. Viitattu 24.3.2010. (englanniksi)
  5. U.S. Open Cup champion to participate in CONCACAF Champions League USOpenCup.com. Arkistoitu 2.8.2009. Viitattu 24.3.2010. (englanniksi)
  6. USA – List of US Open Cup Finals RSSSF. Viitattu 29.10.2014. (englanniksi)
  7. History TheCup.us. Viitattu 29.10.2014. (englanniksi)
  8. Mestaruus Patersonille, sillä St. Louis ei saanut joukkuetta kokoon uusintaotteluun.
  9. Joukkueet jakoivat mestaruuden, kun kolmannen ottelun yksityiskohdista ei päästy sopuun.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]