Kilpikonnaliemi
Kilpikonnaliemi on kilpikonnan rasvasta, mausteista ja kilpikonnan lihasta tehty seos. Liemessä käytetään yleensä liemikilpikonnan rasvaa ja lihaa, josta tämä ruoka on saanut nimensä.
Liemikilpikonna kuuluu uhanalaisiin lajeihin, ja sen kansainvälinen kauppaaminen on CITES-sopimuksen perusteella kielletty.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka merikilpikonnia on syöty eri muodoissa kautta aikain läntisen Tyynenmeren, Intian valtameren ja Karibian alueella, Eurooppaan niitä alettiin tuoda 1720-luvulla Ascension-saarelta ja Karibialta. Kilpikonnista tehty keitto tuli Englannissa suosituksi 1750-luvulla, ja sen suosio jatkui 1800-luvun loppuun asti, jolloin saalistus oli romahduttanut liemikilpikonnien kannan. Keiton suosion ollessa huipussaan Englantiin tuotiin jopa 15 000 elävää liemikilpikonnaa vuosittain.[2]
Kilpikonnaliemi oli hyvin kallis keitto[3], josta tuli statussymboli ja tyypillinen osa julkisten juhlien menua. Sitä tarjoiltiin Lontoon ylipormestarin vuotuisilla juhlapäivällisillä joka vuosi 1765-1825, eli kuudenkymmenen vuoden ajan.[4]
Keittoon käytettiin liemikilpikonnan lihaa ja vihreää rasvaa. Kilpikonnanlihasta keitettiin liemi neilikoilla pistellyn sipulin ja yrttien kuten laakerinlehtien, persiljan, talvikyntelin, basilikan ja timjamin kera. Valmis liemi viimeisteltiin madeiralla ja voisulalla, ja maustettiin sitruunamehulla ja cayennepippurilla juuri ennen tarjoilua. Liemessä tarjoiltiin usein pieniä lihapyöryköitä tai kovaksi keitettyjä kananmunia.[3]
Valekilpikonnaliemi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpikonnaliemeen käytettyjen liemikilpikonnien kannan pienentyessä niistä tuli yhä kalliimpia. Jo 1700-luvulla kehitettiin halvemmista raaka-aineista valmistettuja versioita kilpikonnaliemestä, ja 1800-luvun lopulla valekilpikonnalientä valmistettiin teollisesti ja myytiin tölkeissä.
Tyypillisessä reseptissä käytetään lihana vasikan päätä, sekä mahdollisesti naudan tai sian potkaa. Lisäksi liemeen käytetään sipulia, porkkanoita, sellerinvarsia, yrttikimppu ja sitruunankuorisuikale. Aivot ja kieli saatetaan lisätä valmiiseen liemeen, joka viimeistellään muskotinkukalla, viinillä (yleensä sherryä tai madeiraa), ja mahdollisesti kermalla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ City-lehti
- ↑ a b Mock Turtle Soup britishfoodhistory.com. Viitattu 15.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Isabella Beeton: Beeton's Book of Household Management, s. 177-179. Lontoo: S.O. Beeton Publishing, 1861. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.10.2024). (englanniksi)
- ↑ Janet Clarkson: Soup : a global history, s. 115-118. Lontoo: Reaktion, 2010. ISBN 978-1-86189-774-9 (englanniksi)