Kesäsuolukka
Kesäsuolukka | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Caryophyllales |
Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
Suku: | Suolukat Bassia |
Laji: | scoparia |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Kesäsuolukka eli kesäsypressi (Bassia scoparia, syn. Kochia scoparia) on revonhäntäkasvien heimoon (Amaranthaceae)[1] kuuluva kasvilaji. Sen aiempi suomenkielinen nimi on harhaanjohtava: kasvi ei ole juuri mitään sukua havupuihin kuuluville sypresseille, enempää kuin koppisiemeniset kasvit paljassiemenisille.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäsuolukka on yksivuotinen pystykasvuinen yleensä runsaasti haarova ruoho. Sen lehdet ovat suikeita ja kasvavat varressa kierteisesti. Latvakukinnot ovat tiheän tähkämäisiä ja koostuvat huomaamattoman pienistä kukista. Kukissa on viisi kehälehteä, esilehdet puuttuvat, kukintojen tukilehdet ovat varsilehtiä muistuttavia. Kesäsuolukan alalajeja ovat rikkakesäsuolukka (subsp. densiflora) ja tarhakesäsuolukka (subsp. scoparia). Rikkakesäsuolukka kasvaa 30–100 senttimetriä korkeaksi.[2] Lajin koristemuodot voivat olla hyvin tiheähaaraiseksi säännöllisenmuotoiseksi pensaaksi kasvavia kasveja, joiden koristeellisuus perustuu runsaaseen lehtimassaan. Lehtien väri vaihtelee kirkkaanvihreästä punaiseen.
Lajikkeita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäsuolukkaa viljellään yksivuotisena koristekasvina. Sen viljelylajikkeita ovat:[3]
- viherkesäsypressi (B. scoparia ’Childsii’)
- rusokesäsypressi (B. scoparia ’Trichophylla’)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens 2001–
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7