Keltakarpeet
| Keltakarpeet | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Alakaari: | Pezizomycotina |
| Luokka: | Lecanoromycetes |
| Alaluokka: | Lecanoromycetidae |
| Lahko: | Maljajäkälät Lecanorales |
| Heimo: | Karpeet Parmeliaceae |
| Suku: |
Keltakarpeet Xanthoparmelia (Vain.) Hale |
| Katso myös | |
Keltakarpeet (Xanthoparmelia) on karpeiden heimoon kuuluva suku. Siihen kuuluu satoja lajeja, joista suurin osa esiintyy päiväntasaaja eteläpuolella. Liuskat ovat litteitä ja lehtimäisiä. Pääväri on joko ruskea tai kellanvihreä, mutta alapinta on joko ruskea tai musta. Juurtumahapsia on paljon ja lajeilla on usein sekovarressa tappimaisia ulokkeita ja sekovarren sisällä olevia kuromapulloja. Kuroumat ovat muodoltaan liereitä ja ne sijaitsevat keskellä. Keltakarpeita esiintyy useimmin kuivilla alueilla ja ne kasvavat enimmäkseen kivien päällä, joskus myös maassa. Keltakarpeissa fotobionttina eli leväosakkaana on viherlevä (Trebouxia). Sukuun kuuluvia lajeja ovat karstakeltakarve (X. conspersa), rannikkoruskokarve (X. delisei), vainioruskokarve (X. loxodes), etelänkeltakarve (X. mougeotii), siloruskokarve (X. pulla), silokeltakarve (X. stenophylla) ja karstaruskokarve (X. verruculifera).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander, Leena Myllys: ”Keltakarpeet”, Suomen jäkäläopas, s. 493. Helsinki: Luonnontieteellisen Keskusmuseon Kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Keltakarpeet – Xanthoparmelia
- UniProt: Taxonomy - Xanthoparmelia (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Xanthoparmelia (englanniksi)
- Consortium of Lichen Herbaria: Xanthoparmelia (englanniksi)