Katolinen kirkko Suomessa

Katolinen kirkko Suomessa
Suuntautuminen	katolisuus
Hallinto	episkopaalisuus
Johtaja	piispa Raimo Goyarrola
Toiminta-alue	Suomi
Perustettu	1929 (Valtioneuvoston asetus)
Hiippakuntia	1
Seurakuntia	8
Jäseniä	17 243 (2024)
Julkaisut	Fides
Aiheesta muualla
katolinen.fi
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Katolinen kirkko pitää Suomen suojeluspyhimyksenä piispa Henrikiä.

Katolinen kirkko Suomessa on rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, jolla on noin 17 243 jäsentä. Se on katolisen kirkon Suomessa toimiva osa. Se kuuluu katolisen kirkon länsimaiseen osaan ja on paavin alainen, Pohjoismaiden katolisen piispainkokoukseen kuuluva paikalliskirkko. Katolinen kirkko kunnioittaa Suomen suojeluspyhimyksenä piispa Henrikiä. Hallinnollisesti Suomi muodostaa Helsingin katolisen hiippakunnan. Kirkko julkaisee hiippakuntalehteä Fides.

Historia

1159-1600

Katso myös: Kristinuskon historia Suomessa

Legendan mukaan piispa Henrik osallistui Ruotsin kuninkaan Eerik Pyhän järjestämään ristiretkeen Suomeen vuonna 1156 ja jäi sen jälkeen maahan. Piispa Henrik koki marttyyrikuoleman, kansanrunon mukaan Lallin kirveeniskun seurauksena Köyliönjärven jäällä. Hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin 18. kesäkuuta 1300 Turun tuomiokirkkoon. Jo tätä ennen, vuonna 1229, paavi antoi luvan siirtää Suomen piispanistuin. Tämän otaksutaan tarkoittaneen siirtoa Nousiaisista Koroisille. Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet, että Koroistenniemelle on rakennettu kivikirkko ja kaksi kolmikerroksista kivirakennusta. Kahta muuta rakennusta nimitetään piispan palatsiksi ja puolustustorniksi. Kirkosta ja sen pohjoispuolelta on löydetty 300 hautaa. Kirkkoon on haudattu kolme 1200-luvulla elänyttä piispaa. Viimeisin heistä oli piispa Catillus. Maankohoamisen myötä suurempi kauppapaikka kasvoi nykyisen Turun tuomiokirkon kohdalle, ja vuonna 1290 myös piispanistuin siirrettiin sinne. Koroisten kirkko toimi vielä 1300-luvulla piispan toisena asuntona, kunnes vitaaliveljet tuhosivat sen vuonna 1396. Koroistenniemellä on nykyään nähtävissä 1200-luvun piispankirkon kiviperustuksia.

Katolisena aikana Suomessa toimi luostareita ja Turun tuomiokirkon lisäksi rakennettiin lähes sata harmaakivikirkkoa. Viimeinen katolinen piispa ennen reformaatiota oli Arvid Kurki (1464–1522). Reformaation aikana ja sitä seuranneina aikoina katolilaiseksi tunnustautuminen saattoi merkitä hengenvaaraa.

1700-luku

1700-luvulla Suomen katolinen väestö koostui ulkomailta tulleista lasinpuhaltajista, kauppiaista, kotiopettajista, merimiehistä ja sotilaista. Suurin osa heistä oli saksan- ja ranskankielisistä maista sekä Italiasta ja Puolasta. Vuonna 1783 Tukholmaan perustettiin apostolinen vikaarikunta, jonka tehtävänä oli huolehtia koko Ruotsin alueen katolisista sekä Tukholman ulkomaisten lähetystöjen sielunhoidosta. Vuonna 1796 Tukholman apostolinen vikaari Paolo Moretti piti ensimmäisen katoliset messut Suomessa Juhana-herttuan kuoleman jälkeen. Moretti julkaisi Ruotsissa myös ruotsinkielisen katolisen katekismuksen, jonka painoksia saatiin luovuttaa vain niille katolisille lapsille, joiden henkilötiedot oli luovutettu viranomaisille. Yksikään kirjoista ei saanut joutua luterilaisten käsiin.^lähde?

1800-luku

Viipurin seurakunta 1800-luvulla

Vuonna 1799 perustettiin Viipurissa Pyhän Hyacinthuksen seurakunta, joka alueena oli luoteisin Venäjä. Seurakunnan kaikki papit olivat 1860-luvulle asti liettualaisia dominikaaneja. Vuonna 1801 seurakunta osti Vesiportinkadulta oman kirkkorakennuksen. Kun Vanhana Suomena tunnettu Suomen, aiempi Viipurin kuvernementti liitettiin vuonna 1812 Suomen suuriruhtinaskuntaan, laajeni Pyhän Hyacinthuksen seurakunta käsittämään myös sen. Vuonna 1830 seurakunnan alueella arvellaan asuneen noin 3 000 katolilaista.^lähde?

Helsingin seurakunta 1800-luvulla

Helsingin itäinen seutu sai oman, Pyhälle Henrikille omistettavan katedraaliseurakunnan vuonna 1856. Seurakunnan syntyyn vaikutti huomattavasti Suomen kenraalikuvernööri Friedrich Wilhelm Rembert von Bergin italialainen vaimo Leopoldina Cicogna Mozzoni (1786–1874). Vuotta myöhemmin seurakunta sai luvan oman kirkkorakennuksen hankkimiseen, koska Viaporissa palveli 3 000 katolista sotilasta, jotka eivät mahtuneet Helsingin Kampissa sijainneen Turun kasarmin kappeliin.^lähde?

Vuonna 1860 valmistui Pyhän Henrikin katedraali Ullanlinnan Kaivopuistoon. Vuosina 1863–1896 armeija huolehti kaikista kirkon kuluista. Vuonna 1867 Suomeen saapui muutamia saksalaisia pappeja ja heidän vanavedessään saksalaisia Katariina-sisarten nunnia, jotka hoitivat vuoteen 1882 saksalaista koulua ja lastenkotia. Vuonna 1882 saksalaiset karkotettiin Suomesta, vain vuosi sen jälkeen, kun heidät Suomeen kutsuneen kenraalikuvernöörin vaimon Amalie Adlerbergin aviomiehen kreivi Nikolai Adlerbergin kenraalikuvernöörikausi oli päättynyt ja kreivi ja kreivitär olivat lähteneet Baijeriin.

Saksalaisten pappien ja sisarten karkotuksen jälkeen Katolinen kirkko menetti paljon jäseniä, koska uskonnollinen opetus käytännössä lakkasi ja useat ajautuivat luterilaisuuden piiriin.^lähde?

1900-luku

1900–1940-luvut

Vuonna 1903 Pariisissa vihittiin papiksi ensimmäinen suomalaissyntyinen mies 1500-luvun jälkeen. Hän oli Wilfrid von Christierson (1878–1945). Kolmen vuoden kuluttua hän palasi Suomeen huolehtimaan Helsingin seurakunnasta. Vuotta myöhemmin hän kutsui Suomeen Pyhän sydämen pappien veljeskunnan pappeja, jotka tänäkin päivänä muodostavat suurimman osan Suomen katolisista papeista. Seuraavana vuonna saapui Helsinkiin ranskalaisia nunnia, jotka ryhtyivät pitämään lastenkotia ja koulua köyhille lapsille.^lähde?

Vuonna 2003 pyhäksi julistettu puolalainen Urszula Ledóchowska perusti tyttökoulun Uudellekirkolle 1908. Vuonna 1910 viranomaiset painostivat Wilfrid von Christiersonin eroamaan virastaan Pyhän Henrikin seurakunnan kirkkoherrana. Samana vuonna julkaistiin myös ensimmäinen suomenkielinen katolinen rukouskirja.

Vuonna 1911 sai Suomi toisen suomalaissyntyisen pappinsa Adolf Carlingin, joka oli opiskellut Roomassa. Hänestä tuli Pyhän Hyacinthuksen seurakunnan kirkkoherra. Samana vuonna kaikki Venäjän ulkopuolelta tulleet katoliset papit ja nunnat karkotettiin maasta.

Vuonna 1918 Suomen itsenäistymisen jälkeen oli venäläinen sotaväki poistunut maasta ja sekä Pyhän Henrikin että Pyhän Hyacinthuksen seurakuntien jäsenmäärä romahti; viimeksi mainitun osalta siksikin, että siihen ei enää kuulunut Suomen itärajan takaista aluetta. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin Suomen apostolinen vikaarikunta, jonka esimiehillä oli piispan arvo. Vikaarikunnan hoito uskottiin Jeesuksen Pyhän Sydämen pappien veljeskunnan hoitoon, ja sen jälkeen kaikki Suomen katoliset piispat ovat olleet tämän sääntökunnan jäseniä.

Vuonna 1926 perustettiin Turussa Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunta. Seuraavana vuonna perustettiin Terijoella Pyhän Sydämen seurakunta ja ursuliinit saapuivat Suomeen perustaen lastenkodin Viipuriin.

Vuonna 1929 valtioneuvosto myönsi katoliselle kirkolle Suomessa uskonnollisen yhdyskunnan aseman. Vuonna 1932 ursuliinit perustivat katolisen keskikoulun Helsinkiin. Kaksi vuotta myöhemmin 36-vuotias hollantilainen Gulielmus Cobben nimitettiin Suomeen piispaksi ja piispa Johannes Buckx siirtyi Hollantiin professoriksi.

Vuonna 1936 vihittiin käyttöön Suomen ensimmäinen katolinen hautausmaa Turussa. Vuonna 1938 isä Armand de Caluwe aloitti kreikkalaiskatolisten messujen viettämisen Terijoella. Talvisodan sytyttyä Pyhän Hycinthuksen ja Pyhän Sydämen seurakuntien toiminta Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa keskeytyi, koska seurakuntalaisten oli lähdettävä evakkoon. Useat papit ja nunnat joutuivat palaamaan kotimaihinsa. Toinen itäisen eli bysanttilaisen riituksen pappi Robert de Caluwe aloitti toimintansa Helsingissä, jonne riituksen papit avasivat kreikkalaiskatolisen kappelin.

Vuonna 1942 paavi Pius XII:n kaudella Suomi solmi diplomaattisuhteet Pyhän istuimen kanssa ja seuraavana vuonna paavi lahjoitti mittavan rahasumman suomalaisille sotaorvoille. Apostolinen nuntiatuuri Suomea varten toimi ensin Tanskassa ja vuodesta 2001 Ruotsissa. Toisen maailmansodan päätyttyä Suomeen saapui uusia pappeja ja Pyhän sydämen sisaret palasivat Hollannista ottaen haltuunsa lastenkodit ja lastentarhat, joista Kalleimman veren sisaret olivat sodan aikana huolehtineet. Pyhän Hyacinthuksen seurakunta ja Pyhän Sydämen seurakunta yhdistyivät Pyhän Olavin seurakunnaksi 1949 ja keskus siirtyi Lahdesta Jyväskylään.

1950-luvulta nykypäivään

Vuonna 1951 vihittiin käyttöön bysanttilaiseen riitukseen kuuluva Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kappeli Vantaalla. Seuraavana vuonna vihittiin käyttöön Kalleimman veren sisarien pitämän Englantilaisen koulun uusi rakennus Helsingissä. Sisaret luovuttivat sen maallikkojen hoitoon 1995. Vuonna 1954 otettiin käyttöön Pyhän Marian taivaaseen ottamisen kirkko Helsingin Meilahdessa. Vuonna 1955 Suomen apostolinen vikaarikunta korotettiin hiippakunnaksi. Vuonna 1957 perustettiin Tampereella Pyhän Ristin seurakunta.

Vuonna 1961 vihittiin ensimmäinen katolinen pappi Suomen maaperällä 400 vuoteen. Papiksi vihittävä oli Martti Voutilainen, joka kuului dominikaaneihin.

Vuonna 1962 Helsinkiin perustettiin Katolinen tiedotuskeskus. Sen ensimmäiseksi johtajaksi tuli Jacobus Reijnders.

Vuonna 1964 vihittiin käyttöön Myllyjärven ekumeeninen keskus, jonka johtaja oli Robert de Caluwé. Vuonna 1967 piispa Cobben vetäytyi eläkkeelle Hollantiin ja apulaispiispa Paul Verschurenista tuli Helsingin piispa.

Vuonna 1977 Teemu Sippo vihittiin papiksi.

Vuonna 1986 ensimmäiset birgittalaissisaret reformaation jälkeen saapuivat Turkuun ja italialaisia neokatekumenaaliyhteisön jäseniä saapui Ouluun. Vuonna 1987 ensimmäiset Opus Dein papit saapuivat Suomeen.

Kesäkuussa 1989 paavi Johannes Paavali II vieraili Suomessa. Paavi osallistui ekumeeniseen rukoushetkeen Turun tuomiokirkossa ja vietti katolisen messun Helsingin jäähallissa. Hän myös puhui Paasikivi-seuralle ja piti rukoushetken sairaille ja vanhuksille Pyhän Henrikin katedraalissa.

Vuonna 1985 perustettiin Kouvolassa Pyhän Ursulan seurakunta.

Vuonna 1998 otettiin Porissa käyttöön Pyhän Katariinan kappeli.

Vuonna 1999 Tuomo T. Vimpari vihittiin papiksi ja Krister Korpela pysyväksi diakoniksi. Hiippakunnan yleisvikaarinakin toiminut Vimpari nimitettiin vuonna 2006 Pyhän Istuimen diplomaattipalveluun sen historian ensimmäisenä pohjoismaalaisena pappina. Vuonna 2009 paavi Benedictus XVI myönsi hänelle monsignoren arvon.

Vuonna 2000 Helsingin piispaksi nimitettiin puolalainen moraaliteologian professori Józef Wróbel. Wróbel siirrettiin takaisin kotimaahansa kesällä 2008, kun hänestä tuli Lublinin apulaispiispa. Hänen seuraajakseen tuli 2009 Teemu Sippo, joka on toiminut Helsingin katolisen hiippakunnan asiainhoitajana Wróbelin jälkeen. Toukokuussa 2019 Teemu Sippo jäi piispan tehtävistä eläkkeelle. Vuosina 2019–2023 asiainhoitajana toimi Isä Marco Pasinato. Pasinato toimi tehtävässä, kunnes uusi piispa saatiin valittua.

Suomeen saatiin toinen katolinen hautausmaa vuoden 2018 loppupuolella. Helsingin seurakuntayhtymän Malmin hautausmaalla otettiin käyttöön katolinen hautakortteli 57K hautausmaan kaakkoiskulmassa. Korttelissa on sekä arkku- että uurnahautapaikkoja. Kortteli on tarkoitettu Uudenmaan alueella toimivien Pyhän Henrikin katolisen katedraaliseurakunnan ja Pyhän Marian katolisen seurakunnan jäsenten hautaamiseen. Piispa Teemu Sippo SCJ siunasi hautausmaan käyttöön 8. joulukuuta 2018. 29. syyskuuta 2023 uudeksi Helsingin hiippakunnan piispaksi ilmoitettin isä Raimo Goyarrola.

Organisaatio

Katolinen kirkko Suomessa koostuu hiippakunnasta, johon kuuluu kahdeksan seurakuntaa. Suomen vikaarikunnasta tuli hiippakunta 1955. Helsingin piispana toimi vuosina 2000–2008 Józef Wróbel SCJ. Katolisen kirkon toiminta on hyvin kansainvälistä, ja noin puolet Suomen katolisesta papistosta on kotoisin Puolasta. Suomessa toimii vain yksi suomalaista syntyperää oleva katolinen pappi. Hiippakunnan organisaatioon kuuluu lisäksi toimistoja sekä keskuksia. Uskonnonopetuksen järjestelyistä vastaa Katekeettinen keskus ja kirkon tiedotuksesta Katolinen tiedotuskeskus, joka julkaisee myös hiippakuntalehti Fidesiä.

Suomen katoliset seurakunnat kartalla.

Seurakunnat

1. Pyhän Henrikin katedraaliseurakunta (Helsinki)

Pyhän Henrikin katedraali.

Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan alue on erotettu Pyhän Hyacinthuksen seurakunnasta vuonna 1856 ja on Suomen vanhin toiminnassa oleva katolinen seurakunta. Seurakunnan kirkkoherrana toimii neokatekumenaaliseen yhteisöön kuuluva italialainen Marco Pasinato. Seurakunnan yhteydessä toimii myös Pyhän Marian lastentarha. Seurakuntaan kuului vuoden 2012 alussa 3 623 jäsentä. Alueena on itäinen pääkaupunkiseutu ja itäinen Keski-Uusimaa sekä Itä-Uusimaa lukuun ottamatta Lapinjärveä, Loviisaa ja Myrskylää.

Seurakunnan kirkko on Pyhän Henrikin katedraali, joka on valmistunut vuonna 1860 ja edustaa uusgoottilaista kirkkotyyliä. Sen ulkoseinustalla sijaitsevat Pyhän Henrikin, Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin patsaat. Kirkon sisällä ovat myös Pyhän Marian ja Pyhän Joosefin patsaat. Kirkon alttariin on sijoitettu Pyhän Cyprianuksen, Pyhän Olavin ja Pyhän Birgitan reliikkejä. Toistaiseksi alttarissa säilytetään myös Pyhän Henrikin reliikkiä, mutta Museovirasto on vaatinut sen palauttamista Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymälle. Tämä on tulehduttanut katolilaisten ja luterilaisten välejä.

2. Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunta (Turku)

Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunnan alue erotettiin Pyhän Hyacinthuksen seurakunnasta vuonna 1926 ja siihen kuuluu 1 641 jäsentä (vuoden 2012 alussa). Seurakunnan tehtäviin kuuluu huolehtia Suomen toisesta katolisesta hautausmaasta. Seurakunnan kirkkoherrana toimii Jeesuksen Pyhän sydämen pappien veljeskuntaan kuuluva, puolalaissyntyinen isä Peter (Piotr) Gebara. Alueena on Lounais-Suomi eli Varsinais-Suomi lukuun ottamatta Someroa ja Satakunta lukuun ottamatta Karviaa sekä Ahvenanmaa.

Seurakunnan kirkko, Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin kirkko, on valmistunut vuonna 1966. Kirkon yhteydessä toimii myös Turun birgittalaisluostari.

3. Pyhän Olavin seurakunta (Jyväskylä)

Pyhän Olavin seurakunta muodostui Pyhän Hyacinthuksen seurakunnan ja Pyhän Sydämen seurakunnan yhdistyessä ja keskuspaikan muuttaessa Lahdesta Jyväskylään 1949. Se oli pitkään laaja seurakunta käsittäen alussa koko Suomen lukuun ottamatta Pyhän Henrikin sekä Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakuntien toiminta-alueita sekä vielä 2010-luvulla Keski-Suomen lisäksi Itä-Suomen ja Etelä-Savon. Vuonna 2016 viimeksimainitut eriytettiin omaksi seurakunnakseen, Pyhän Joosefin seurakunnaksi. Näin ollen Pyhän Olavin seurakunnan alue supistui käsittämään silloisen Keski-Suomen; nyt mukana on myös Pirkanmaahan 2021 siirtynyt Kuhmoinen. Seurakunnan kirkkoherrana toimii Anders Hamberg. Pyhän Olavin kirkko on valmistunut vuonna 1962.

4. Pyhän Marian seurakunta (Helsinki)

Pyhän Marian seurakunnan alue erotettiin Pyhän Olavin seurakunnasta vuonna 1954, samalla kun Pyhän Marian kirkko vihittiin käyttöön. Seurakuntaan kuului vuoden 2012 alussa 3 354 jäsentä. Sen alueeseen kuuluu läntinen pääkaupunkiseutu, läntinen Keski-Uusimaa ja Länsi-Uusimaa sekä Kanta-Häme lukuun ottamatta Hämeenlinnaa, Humppilaa ja Janakkalaa että Varsinais-Suomesta Somero. Seurakunnan kirkkoherrana toimii puolalainen Rafal Czernia Jeesuksen pyhän sydämen pappien veljeskunnasta.

Seurakunnan kirkko on Meilahdessa sijaitseva, arkkitehti Kaj Saleniuksen suunnittelema Pyhän Marian kirkko. Se on vihitty käyttöön 6. joulukuuta 1954. Kirkossa on istumapaikat 150:lle ja tilaa kaikkiaan 300 henkilölle. Kirkon kuorin oikealla puolella on kuvattu Neitsyt Marian taivaaseenottaminen, ja vasemmalla puolella hänet on kuvattu taivaassa uutena Eevana. Kuorin takana alttariseinällä sijaitsee luonnonkivimosaiikki, joka esittää ristiinnaulittua Jeesusta neljän evankelistan symbolien ympäröimänä. Pyhän Marian kirkossa on Pyhän Marian patsas. Kirkon sisäänkäynnin luona on maalaus Pyhästä Kristoforoksesta. Kirkon alttariin on sijoitettu Pyhän Birgitan ja tämän tyttären, Pyhän Katariinan, reliikkejä.

5. Pyhän Ristin seurakunta (Tampere)

Pyhän Ristin seurakunnan alue erotettiin Pyhän Olavin ja Pyhän Marian seurakunnista vuonna 1957. Pyhän Ristin kirkko sijaitsee Tampereella, Amurin kaupunginosassa. Seurakunnan alueeseen kuuluu Pirkanmaa lukuun ottamatta Kuhmoista, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Rannikko-Pohjanmaa sekä Kanta-Hämeestä Hämeenlinna, Humppila ja Janakkala että Satakunnasta Karvia. Seurakunnan kirkkoherrana toimii Tri Nguyen. Seurakuntaan kuului vuoden 2016 lopussa 1 505 jäsentä. Vuonna 2012 vihittiin Vaasassa uusi katolinen kappeli.

6. Pyhän Ursulan seurakunta (Kouvola)

Pyhän Ursulan seurakunnan alue erotettiin Pyhän Henrikin seurakunnasta vuonna 1991. Seurakunnan jäsenmäärä oli vuoden 2012 alussa 599. Kirkkoherrana toimii Tuomas Nyyssölä. Seurakunnalle valmistui Kouvolassa sijaitseva Pyhän Ursulan kirkko vuonna 1993. Seurakunnan alueena on Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Päijät-Hämeen maakunnat sekä itäiseltä Uudeltamaalta Lapinjärvi, Loviisa ja Myrskylä.

7. Nasaretin Pyhän Perheen seurakunta (Oulu)

Nasaretin pyhän perheen kirkko Oulussa.

Nasaretin Pyhän Perheen seurakunnan alue erotettiin Pyhän Olavin seurakunnasta vuonna 1993 ja sen alueena on Pohjois-Suomi eli Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi. Seurakunnan jäsenmäärä vuoden 2012 alussa oli 712. Kirkkoherrana toimii Donbosco Thomas. Oulun seurakunnan syntyminen oli neokatekumenaalien aikaansaannosta, koska vuonna 1986 paavi lähetti muutamia neokatekumenaaliperheitä lähetystyöhön ympäri maailmaa alueilla joilla katolisia oli vielä vähän. Eräs näistä italialaisista perheistä, Oscar ja Paola Pasinaton perhe, asettui Ouluun. Päätös rakentaa Ouluun kappeli oli pääasiassa Pasinatojen.

Seurakunnan kirkko on Nasaretin pyhän perheen kirkko. Paavi Johannes Paavali II siunasi kirkon peruskiven vuonna 1989 ja lahjoitti kirkolle alttarimaalauksen, joka esittää Mustaa Madonnaa. Ympäri maailmaa sijaitsevien Neokatekumenaaliyhteisöjen tukemana kirkko valmistui vuonna 1991. Kirkon erikoisuutena on kasteallas, jossa voi suorittaa upotus- ja valelukasteita. Kirkko on lisäksi koristeltu ortodoksi-ikoni-tyylisillä maalauksilla ja se poikkeaa sekä arkkitehtuuriltaan että sisustusratkaisuiltaan huomattavan paljon Suomen muista katolisista kirkoista.

8. Pyhän Joosefin seurakunta (Kuopio)

Pyhän Joosefin seurakunnan alue erotettiin Pyhän Olavin seurakunnasta vuonna 2016. Seurakunnan ensimmäisenä kirkkoherrana aloitti Francisco Garcia. Alueena on Itä-Suomi eli Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala sekä Etelä-Savo.

Katolisen kirkon erityispiirteitä Suomessa

Suomessa katolinen kirkko on erittäin kansainvälinen ja sen vuoksi seurakunnissa vietetään ainakin silloin tällöin messua eri kielillä. Suomalainen papisto on reformaation jälkeen ollut hyvin kansainvälistä: aikaisemmin suurin osa liettualaisia, sittemmin hollantilaisia. Siitä lähtien kun Suomessa on ollut reformaation jälkeen katolinen piispa, on hän ollut ulkomaalainen, kunnes vuonna 2009 valittiin suomalaissyntyinen piispa.

Katolilaisten määrä on ollut merkittävässä kasvussa 1970-luvun jälkeen niin maahanmuuttajien kuin katoliseen kirkkoon liittyvienkin vuoksi. Kirkon jäsenmäärä oli 1970-luvulla hieman alle 3 000 henkeä, mutta vuoden 2015 lopussa se oli jo lähes 14 000. Joka vuosi kirkkoon liittyy kymmeniä aikuisia.

Suomessa katolisella kirkolla on ollut poikkeuksellisen vahva ekumeeninen ote. Katolinen kirkko on Suomessa jäsenenä Suomen ekumeenisessa neuvostossa, vaikka katolinen kirkko ei maailmanlaajuisesti ole Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen.

Katolisen kirkon talous

Katolinen kirkko Suomessa ei maksanut papeilleen palkkaa vuoteen 2017 asti. Papeille annettiin luontoisetuina asunto- ja ruokaetu sekä ”taskurahaa”. Varat tulivat Saksan katolisilta papeilta lahjoituksina. Aluehallintoviranomaiset tekivät kirkon Helsingin, Jyväskylän ja Kuopion tiloihin työsuojelutarkastuksen vuonna 2016. Tarkastuksen perusteella viranomaiset vaativat, että katolisen kirkon on järjestettävä palkkaus ja sen yhteyteen kuuluvat maksut papeilleen, eli käytännössä tehtävä pappiensa kanssa työsopimus.

Työsopimusten seurauksena katolinen kirkko on korostanut jäsentensä velvollisuutta maksaa 1,5 % verotettavista ansiotuloista kirkolle jäsenmaksuna. Kirkko on myös vaatinut itselleen verotusoikeutta evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon tapaan sekä vaatinut Suomen valtion kirkolle maksaman tuen huomattavaa korottamista.

Valtionavustukset

Katolinen kirkko Suomessa on saanut vuosina 2018–2023 Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustusta rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan yhteensä noin 690 000 euroa. Keskimääräinen vuosittainen tuki on ollut noin 115 000 euroa.

Turun katoliset piispat

Henrik, 1134–1158 Rodolfus, 1202?–1209? Folkvinus, 1210?–1234? Tuomas, 1234?–1245 Bero, 1248 tai 1249–1258 Ragvald I, 1258–1266 Catillus, 1266–1286 Johannes, 1286–1290 Maunu I, 1291–1308 Ragvald II, 1309–1321 Pentti Gregoriuksenpoika, 1321–1338 Hemming, 1338–1366 Henrik Hartmaninpoika, 1366–1367

Johannes Pietarinpoika, 1367–1370 Johannes Westfal, 1370–1385 Bero Balk, 1385–1412 Maunu Olavinpoika Tavast, 1412–1450 Olavi Maununpoika, 1450–1460 Konrad Bitz, 1460–1489 Maunu III Särkilahti, 1489–1500 Lauri Suurpää, 1500–1506 Johannes Olavinpoika, 1506–1510 Arvid Kurki, 1510–1522 Ericus Svenonius, 1523–1527 Martti Skytte, 1528–1550

Helsingin katoliset piispat

Ennen vuotta 1955 Suomi oli niin kutsuttu apostolinen vikaarikunta, jota hoiti apostolinen vikaari. Tämä vikaari ei ollut Helsingin piispa, vaan jonkin toisen alueen titulaaripiispa.

Apostoliset vikaarit 1923–1955

Apostoliset vikaari		sääntökunta	virka-aika	lisätietoa
	Mikael Buckx	SCJ	1923–1933	Dolichen titulaaripiispa
	Gulielmus Cobben	SCJ	1934–1955	Amathus in Palaestinan titulaaripiispa

Helsingin piispat 1955–

Helsingin piispat		sääntökunta	virka-aika	lisätietoa
	Gulielmus Cobben	SCJ	1955–1967
	Paul Verschuren	SCJ	1967–1998
	Józef Wróbel	SCJ	2001–2008
	Teemu Sippo	SCJ	2009–2019	Ensimmäinen suomalaissyntyinen katolisen kirkon johtaja Suomessa Arvid Kurjen (1464–1522) jälkeen
	Raimo Goyarrola	Opus Dei	2023–	Goyarrola on Espanjasta kotoisin ja muuttanut Suomeen vuonna 2006. Hän kuuluu Opus Dein personaaliprelatuuriin. Goyarrola on aikaisemmin toiminut Helsingin hiippakunnan yleisvikaarina. Koulutuksestaltaan hän on dogmatiikan tohtori ja lääkäri.

Suomessa toimivia sääntökuntia ja muita kirkollisia yhteisöjä

• Birgittalaiset
• Fransiskaanimaallikot
• Dominikaanit
• Opus Dei
• Neokatekumenaalit
• Ursuliinit
• Karmeliitat
• Rakkauden lähetyssisaret
• Vihkiytyneet neitsyet
• Jeesuksen pikkusisaret
• Kalleimman veren sisaret (CPPS)
• Jeesuksen pyhän sydämen pappien veljeskunta

Katso myös

• Luettelo Suomen katolisista kirkoista
• Katolinen tiedotuskeskus
• Latinalainen riitus
• Tridentiininen messu

Kirjallisuutta

• Anton, Emil: Katolisempi kuin luulit. Aikamatkoja Suomen historiaan. Helsinki: Kirjapaja, 2017. ISBN 978-952-288-620-0
• Heikkilä, Tuomas ja Suvikumpu Liisa: Pyhimyksiä ja paanukattoja. Kulttuuriretkiä Suomen kirkkoihin. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-839-0
• Nyman, Magnus: Hävinneiden historia: katolista elämää Ruotsi-Suomessa Kustaa Vaasasta kuningatar Kristiinaan. (Fidelium-sarja) Suomentanut Kalevi Vuorela. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 2009. ISBN 978-952-9627-57-8
• Vuorela, Kalevi: Finlandia catholica. Katolinen kirkko Suomessa 1700-luvulta 1980-luvulle. Helsinki: Studium catholicum, 1989. ISBN 952-90-0974-7

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katolinen kirkko Suomessa Wikimedia Commonsissa

• Gregorius-yhdistys.