Kampamyyrät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kampamyyrät
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Piikkisikamaiset jyrsijät Hysticomorpha
Heimo: Ctenomyidae
Lesson, 1842

Kampamyyrät (Ctenomyidae) eli tukot on piikkisikamaisiin jyrsijöihin kuuluva heimo. Siihen kuuluu suku Ctenomys. Kampamyyrät muistuttavat ulkonäöltään hieman marsua ja ne elävät Etelä-Amerikassa. [1]

  • argentiinantuko (Ctenomys argentinus)
  • buenosairesintuko (Ctenomys australis)
  • lapampantuko (Ctenomys azarea)
  • boliviantuko (Ctenomys boliviensis)
  • chacontuko (Ctenomys bonettoi)
  • minasceraisintuko (Ctenomys brasiliensis)
  • santacruzintuko (Ctenomys colbumi)
  • paraquauntuko (Ctenomys conoveri)
  • boqueronintuko (Ctenomys dorsalis)
  • neuqueronintuko (Ctenomys emilianus)
  • jujuyntuko (Ctenomys frater)
  • montentuko (Ctenomys fulvius)
  • rionegrontuko (Ctenomys haigi)
  • catamarcantuko (Ctenomys knightii)
  • tapiantuko (Ctenomys latro)
  • titicacantuko (Ctenomys leucodon)
  • tarijantuko (Ctenomys lewisi)
  • tulimaantuko (Ctenomys magellanicus)
  • talcantuko (Ctenomys malinus)
  • mendozantuko (Ctenomys mendocinus)
  • pikkutuko (Ctenomys minutus)
  • matogrossontuko (Ctenomys nattereri)
  • monteagudontuko (Ctenomys occultus)
  • punantuko (Ctenomys opimus)
  • sorianantuko (Ctenomys pearsoni)
  • corriensintuko (Ctenomys perensis)
  • punontuko (Ctenomys peruanus)
  • sanlusintuko (Ctenomys pontifex)
  • bonifalciontuko (Ctenomys porteousi)
  • saltantuko (Ctenomys saltarius)
  • chubutintuko (Ctenomys sericeus)
  • huapintuko (Ctenomys sociabilis)
  • itäandientuko (Ctenomys steinbachi)
  • santafentuko (Ctenomys talarum)
  • uruguayntuko (Ctenomys torguatus)
  • consepcionintuko (Ctenomys tuconax)
  • tucumanintuko (Ctenomys tucumanus)
  • borbollonintuko(Ctenomys validus)[2]
  1. Petri Nummi: ”Etelä-Amerikan jyrsijöitä”, Maailman luonto, Eläimet, Nisäkkäät 2, s. 288. WSOY, 1999. ISBN 951-35-6503-3
  2. Ctenomys Laji.fi. Viitattu 13.12.2023.