Kalevanpoika
Kalevanpojat eli Kalevinpojat ovat suomalaisen kansanperinteen tuntemia muinaisia jättiläisiä. Kalevanpoikien toiminnalla selitetään monia poikkeuksellisia luonnonmuodostelmia, kuten kivien sijaintia. Esimerkiksi Mikael Agricolan mukaan Kalevanpojat olisivat niittäneet valtavia niittyjä yhdessä yössä: "Caleuanpoiat / Nijttut ja muudh löit".[1]
Kalevanpojat tunnetaan jättiläisinä ja sankareina myös Virossa.[1] Viron kansalliseepoksessa, kalevalamittaa lähellä olevaan runomittaan kirjoitetussa Kalevipoegissa, Kalevanpojat ovat kuninkaanpoikia. Eräitä Viron muinaislinnoja kutsutaan Kalevanpojan sängyksi (Kalevipoja säng).
Kalevanpojat tunnetaan myös myöhemmässä, kristinuskon sävyttämässä suomalaisessa mytologiassa, usein pahoina tai arvaamattomina jättiläisinä, jotka saattoivat kaataa viljan tai metsänkin kumoon.
Aiemmissa kertomuksissa kalevanpojista heidät kuvataan kuitenkin inhimillisinä sankarihahmoina. Väinämöisen, Ilmarisen, Joukahaisen, Kullervon ja Lemminkäisen sanotaan olevan kalevanpoikia.[2] Historiantutkija Aulis Ojan vuonna 1969 esittämän spekulatiivisen hypoteesin mukaan termi olisi alkujaan tarkoittanut ehkä yläluokkaista soturia, jotka kirkon ja vieraan vallan vastaisina raivattiin perusteellisesti uuden järjestyksen tieltä.
Kalevanpojat olivat myös kertomuksissa maan muinaisia asuttajia. He poistuivat kivellä soutaen, kun kristinusko levittäytyi heidän mailleen. Joskus tarvittiin pappeja manaamaan heitä pois. Hieman samaan tapaan poistui kristinuskon tieltä Väinämöinen veneellään.
1700-luvulla elänyt kansanperinteiden keräilijä Kristfrid Ganander kertoi Mythologia Fennicassa 1785 kalevanpoikien olleen Kalewa-nimisen jättiläisen 12 vahvaa poikaa jotka rakensivat linnoja eripuolille Suomea. Nimeltä Ganander mainitsee kuusi sekä myös heidän asuinpaikkakuntansa: Hiisi (Paltamo), Ilmarinen (Häme), Wäinämöinen (Suomi), Liekiöinen (Savo), Soini (Liminka) ja Kihawanskoinen.[3] Myös muita luetteloita Kalevanpojista ovat varhaiset kansanperinteen kerääjät merkinneet muistiin tai luoneet. Erään väitteen mukaan Kalevan kahdestatoista pojasta syntyi kaksitoista eläinradan tähtikuviota.
Kalevan ja Untamon suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Untamo
Erään perinteen mukaan Kalevan suku on Untamon suvun vihollinen. Tässä yhteydessä Kalevan sukua kutsutaan myös Kalervon suvuksi, kuten Kalevala-eepoksessa. Untamon tapaiset nimet olivat joskus käytössä Länsi- ja Lounais-Suomessa, ja nimien mukaan on nimetty paikkoja. Länsi- ja Lounais-Suomessa on kansanperinteitä, joiden mukaan Untamon tyyppinen sana merkitsee uudisasukasta tai on kylän perustajan nimi. Samoilla alueilla paikallinen kansanperinne pitää Kalevanpoikia vihollisina ja uudisasukkaita pakenevina jättiläisinä.
Eräs tähän perinteeseen liittyvä Kalevanpoika on nimeltään Kullervo, jota koskevat runot on kerätty Inkeristä. Kullervo osoittaa jo vauvana olevansa väkivahva, eikä häntä saada tapettua yrityksistä huolimatta. Kullervo-taru on ainoa Inkeristä taltioitu taru Kalevalassa.
Kalevanpojat historiallisina henkilöinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalevanpoikatarinoita esiintyy pääasiassa Lounais-Suomessa. Paltamon kirkkoherra Juhana Cajanus kuitenkin väitti 1600-luvulla, että hän oli saanut Kainuusta tietoja, joissa Kalevanpojat näyttäytyvät historiallisina hahmoina.[1]
Paltamossa on elänyt menneinä vuosisatoina huomattavan pitkäkasvuisia ihmisiä. Yksi näistä oli Daniel Cajanus (1703–1749) eli Pitkä Taneli, mahdollisesti Suomen kaikkien aikojen pisin mies. Hänen pituutensa on arvioitu olleen 230–283 senttimetrin välillä.[4] Puolangalla vuonna 1886 syntyneen Lauri Moilasen pituus vaihteli eri lähteiden mukaan 236 senttimetristä aina 246 senttiin. 1900-luvun pisimmän suomalaisen, Väinö Myllyrinteen (1909–1963), äiti oli myös kotoisin Paltamosta.[1]
Paltamon jättiläisten poikkeuksellisen pituuden takana on ollut AIP-geenivirhe, joka aiheuttaa muun muassa jättikasvuisuutta.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko, s. 97–98. Gaudeamus, 2014.
- ↑ Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia, s. 226–227. SKS, 2019.
- ↑ Kristfrid Ganander: Mythologia Fennica. Recallmed Oy 1995. ISBN 951-9221-72-7. Sivut 48 ja 49.
- ↑ a b 247-senttinen Kainuun mies jätti jäljet: Hollannissa ooppera, Suomessa baari Yle Uutiset. Viitattu 13.4.2020.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||