Kōyavuori

Kōyavuori
Danjō-garan Kōyavuorella
Maailmanperintökohde
Sijainti	Japani 34°12′45″N, 135°35′11″E
Tyyppi	Kulttuurikohde
Kriteerit	II, III, IV, VI
Tunnusnumero	1142bis
Valintahistoria
Valintavuosi	2004
Infobox OK

Munkkeja Oku no inin hautausmaalla

Kongōbu-jin temppeli

Kōyavuori (jap. 高野山, Kōya-san) on vuoristoalue ja buddhalainen luostarikompleksi Japanin Honshūn saarella Wakayaman prefektuurin pohjoisosassa. Se sijaitsee Iton piirikuntaan kuuluvassa Kōyan maaseutukaupungissa. Alue kuuluu Kiivuoriin. Noin kilometrin korkuisia vuorenhuippuja ympäröi pieni ylänköalue, jonne on rakennettu munkki Kūkain 800-luvun alussa perustama shingon-buddhalaisuuden päätemppeli Kongōbu-ji.

Maantiede

Kōyavuori on yhteisnimitys usean vuorenhuipun muodostamalle massiviille ja vuorten ympäröimälle, muutamien neliökilometrien laajuiselle ylänköalueelle. Kōyavuoreen kuuluvia vuoria ovat esimerkiksi 900 metriä korkea Tenjikuvuori (転軸山), 985 metriä korkea Bentendake (弁天岳), 1 004 metriä korkea Manivuori (摩尼山) ja 1 009 metriä korkea Yōryūvuori (楊柳山).

Kōyan eteläosa on Aridajoen valuma-aluetta, pohjoisosan vedet virtaavat Kinokawaan ja itäosan vedet Totsujokeen. Vuori kuuluu Kōyan–Ryūjinin puolikansallispuistoon. Sitä peittävien metsien tärkeimpiä puulajeja ovat sugi, varjostinkuusi ja japaninsypressi.

Historia

Kōyavuoren luostarit perusti munkki Kūkai, historialliselta nimeltään Kōbō Daishi, 800-luvun alussa opiskeltuaan Kiinassa. Hän toi Japaniin shingon-buddhalaisuuden, esoteerisen eli tantrisen buddhalaisuuden suuntauksen. Luostarit perustettiin munkkien harjoitus- ja asuinsijaksi syrjäiselle alueelle, joka sijaitsi kuitenkin lähellä jo pyhänä pidettyä Yoshinovuorta ja Kumanon seutua. Lupa luostarin rakentamiselle heltisi keisari Sagalta kesällä 816. Kūkai saapui itse vuorelle vuonna 818 ja ensimmäisen temppelin, jolle annettiin nimi Kongōbu-ji, rakennustyöt aloitettiin vuonna 819.

Luostarin perustamiseen liitetään monia legendoja. Sana kongō (金剛) merkitsee vajraa ja voidaan kääntää ukonvaajaksi tai timantiksi, bu tarkoittaa huippua. Eräässä runollisessa kielikuvassa Kōyavuorta on verrattu lootuksen kukkaan, sillä Kōyan laaksoa ympäröivät kahdeksan vuorta ovat kuin lootuksen kahdeksan terälehteä. Buddhalaisessa symboliikassa samean veden pinnalla kasvava lootus vertautuu ”valaistuksen tyyntä läsnäoloa ja ymmärrystä kohti kurkottavaan mieleen. Luostari oli siis kuin timantti lootuksessa.” Toisen legendan mukaan Kūkai heitti vajran ilmaan palatessaan laivalla Kiinasta, ja se löytyi myöhemmin Kōyavuorelta.

Kūkai kuoli Kōyavuorella vuonna 835. Hänen hautansa sijaitsee Oku no inin hautausmaalla, mutta perimätiedon mukaan hän ei ole kuollut, vaan jatkaa ikuista meditaatiota (samādhi). Siksi Kōyavuoren munkit tuovat edelleen hänen haudalleen aterian kahdesti päivässä. Tämä usko sai alkunsa 1000-luvulla, kun vuoren temppeleitä tuki vaikutusvaltainen Fujiwara-klaani. Vuorta alettiin pitää puhtaana maana (浄土, jōdo) maan päällä.

Kamakura-kaudella vuorelle alkoi asettua niin sanottuja Kōya-hijiri-munkkeja (高野聖), puoliksi munkkeja ja puoliksi maallikoita, jotka ryhtyivät kiertämään maata saarnatakseen ja saadakseen lahjoituksia (kanjin). Vuoresta tuli myös tärkeä hautapaikka. Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla Kōyavuoren maine ja suosio kasvoivat myös tavallisen kansan keskuudessa, mutta naisten pääsy vuorelle sallittiin vasta Meiji-restauraation jälkeen vuonna 1872. Sitä aikaisemmin heidän oli majoituttava alueen reunalla sijaitseviin Nyoindō-rakennuksiin. Huippukaudellaan Kōyavuorelle johti seitsemän kulkutietä, joista jokaisen varrella oli oma Nyoindō. Nykyisin jäljellä on vain yksi tie. Vuorelle johtava funikulaari valmistui vuonna 1929.

Kōyavuori temppeleineen valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”Kii-vuoriston pyhät paikat ja pyhiinvaellusreitit” vuonna 2004.

Rakennukset

Nykyisin Kōyavuorella on 117 temppeliä, joista merkittävin on Kūkain perustama Kongōbu-ji. Alueen ytimen muodostaa kuitenkin Garan (伽藍) tai Danjō-garan (壇上伽藍) -niminen kompleksi, johon kuuluvat päähalli, kolme pagodia, Japanin kansallisaarteeksi valittu Fudō-halli (不動堂), kaksi kellotornia ja useita muita rakennuksia.

Kōyavuoren länsireunalla on alueen pääportti Daimon (大門). Itäreunalla sijaitsee sen sijaan Oku no inin hautausmaa, jossa on myös Kūkain hautamausoleumi. Hautausmaalla on noin 250 000 hautakiveä, ja sen läpi johtaa noin kahden kilometrin pituinen kulkureitti.

Kongō Sanmai-inin temppelin rakennukset ovat Kamakura-kauden alkupuolelta. Tahōtō-pagodi (多宝塔) on valittu kansallisaarteeksi. Tentoku-inin temppeli tunnetaan sen sijaan Kobori Enshūn suunnittelemasta puutarhasta.

Kōyavuoren temppeleissä säilytetään tuhansia arvokkaita veistoksia, kuvakääröjä ja muita dokumentteja, joista monet on valittu kansallisaarteiksi tai tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi. Osa niistä on näytteillä Reihōkan-museossa.

• 
  Danjō-garanin Fudō-dō, kansallisaarre
• 
  Daimon-portti
• 
  Kongōbu-jin temppelin kivipuutarha Banryūtei
• 
  Kongō Sanmai-inin pagodi
• 
  Oku no inin hautausmaa

Turismi

Gokurakubashin rautatieasema

Kōyavuorelle johtaa Osakasta Nankai-rautateiden Kōya-linja, joka päättyy Gokurakubashin rautatieasemalle vuoren pohjoispuolella. Sieltä on vaihtoyhteys Nankai-funikulaariin, jonka pääteasemalta on edelleen noin kymmenen minuutin linja-automatka Kōyan keskustaan. Vuorelle voi myös patikoida.

Kōyavuorella on yli 50 temppeliä, jotka tarjoavat mahdollisuuden temppelimajoitukseen (宿坊, shukubō). Siihen kuuluvat tyypillisesti myös buddhalainen kasvisateria (精進料理, shōjin ryōri) ja osallistuminen temppelin aamuseremoniaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kōyavuori Wikimedia Commonsissa