Käyttäytymisgenetiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Käyttäytymisgenetiikka on tieteenala, joka pyrkii selvittämään eläinten ja ihmisen käyttäytymisen perinnöllistä taustaa. Kapeammin katsottuna nykyinen psykologiaan liittyvä käyttäytymisgenetiikka pyrkii tunnistamaan ihmisen käyttäytymisen taustalla olevia geenejä. Se on syntynyt kvantitatiivisen genetiikan ja molekyyligenetiikan pohjalta.

Yleensä persoonallisuuseroista puolet selittyy geeneillä ja puolet ei-jaetulla ympäristöllä, noin 0 % (kaksosten) yhteisellä ympäristöllä.[1] Kasvatuksen, koulun, perheen sosioekonomisen aseman ja vastaavien vaikutus on siis lähellä nollaa.

Ihmispsykologia ja genetiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologian hallitseva suuntaus oli pitkälle 1960-luvulle environmentalismi, käsitys ympäristön ratkaisevasta vaikutuksesta. Kvantitatiivinen genetiikka alkoi kuitenkin horjuttaa tätä käsitystä eläinkokeiden sekä kaksos-, adoptio- ja perhetutkimusten avulla. Niiden tulokset pakottivat ottamaan myös perinnöllisyyden huomioon yhtenä persoonallisuuden selittävänä tekijänä.

Professori Jaakko Kaprion mukaan 1970-luvulla Suomessakin oli melkein mahdotonta sanoa ihmisten olevan geneettisesti erilaisia. Suomen Akatemiakin rahoitti vain tutkimuksia, joissa oletettiin ihmisen olevan tyhjä taulu, jota yhteiskunta voi muokata ja poistaa kaikki ihmisten erot. Nyt tiedetään, että melkein joka ilmiössä on mukana genetiikkaa ja biologiaa.[2]

Käyttäytymisgenetiikan varsinaiseen läpimurtoon vaikutti ratkaisevasti molekyyligenetiikka, joka pyrki löytämään perinnöllisyyttä säätelevän geenin tai geenit. Molekyyligenetiikan anti psykologialle oli, että se mahdollisti syy–seuraus-suhteiden tutkimisen. Tieto perinnöllisen tekijän olemassaolosta parantaa mahdollisuutta ymmärtää psyykkistä kehitystä.

Käyttäytymisgenetiikka alkoi vaikuttaa psykologiaan 1990-luvun puolivälissä ja vakiinnutti asemansa 2000-luvulla.

Persoonallisuus ei riipu jaetusta ympäristöstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpien psykologisten ominaisuuksien korrelaatio adoptiosisaruksilla on lähes nolla ("jaetulla ympäristöllä" ei näytä olevan vaikutusta). Sen sijaan geenien vaikutus on suuri: identtisten kaksosten korrelaatioita eri ominaisuuksiin olivat ulospäinsuuntautuneisuus 51 %, neuroottisuus 50 %, hyvänolon tunne 50 %, ja suvaitsevaisuus 53 %, vaarahakuisuus 50 %, autoritaarisuus 61 %, vieraantuminen 58 %. Jaettu ympäristö vaikutti ainoastaan maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen, joka ehkä onkin enemmän asenne kuin persoonallisuuspiirre. Adoptiosisarusten korrelaatio persoonallisuuksissa oli 4 %, adoptiovanhempaan 5 %.[3]

Journal of Personalityssä julkaistun kaksostutkimuksen perusteella perimä vaikuttaa persoonallisuuteen eniten. Suurin vaikutus oli itsekuriin, sitten sosiaalisiin ja oppimistaitoihin sekä tarkoituksen tunteeseen.[4]

Asenteet periytyvät sekä sosiaalisesti että biologisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Twin Research -lehdessä julkaistun kaksostutkimuksen perusteella sosiaaliset asenteet periytyvät sekä sosiaalisesti että geneettisesti, persoonallisuus lähinnä vain geneettisesti. Kumppanit valikoituvat paljolti asenteiden samankaltaisuuden mukaan muttei juuri lainkaan persoonallisuuden samankaltaisuuden mukaan ("assortative mating").[5]

Toisaalta biologisesti periytyvimmät asenteet kuten poliittiset mieltymykset vaikuttavat paljon enemmän, jopa asuinpaikan ja kumppanin valintaan, kuin heikommin periytyvät. Useimpiin asenteisiin silti ympäristö, etenkin ei-jaettu ("sattumat") vaikuttaa perimää enemmän.[6]

Kaksostutkimus vuodelta 2001 totesi, että 26 asennetta 30:stä oli huomattavan periytyviä, joskin alle puoliksi, ehkä korreloivien persoonallisuuspiirteiden periytyvyyden kautta. Esimerkiksi (huomattavan periytyvät) urheilulliset kyvyt saattoivat luoda positiivisemman asenteen urheiluun. Asenteiksi laskettiin jopa asenteet kirjojen lukemiseen, maahanmuuttopolitiikkaan ja vuoristorata-ajeluihin.[6]

Lapsuusiän konservatismi ja uskonnollisuus periytyvät suurelta osin sosiaalisesti (kasvatus)vanhemmilta ja muutenkin jaetulta ympäristöltä mutta biologisesti konservatismi vain jonkin verran ja uskonnollisuus ei juuri lainkaan. Toisaalta iän myötä perimän vaikutus kasvaa ja jaetun ympäristön vaikutus laskee kuten älykkyydenkin osalta.[6]

  1. The Heritability of Personality is not Always 50%: Gene-Environment Interactions and Correlations between Personality and Parenting, Robert F. Krueger et al., J Pers. 2008 Dec; 76(6): 1485–1521. doi: 10.1111/j.1467-6494.2008.00529.x "For personality traits, a2 tends to be around 50% of p2, c2 tends to be around 0% of p2, and e2 tends to be around 50% of p2 (Bouchard & Loehlin, 2001)."
  2. Jaakko Kaprio selvittää kaksosten avulla, mikä meissä johtuu geeneistä, mikä ympäristöstä. Synnynnäisistä eroista on nykyisin lupa puhua, mutta 1970-luvun Suomessa aihe oli tabu. (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat TIEDE 19.8.2016.
  3. Why are children in the same family so different from one another?, Robert Plomin and Denise Daniels, International Journal of Epidemiology 2011;40:563–582, doi:10.1093/ije/dyq148. Sivut 563, 568-569.
  4. It's nature, not nurture: personality lies in genes, twins study shows, Telegraph, Science, 16 May 2012.
  5. Comparing the biological and cultural inheritance of personality and social attitudes in the Virginia 30,000 study of twins and their relatives, Eaves L. et al., Twin Research 1999 Jun;2(2):62-80.
  6. a b c Are beliefs inherited? Research shows some attitudes are rooted in genetics, though environment is still key., TORI DeANGELIS, April 2004, Vol 35, No. 4, page 50, Monitor on Psychology, APA.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Latvala, Antti: Käyttäytymisgenetiikka: Geeneistä yhteiskuntaan. Helsinki: Gaudeamus, 2014. ISBN 978-952-495-338-2