Aleksanteri Suurta käsitteleviä antiikin ajan lähteitä on säilynyt niukasti, vaikka hänestä kirjoitettiin tuolloin enemmän kuin kenestäkään muusta tuon ajan henkilöstä. Piirtokirjoitusta eli epigrafista aineistoa on vain kourallinen. Kolikoita eli numismaattista aineistoa löytyy runsaasti, mutta se on vaikeasti tulkittavaa.
Algirdas (1296–1377) oli Liettuan suuriruhtinaskunnan hallitsija vuosina 1345–1377. Algirdasin valtakaudella Liettuan alueet laajenivat syvälle rusien ja mongolien alueelle aina Mustalle merelle saakka. Hänen kuollessaan vuonna 1377 Liettua oli pinta-alaltaan Manner-Euroopan suurin valtio.
Titus Aurelius Fulvus Boionius Arrius Antoninus eli Antoninus Pius (19. syyskuuta86 – 7. maaliskuuta161) oli Roomankeisari vuosina 138–161. Antoninus sai lisänimensä Pius (suom.velvollisuudentuntoinen) noustuaan valtaan vuonna 138. Hän kuului Nerva–Antoninusten hallitsijasukuun ja oli suosittu ja kunnioitettu keisari, joka tunnettiin lempeydestään ja oikeamielisyydestään. Hänen valtakauttaan on usein sanottu Rooman valtakunnan kultakaudeksi, jolloin talous kukoisti, poliittinen tilanne oli vakaa ja armeija vahva. Hän hallitsi pitempään kuin yksikään Rooman keisari Augustuksen jälkeen, ja hänen kautensa tunnetaan erityisen rauhallisena, joskaan ei sodattomana. Antoninus adoptoi Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen vallanperijöikseen. Hän kuoli vuonna 161.
Attalos I Soter (269 eaa.–197 eaa.) oli nykyisessä Turkissa sijainneen kaupunkivaltio Pergamonin hallitsija vuosina 241 eaa.–197 eaa. Attaloksen isän serkku Eumenes I adoptoi hänet ja teki hänestä perillisensä. Attalos oli ensimmäinen attalidien hallitsijasuvun jäsen, joka julistautui kuninkaaksi. Hänen vanhempansa olivat Attalos ja seleukidiprinsessa Antiokhis.
Lucius Domitius Aurelianus (9. syyskuuta214 tai 215 – syyskuu tai lokakuu275) oli Roomankeisari vuosina 270–275. Aurelianus oli useiden muiden ajan keisareiden tavoin illyrialaista syntyperää ja kotoisin vaatimattomista oloista. Hän nousi keisari Claudius Gothicuksen suosioon ja toimi ratsuväen komentajana. Kun Claudius kuoli vuonna 270, Tonavan armeija huusi Aurelianuksen keisariksi. Kun Aurelianus oli ensin kukistanut kilpailijansa Quintilluksen, hänestä tuli valtakunnan kiistaton hallitsija. Hän oli suosittu ja kyvykäs sotilaskeisari, joka onnistui yhdistämään hajonneen valtakunnan ja rauhoittamaan sitä vuosikausien sisällissotien ja kaaoksen jälkeen. Hän kukisti germaanit ja gootit useaan otteeseen ja pysäytti näiden hyökkäykset Rooman alueille. Hän myös uudisti Rooman hallintoa, otti Sol Invictus -jumalan Rooman pääjumalaksi ja rakennutti suojamuureja Italian kaupunkien ympärille, muun muassa Rooman kaupungin suojaksi kuuluisan Aurelianuksen muurin. Hänen omat sotilaansa murhasivat hänet Traakiassa vuonna 275.
Julius Caesar (lat.Gaius Iulius Caesar; 12. tai 13. heinäkuuta100 eaa. tai 102 eaa. – 15. maaliskuuta44 eaa.) oli roomalainen valtiomies, sotilas ja kirjailija. Hän valloitti Gallian Rooman valtakunnalle ja oli ensimmäinen roomalainen, joka yritti valloittaa Britannian. Caesar aloitti ja voitti kansalaissodan, jonka jälkeen hänestä tuli valtakunnan kiistaton johtaja. Caesar julistettiin elinikäiseksi diktaattoriksi. Tyytymättömät aristokraatit murhasivat Caesarin tasavallan nimissä Rooman senaatin istunnossa vuonna 44 eaa. Caesarin adoptoimasta Octavianuksesta tuli ensimmäinen Rooman keisari. Arvonimi keisari on johdettu Caesarin nimestä.
Marcus Aurelius Carus (noin 230 – heinäkuu tai elokuu283) oli Roomankeisari vuosina 282–283. Hän oli keisari Probuksenpretoriaaniprefekti ja Raetian sekä Noricumin joukkojen komentaja. Hän kapinoi Probusta vastaan syksyllä 282, kun tämä oli matkalla sotaretkelle Persiaa vastaan. Probus lähetti joukkoja kukistamaan Carusta, mutta nämä siirtyivät Caruksen puolelle. Pian omat sotilaat murhasivat Probuksen, ja Caruksesta tuli keisari. Carus soti ensin kvadeja ja sarmaatteja vastaan, jonka jälkeen hän lähti sotaretkelle Persiaan Numerianuksen kanssa. Carus kuoli yllättäen heinä- tai elokuussa 283, virallisen selityksen mukaan salamaniskuun.
Marcus Aurelius Claudius, usein Claudius Gothicus, Claudius II tai Claudius II Gothicus (10. toukokuuta213 tai 214 – elokuu 270) oli Roomankeisari vuosina 268–270. Hän oli suosittu sotilaskeisari, joka ehti hallita vain kaksi vuotta, mutta ehti tuona aikana kukistaa germaanit, ja myöhemmin gootit niin perusteellisesti ettei näistä ollut suurempaa vaaraa Rooman valtakunnalle lähes vuosisataan. Claudius kuoli syksyllä 270 Balkaneilla raivonneeseen kulkutautiin, ollen täten ainoa 200-luvun kriisin keisari, joka kuoli luonnollisesti. Hän oli lyhyellä valtakaudellaan monin verroin menestyksekkäämpi kuin useimmat ajan keisareista. Claudiuksen suosiota kuvaa se, että vuosia myöhemmin Konstantinus Suuri väitti häntä esi-isäkseen.
Gaius Messius Quintus Trajanus Decius (noin vuosien 190–200 välillä – kesäkuu 251) oli Roomankeisari vuosina 249–251. Hän oli ensimmäinen keisari, joka oli kotoisin Tonavan raja-alueen provinsseista. Keisari Philippus Arabs nimitti Deciuksen Moesian ja Pannonian joukkojen komentajaksi vuonna 249. Decius kuitenkin kapinoi Philippusta vastaan ja kukisti tämän joukot taistelussa. Philippus sai surmansa ja Deciuksesta tuli keisari. Hän nimitti poikansa Herennius Etruscuksen ja Hostilianuksen perijöikseen ja korotti myöhemmin Herenniuksen kanssahallitsijakseen. Deciuksen lyhyenä hallitusaikana hän joutui taistelemaan Daakiaan ja Moesiaan hyökänneitä karpeja ja gootteja vastaan. Hän rakennutti myös kylpylän RoomaanAventinukselle ja pani toimeen järjestelmälliset kristittyjen vainot. Decius ehti hallita vain kaksi vuotta ennen kuin hän ja hänen poikansa Herennius kuolivat kesäkuussa 251 taistelussa gootteja vastaan Moesiassa. He olivat näin ensimmäiset Rooman keisarit, jotka kaatuivat taistelussa ulkoista vihollista vastaan.
Diocletianusta esittävän patsaan pää Istanbulin arkeologisessa museossa.
Gaius Aurelius Valerius Diocletianus (22. joulukuuta245 – 3. joulukuuta313) oli Rooman keisari20. marraskuuta284 – 1. toukokuuta305. Hän syntyi Illyriassa nimellä Diokles (kreik.Διοκλής). Diocletianus vakaannutti valtakunnan oloja ja hänen valtakautensa toi lopun 200-luvun kriisille. Diocletianus uudistutti muun muassa verotusta ja rahakantaa. Hän laajennutti myös armeijaa ja linnoitti valtakunnan rajoja. 300-luvun alkuun mennessä Diocletianus oli saanut valtakunnan vakautetuksi niin hyvin, etteivät Rooman valtakuntaa enää uhanneet barbaarien invaasiot ja sisäiset kapinat kuten aikaisemman vuosisadan aikana. Diocletianuksesta tuli pisimpään hallinnut keisari yli vuosisataan.
Gediminas (n. 1275–1341) oli Liettuan suuriruhtinaskunnan hallitsija vuosina 1316–1341. Gediminas oli pakana ja vastusti voimakkaasti valtakuntansa kääntymistä kristinuskoon. Gediminas antoi nimensä Gediminien dynastialle, joka hallitsi Liettuaa 1200-luvun lopulta lähtien ja myös Puolaa 1300-luvun lopulta 1500-luvun lopulle. Gediminasin valtakaudella Liettuasta alkoi tulla alueellisen voiman lisäksi eurooppalaisittain merkittävä valtio.
Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus Africanus (n. 159 – 12. huhtikuuta238), usein Gordianus I, oli Rooman keisari vuonna 238. Hän oli keisari Gordianus II:n isä ja keisari Gordianus III:n äidinisä. Hän toimi keisarina noin kolme viikkoa. Hän teki itsemurhan kuultuaan, että oli häviämässä Karthagossa ja että hänen poikansa Gordianus II oli kuollut.
Quintus Herennius Etruscus Messius Decius (s. vuosien 220–230 välillä, k. kesäkuu 251) oli Roomankeisari vuonna 251. Hän oli isänsä Deciuksen kanssahallitsija. Hän kuoli taistellessaan gootteja vastaan.
Solidus-raha, jonka kummallakin puolella on Irenen kuva ja teksti "Irene Basilissa"
Irene (syntyi 750–755, kuoli 803) oli Bysantin keisarinna ja keisari Leo IV:n vaimo vuosina 769–780. Miehensä kuoltua Irene hallitsi Bysantin valtakuntaa poikansa Konstantinos VI:n nimissä. Poikansa kuoleman jälkeen vuonna 797 Irene hallitsi yksin aina vuoteen 802 asti, jolloin hänet syrjäytettiin. Irene oli poikkeuksellinen keisarinna siinä mielessä, että hän hallitsi Bysantin valtakuntaa omalla nimellään ja käytti itsestään keisarin maskuliinista arvonimeä basileios. Irenen aikana pidettiin seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous, jossa tuomittiin ikonoklasmi.
Kęstutis (1297–1382) oli Liettuan suuriruhtinas vuosina 1381-1382. Jo tätä ennen hän oli vaikuttanut merkittävästi Liettuan hallinnossa veljensä Algirdasin valtakaudella. Muilta arvoiltaan hän oli Trakain, Žemaitijan ja Podalsien ruhtinas. Kęstutis kuoli vankeudessa 1382, ja häntä seurasi suuriruhtinaana Jogaila, jonka jälkeen valtaan astui puolestaan Kęstutisin poika Vytautas Suuri.
Marcus Cocceius Nerva (8. marraskuuta30 – 27. tammikuuta98) oli Roomankeisari vuosina 96–98. Hän oli viimeinen italialaisukuinen Italiassa syntynyt keisari. Hän onnistui vakauttamaan olot Domitianuksen murhan jälkeen ja valitsi seuraajakseen Marcus Ulpius Trajanuksen. Hänestä katsotaan alkaneen niin sanotun viiden hyvän keisarin kauden, joka kesti 84 vuotta.
Mindaugas (myös Mendog ja Mindowe) (1200 - 1263) oli ensimmäinen tunnettu Liettuan suuriruhtinas ja ainoa Liettuan kuningas. Mindaugasin valtakausi kuninkaana kesti kymmenen vuoden ajan, kunnes hänen veljenpoikansa Treniota ja herttua Daumantas murhasivat hänet. Vaikka hänen valtakausi olikin levotonta aikaa, nykyään Liettuassa Mindaugasia pidetään maan perustajana ja länsimaisen kulttuurin tuojana.
Marcus Aurelius Numerius Numerianus (noin 253 tai 254 – marraskuu284) oli Roomankeisari vuosina 283–284. Hän oli keisari Caruksen nuorempi poika. Isänsä kuoltua Persian sotaretkellä Numerianus julistettiin keisariksi heinä- tai elokuussa 283, yhdessä veljensä Carinuksen kanssa. Hän päätti lopettaa sotaretken, mutta kuoli paluumatkalla epäselvissä olosuhteissa.
Parnavaz I (georg.ფარნავაზი, nimi kirjoitettu myös Pharnavaz, Parnawaz tai Farnavaz) oli georgialaisenKartlin kuningaskunnan eli antiikin lähteiden Iberian ensimmäinen kuningas. Keskiaikainen georgialainen kirjallinen perinne pitää häntä Kartlin kuninkuuden ja Parnavaziani-dynastian perustajana. Häntä ei suoraan mainita ei-georgialaisissa lähteissä, eikä hänen mahdolliselta hallituskaudeltaan ole säilynyt tietoja, jotka varmistaisivat hänet ensimmäiseksi georgialaiseksi kuninkaaksi. Hänen tarinansa on täynnä legendaarista kuvakieltä ja symboliikkaa; lieneekin mahdollista, että historiallisten faktojen unohtuessa todellinen Parnavaz "sai legendaarisen fasadin" ja nousi esikristillisen monarkin prototyypiksi georgialaisissa vuosikirjoissa. Keskiaikaisen aineiston pohjalta suurin osa tutkijoista on sijoittanut Parnavazin hallituskauden 200-luvulle ennen ajanlaskun alkua: prinssi Vakhušti vuosille 302–237 eaa., Cyril Toumanoff vuosille 299–234 eaa. ja Pavle Ingoroqva vuosille 284–219 eaa.
Philippus Arabsin rintakuva Pietarin Eremitaašissa
Marcus Julius Philippus (n. 200 – syys- tai lokakuu 249), usein Philippus Arabs (Philippus Arabialainen), oli Roomankeisari vuosina 244–249. Hän oli kotoisin pienestä kylästä Rooman Arabian provinssissa ja hän nousi keisariksi kun edellinen keisari Gordianus III kuoli epäselvissä olosuhteissa Persian vastaisen sotaretken aikana. Philippus ehti hallita Rooman valtakuntaa yli viisi vuotta, ennen kuin sai surmansa Deciusta vastaan käydyssä taistelussa.
Marcus Cassianius Latinius Postumus (k. kevät 269) oli niin sanotun Gallian keisarikunnan ensimmäinen keisari. Hän hallitsi vuosina 260–269. Piirtokirjoituksista on pystytty selvittämään hänen täydellinen nimensä keisarina ollessaan arvonimineen kaikkineen: Imperator Caesar Marcus Cassianius Latinius Postumus pius felix invictus Augustus, pontifex maximus, Germanicus maximus, tribuniciae potestate … consul, pater patriae, proconsul. (suom.Ylipäällikkö Caesar Marcus Cassianius Latinius Postumus, hurskas, menestyksekäs, voittamaton Augustus, pontifex maximus, Germanicus Maximus, kansantribuunin oikeuksien haltija ...?, konsuli, isänmaan isä, prokonsuli).
Marcus Aurelius Probus (19. elokuuta232 – syyskuu tai lokakuu282) oli Roomankeisari vuosina 276–282. Hän oli sotilaskeisari, ja useiden edeltäjiensä tavoin illyrialaista syntyperää. Itäinen armeija valitsi hänet keisariksi Tacituksen murhan jälkeen, jonka jälkeen Probus kukisti kilpailijansa Florianuksen. Suuren osan kaudestaan hän käytti taistelemalla valloittajia, etenkin germaaneja vastaan. Probus onnistui rauhoittamaan Reinin ja Tonavan rajaa ja hänen kautensa oli tärkeä 200-luvun kriisin päättymisen kannalta. Probuksen sotilaat murhasivat hänet vuonna 282, kun hän oli matkalla kukistamaan usurpaattoriCarusta. Probuksen hallitsijanimi arvonimineen kaikkineen hänen kuollessaan oli Imperator Caesar Marcus Aurelius Probus Pius Felix Invictus Augustus Pontifex Maximus, Gothicus Maximus, Germanicus Maximus, Persicus Maximus, Medicus Maximus, Tribuniciae potestatis VII, Consul V, Pater Patriae, Proconsul (suom.YlipäällikköCaesar Marcus Aurelius Probus, hurkas, menestyksekäs, voittamaton Augustus, Pontifex Maximus, suuri goottien, germaanien, persialaisten ja meedialaisten voittaja, kansantribuunin oikeuksien haltija seitsemän kertaa, konsuli viidesti, isänmaan isä, prokonsuli.).
Kaarle Robert (unk.Károly Róbert, 1288Napoli – 16. heinäkuuta1342Visegrád) oli Unkarin kuningas, joka tuli maan hallitsijaksi pitkän valtataistelun jälkeen Árpádin dynastian sammuttua. Kaarle Robert oli ensimmäinen Anjoun suvun hallitsija Unkarin valtaistuimella. Kuninkaana hänet tunnetaan myös nimellä Kaarle I. Kaarlen ja hänen poikansa Ludvigin valtakaudet kestivät yhteensä kahdeksankymmentä vuotta, ja ne muodostavat merkittävän vaiheen Unkarin historiassa.
Archeologico di Firenze, ritratto di treboniano gallo 01.JPG
Gaius Vibius Trebonianus Gallus (noin 206 – elokuu 253) oli Roomankeisari vuosina 251–253. Hän ehti hallita vain kaksi vuotta ja hänen hallintokaudellaan aiemmin alkanut Rooman valtakunnan heikentyminen jatkui. Gallus julistettiin keisariksi kesäkuussa 251 sen jälkeen kun keisari Decius ja hänen poikansa Herennius Etruscus olivat saaneet surmansa gootteja vastaan käydyssä Abrittuksen (nykyinen RazgradPohjois-Bulgariassa) taistelussa. Gallus adoptoi Deciuksen Roomaan jääneen pojan Hostilianuksen ja nimitti tämän kanssahallitsijakseen. Hostilianus kuitenkin kuoli jo samana kesänä, jolloin Gallus korotti poikansa Volusianuksen kanssahallitsijakseen. Vuonna 252 sassanidien Persian suurkuningas Sapor I hyökkäsi Armeniaan ja Syyriaan. Kulkutaudin heikentämä Rooman armeija ei pystynyt pysäyttämään hyökkääjiä ja sotilaat menettivät luottamuksensa Gallukseen. Kesällä 253 Moesia Superiorin maaherra Marcus Aemilius Aemilianus kapinoi häntä vastaan ja julistettiin keisariksi. Gallus lähti armeijan kanssa Aemilianusta vastaan mutta pian hänen omat sotilaansa murhasivat hänet ja Volusianuksen.
.jpg){kind=link}
Vytautas Didysis (ohje)) (1350 – 1430) oli Liettuan suuriruhtinas vuosina 1392 - 1430. Hän oli ehkä kuuluisin Liettuan suuriruhtinaista ja hänen valtakaudellaan Liettuan rajat ylsivät Itämereltä Mustallemerelle. Liettuassa hänet nähdään kansallissankarina ja hänen aiottua kruunajaispäiväänsä juhlitaan kansakunnan päivänä.
Vytautas Didysis (ohje)) (1350 – 1430) oli Liettuan suuriruhtinas vuosina 1392 - 1430. Hän oli ehkä kuuluisin Liettuan suuriruhtinaista ja hänen valtakaudellaan Liettuan rajat ylsivät Itämereltä Mustallemerelle. Liettuassa hänet nähdään kansallissankarina ja hänen aiottua kruunajaispäiväänsä juhlitaan kansakunnan päivänä.