Altruismi (ransk.altruisme, lat.alter ”toinen”) tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi. Altruismin vastakohta on egoismi. Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi.
Charles Darwin oli nuoruudessaan välinpitämätön opintojensa suhteen, pitäen enemmän muista harrastuksistaan kuten kovakuoriaisten keräämisestä ja ampumisesta. Hän sai varhaisen koulutuksensa synnyinkaupunkinsa kouluissa. Edinburghin yliopistossa hän opiskeli lääketiedettä vuodesta 1825 lähtien, mutta aikaa myöten hän kiinnostui enemmän geologiasta. Darwin lopetti opinnot Skotlannissa ja hänen isänsä määräsi hänet uudelleen koulupenkille, tällä kertaa Cambridgeen ja lukemaan teologiaa. Vuonna 1831 Darwin lähti HMS Beaglella viisivuotiselle maailmanympäripurjehdusmatkalle, jonka aikana hän keräsi massiivisen määrän muun muassa eläin- ja kasvitieteellisiä näytteitä.
Ryhmävalinta on luonnonvalintaa, joka toimii ryhmän tasolla yksilön sijasta. Tällainen valinta tuottaa yksilön sijasta ryhmän etua edistäviä muutoksia. Alun perin Charles Darwinin evoluutioteoria perustui yksilön tasolla toimivaan valintaan.
Sukulaisvalinta (engl.kin selection) on luonnonvalinnan tyyppi, jossa huomioidaan myös sukulaisten vaikutus laskiessa yksilön kelpoisuutta. Valinta perustuu niin sanotun kattavan kelpoisuuden käsitteeseen. Sukulaisvalinta voidaan esittää yksinkertaisesti Hamiltonin säännön avulla, jolloin sukulaiselle aiheutetun edun kerrottuna sukulaisuuden asteella pitää olla yksilön omaa haittaa suurempi, jotta yksilön kannattaisi toimia sukulaisen eduksi.
Vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka vaikuttimena on saada vastavuoroisesti altruismia toiselta yksilöltä auttamalla ensin tätä. Vastavuoroisen altruismin esitti terminä Robert Trivers artikkelissaan Evolution of Reciprocal Altruism vuonna 1971. Trivers ei määritellyt ryhmän yhteiseen hyötyyn johtavaa toimintaa, kuten yhteisiä saalistusretkiä, vastavuoroiseksi altruismiksi. Hän asetti vastavuoroiselle altruismille ainakin kolme ehtoa: toiminnan pitää auttaa saajaa, mutta aiheuttaa jonkinlaisia kustannuksia antajalle; vastapalveluksen täytyy toteutua vasta viiveellä ja sen toteutumisessa pitää olla epävarmuutta. Vastavuoroinen altruismi vaatii yksilöltä täten muun muassa muistia, pysyviä suhteita ja vakautta. Alun perin Trivers loi vastavuoroisen altruismin käsitteen evoluutiobiologisen tutkimuksen käyttöön, mutta sitä myöhemmin on sovellettu myös yhteiskuntatieteisiin.
