Julie Andrews

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julie Andrews
Julie Andrews vuonna 2013.
Julie Andrews vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt1. lokakuuta 1935 (ikä 89)
Walton-on-Thames, Surrey, Englanti
Ammatti näyttelijä, laulaja, kirjailija, teatteriohjaaja, tanssija
Puoliso Tony Walton (1959–1967)
Blake Edwards (1969–2010)
Näyttelijä
Aktiivisena 1945–
Merkittävät roolit Maija Poppanen
Sound of Music
Palkinnot

Parhaan naispääosan Oscar
1964 Maija Poppanen

Aiheesta muualla
julieandrewscollection.com
IMDb
Elonet

Julie Andrews, alkuperäiseltä nimeltään Julia Elizabeth Wells, (s. 1. lokakuuta 1935 Walton-on-Thames, Surrey, Englanti)[1] on englantilainen Oscar-palkittu näyttelijä, laulaja ja lastenkirjailija. Hänet tunnetaan muun muassa rooleistaan musikaalielokuvissa Maija Poppanen (1964) ja Sound of Music (1965).

Andrews on palkittu uransa aikana muun muassa Oscarilla, viidellä Golden Globella, Baftalla, kahdella Primetime Emmyllä, kolmella Grammyllä sekä Disney Legends -palkinnolla. Vuonna 2001 hän sai Kennedy Center Honors -palkinnon myötävaikutuksestaan Yhdysvaltain kulttuurissa ja vuonna 2007 hän sai Screen Actors Guild -elämäntyöpalkinnon. Vuonna 2022 hänet palkittiin Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämätyöpalkinnolla. Hänen kirjoittamansa kirjat ovat lähes kaikki nousseet Yhdysvalloissa bestseller-listojen kärkeen.

Vuonna 2002 järjestetyssä 100 Greatest Britons -äänestyksessä Andrews sijoittui 59. tilalle.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1940- ja 1950-luku: My Fair Lady

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrews näytteli debyyttiroolinsa teatterissa vuonna 1947, Lontoon West Endissä. Hän oli tuolloin vain 12-vuotias, mutta tenori-isäpuoli ja pianistiäiti olivat kouluttaneet häntä esiintymään pienestä pitäen, ja hän oli esiintynyt jo toisen maailmansodan aikana viihdytyskiertueilla toisen lapsitähden Petula Clarkin kanssa. Andrewsilla oli harvinainen neljän oktaavin laajuinen sopraanoääni, joka teki hänestä poikkeuksellisen taitavan laulajan ja suositun musikaalitähden.[1]

Esiinnyttyään joitakin vuosia Lontoon teatterilavoilla Andrews siirtyi Yhdysvaltoihin. Ensiesiintymisensä Broadwaylla hän teki musikaalissa The Boy Friend vuonna 1954, vain 18-vuotiaana. Vuonna 1956 Andrews sai Eliza Doolittlen roolin musikaalista My Fair Lady, josta tuli menestys ja Andrewsin läpimurtorooli.[1]

1960-luku: Maija Poppanen ja Sound of Music

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julie Andrews 1960-luvulla.

Valtavan suosion saavuttaneesta My Fair Ladystä tehtiin nopeasti elokuvaversio, mutta Andrews ei saanut elokuvan pääosaa. Tuottaja Jack Warner, joka halusi pelata varman päälle ja varmistaa elokuvan suosion, antoi pääroolin aikansa suosituimmalle naisnäyttelijälle Audrey Hepburnille. Tämän ei kuitenkaan annettu laulaa, vaan Marni Nixon toimi elokuvassa Hepburnin haamulaulajana.

Julie Andrews elokuvassa Maija Poppanen.

Andrews teki kuitenkin elokuvadebyyttinsä samana vuonna kuin My Fair Lady -elokuva sai ensi-iltansa. Walt Disney palkkasi hänet päärooliin vuoden 1964 musikaalielokuvaansa Maija Poppanen nähtyään Andrewsin Broadwayllä näyttelemässä kuningatar Guinevereä musikaalissa Camelot. Elokuvasta tuli Disney-yhtiön suurin menestys siihen mennessä[3]. Andrewsin roolisuoritus oli kriitikoiden ylistämä ja hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla ja Golden Globella sekä Grammyllä elokuvan musiikista tehdystä levystä. Andrews on ainoa näyttelijä, joka on voittanut pääosa-Oscarin Disneyn elokuvasta. Päihitettyään Audrey Hepburnin Golden Globe -kisassa Andrews päätti kiitospuheensa sarkastisesti kiittämällä "miestä joka teki tämän mahdolliseksi, Mr. Jack Warneria".

Seuraavana vuonna 1965 Andrews näytteli ja lauloi pääroolin elokuvassa Sound of Music, josta tuli vielä Maija Poppastakin suurempi menestys, yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä elokuvista sekä kaikkien aikojen menestynein musikaalielokuva. On arvioitu, että Sound of Musicin on nähnyt jopa miljardi ihmistä. Ohjaaja Robert Wise päätti palkata Andrewsin pääosaan nähtyään kaksi minuuttia Andrewsin roolisuoritusta Maija Poppasen leikkaamattomasta versiosta. Sound of Musicin soundtrack-levyä, jonka useimmat laulut esittää Andrews, on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta.

Maija Poppasen ja Sound of Musicin jälkeen Andrewsista tuli hetkeksi Hollywoodin tavoitelluin naistähti, joka vieraili lukuisissa tv-ohjelmissa ja sai muun muassa jalanjälkensä Grauman’s Chinese Theatren edustan betonilaattaan. Sound of Musicia seuraavana vuonna hän näytteli naispääosat George Roy Hillin kolmetuntisessa historiallisessa eepoksessa Havaiji (Hawaii, 1966) ja Alfred Hitchcockin jännityselokuvassa Revitty esirippu (Torn Curtain, 1966).

1960-luvun lopulla Andrews esiintyi kahden suuren musikaalielokuvan päärooleissa. Star! – tähti (1968) oli elämäkerrallinen elokuva musikaalitähti Gertrude Lawrencen elämästä, Darling Lili (1970) komediallinen musikaali. Suurten musikaalien aika alkoi kuitenkin olla ohi Hollywoodissa. Kumpikaan elokuva ei yltänyt Maija Poppasen tai Sound of Musicin suosioon. Tämän jälkeen Andrews keskittyi lähinnä perheeseensä ja muutti perheineen Sveitsiin.

Vuonna 1982 Andrews näytteli musikaalikomediassa Victor/Victoria, jonka ohjasi hänen silloinen aviomiehensä Blake Edwards. Andrews palkittiin roolistaan viidennellä Golden Globe -palkinnolla, ja hän sai myös parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden. Andrews näyttelee naista, joka näyttelee miestä, joka näyttelee naista saadakseen töitä. Vuonna 1995 Edwards muokkasi Victor/Victoria-elokuvasta näyttämökäsikirjoituksen, joka mahdollisti hänen vaimolleen paluun Broadwayn musikaalilavoille, joilta hän oli ollut poissa yli 30 vuotta. Musikaali pyöri 18 kuukautta loppuunmyydyille katsomoille, kunnes Andrews joutui vetäytymään ääniongelmien vuoksi. Ääniongelmat saivat hänet turvautumaan leikkaukseen, johon suostumistaan hän on jälkikäteen katunut.

1990-luvulta 2010-luvulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrewsin yhtenä tavaramerkkinä ollut neljän oktaavin lauluääni vaimentui pysyvästi kyseisessä leikkauksessa vuonna 1997.lähde? Leikkauksen jälkeen Andrews ei kyennyt laulamaan ja hänen puheääntäänkin vaivaa lievä käheys.lähde? Leikkauksensa jälkeen Andrews on toiminut aktiivisesti vaurioituneista äänihuulista kärsivien ihmisten auttamiseksi tukemalla tutkimusta äänihuulivaurioiden korjaamiseksi. Laulu-uransa päätyttyä Andrews ryhtyi kirjoittamaan lastenkirjoja ja hän omistaa Emma-tyttärensä kanssa pienen kustannusyhtiön, Julie Andrews Collectionin, jolle he kirjoittavat kirjoja yhdessä. Kirjat kuvittaa usein Tony Walton.

Julie Andrews vuonna 2003.

Vuonna 2001 Andrews näytteli elokuvassa Prinsessapäiväkirjat, joka oli hänen ensimmäinen Disney-elokuva sitten Maija Poppasen. Andrew näyttelee kuningatar Clarisse Marie Renaldia ja hän uusi roolin elokuvan jatko-osassa Prinsessapäiväkirjat 2 vuonna 2004. Jatko-osassa Andrews lauloi ensi kertaa elokuvassa sitten hänen leikkauksensa. Hän lauloi kappaleen ”Your Crowning Glory” yhdessä Raven-Symonén kanssa ja kappale oli sävellajiltaan sopiva Andewsille, että hän pystyi laulamaan kappaleen. Elokuvan musiikkivastaava Dawn Soler kertoi Andrewsin onnistuneen ensimmäisellä otolla ja että koko työryhmä oli liikuttunut kohtausta kuvatessa.[4]

Vuodesta 2004 Andrews on ääninäytellyt useissa elokuvissa. Hän ääninäytteli kuningatar Lilliania Shrek-elokuvasarjan elokuvissa Shrek 2 (2004), Shrek kolmas (2007) ja Shrek ja ikuinen onni (2010). Andrews on ääninäytellyt myös muun muassa elokuvissa Lumottu (2007) ja Itse ilkimys (2010).

Vuonna 2016 Andrews ohjasi Australian oopperalle My Fair Lady -musikaalin, joka esitettiin Sydneyn oopperatalossa.[5] Andrews on luonut lastensarjan Julie's Greenroom, jossa hän näyttelee pääosaa ja jonka hän myös tuottaa.[6] Sarja julkaistiin Netflixissä vuonna 2017.[7]

Andrewes julkaisi toisen muistelmansa ”Home Work: A Memoir of My Hollywood Years” vuonna 2018.

Vuonna 2020 Andrews ääninäytteli Lady Whistledownin kertojaroolin Netflixin draamasarjassa Bridgerton.[8] Sarjasta tuli pian julkaisun jälkeen Netflixin kaikkien aikojen katsotuin sarja yli 82 miljoonalla katsojalla.[9]

Andrews palkitaan Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämätyöpalkinnolla.[10]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrews on ollut kahdesti naimisissa. Vuosina 1959–1967 hän oli naimisissa englantilaisen nuoruudenrakkautensa Tony Waltonin kanssa, joka on Oscar-palkittu lavaste- ja pukusuunnittelija. Walton muun muassa suunnitteli Maija Poppasen puvustuksen ja osan lavastuksesta. Vuonna 1969 Andrews meni naimisiin elokuvaohjaaja Blake Edwardsin kanssa, jonka kanssa hän teki lukuisia yhteisiä elokuvia. Heidän avioliittonsa päättyi 88-vuotiaan Edwardsin kuolemaan joulukuussa 2010. Andrews ja Edwards olivat juuri viettäneet 41-vuotishääpäiväänsä.

Andrewsilla on kolme lasta: tytär Emma Katherine Walton Hamilton ensimmäisen miehensä Tony Waltonin kanssa ja kaksi Vietnamista 1970-luvun alussa adoptoitua tytärtä, Amelia (Amy) Leigh ja Joanna Lynne, Blake Edwardsin kanssa. Lisäksi perheeseen kuuluvat myös Edwardsin kaksi lasta aiemmasta avioliitosta: tytär Jennifer ja poika Geoffrey. Lastenlapsia Andrewsilla ja Edwardsilla on yhdeksän ja lapsenlapsenlapsia on kaksi. Lapsenlapsista kaksi on Andrewsin biologisia lapsenlapsia: Emma-tyttären 1990-luvulla syntynyt poika ja 2000-luvun alussa syntynyt tytär.

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1949 Bagdadin ruusu La Rosa di Bagdad Princess Zeila (äänirooli)
1964 Maija Poppanen Mary Poppins Maija Poppanen
Sodassa ja rakkaudessa The Americanization of Emily Emily Barham
1965 Salzburg Sight and Sound Salzburg Sight and Sound itsenään
Sound of Music The Sound of Music Maria von Trapp
1966 Revitty esirippu Torn Curtain Dr. Sarah Louise Sherman
Hawaiji Hawaii Jerusha Bromley
1967 Think Twentieth Think Twentieth itsenään
Moderni Millie Thoroughly Modern Millie Millie Dillmount
1968 Star! – tähti Star! Gertrude Lawrence
1970 Darling Lili Darling Lili Lili Smith (Schmidt)
1971 The Moviemakers The Moviemakers itsenään
1972 Julie Julie itsenään (dokumentti)
1974 Romantiikan siemen The Tamarind Seed Judith Farrow
1976 Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen The Pink Panther Strikes Again Ainsley Jarvis (laulu)
1979 10 – nainen kuin unelma 10 Samantha Taylor
1980 Veijari Little Miss Marker Amanda Worthington
1981 S.O.B. – sekoilijan otollinen bisnes S.O.B. Sally Miles
1982 Victor/Victoria Victor Victoria Victoria Grant / Count Victor Grezhinski
Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä Trail of the Pink Panther Charwoman
1983 Mimmikuume The Man Who Loved Women Marianna
1986 Elämänmenoa That's Life! Gillian Fairchild
Duetto yhdelle Duet for One Stephanie Anderson
1991 Cin cin A Fine Romance Mrs. Pamela Piquet
Our Sons Our Sons Audrey
1995 Victor/Victoria Victor/Victoria Victoria Grant / Count Victor Grezhinski
2000 Relative Values Relative Values Felicity Marshwood
2001 Prinsessapäiväkirjat The Princess Diaries kuningatar Clarisse Renaldi
2002 Vallaton rakkaus Unconditional Love itsenään
2003 Eloise at the Plaza Eloise at the Plaza Nanny
Eloise at Christmastime Eloise at Christmastime Nanny
2004 Shrek 2 Shrek 2 kuningatar Lillian (ääni)
Prinsessapäiväkirjat 2 The Princess Diaries 2: Royal Engagement kuningatar Clarisse Renaldi
2007 Shrek kolmas Shrek the Third kuningatar Lillian (ääni)
Lumottu Enchanted kertoja (ääni)
2010 Hammaskeiju Tooth Fairy Lily
Shrek ja ikuinen onni Shrek Forever After kuningatar Lillian (äänirooli)
Itse ilkimys Despicable Me Marlena, Grun äiti (äänirooli)
2017 Itse ilkimys 3 Despicable Me 3 Marlena, Grun äiti (äänirooli)
2018 Aquaman Aquaman Karathen (äänirooli)
2021 Kätyrit: Grun tarina Minions: The Rise of Gru Marlena, Grun äiti (äänirooli)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Dame Julie Andrews Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.4.2013.
  2. ↑ Suuret suomalaiset, s. 260. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19538-7.
  3. ↑ Mary Poppins Fun Facts Disney DVDs. Viitattu 5.4.2013.
  4. ↑ Singing comeback for Dame Julie BBC. 19.3.2004. Viitattu 13.8.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Spring, Alexandra: Julie Andrews to direct Sydney Opera House production of My Fair Lady The Guardian. 5.8.2015. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Littleton, Cynthia: Netflix Sets ‘Julie’s Greenroom’ Preschool Series From Julie Andrews, Jim Henson Co. Variety. 2.6.2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Julie Andrews To Star In Kids Series About The Performing Arts For Netflix Deadline. 2.6.2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  8. ↑ McKenzie, Jean-Philippe: How Bridgerton Scored Julie Andrews As Its Narrator Oprha Mag. 25.12.2020. Viitattu 10.2.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Haikonen, Matias: Bridgerton on Netflixin katsotuin sarja Iltalehti. 28.1.2021. Viitattu 10.2.2021.
  10. ↑ McNary, Dave: Julie Andrews Selected for AFI’s Life Achievement Award Variety. 20.9.2019. Viitattu 28.9.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Julie_Andrews&oldid=22835369”