Joditrikloridi
| Joditrikloridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | ICl3 |
| Moolimassa | 233,25 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Sublimoitumispiste | 64 °C[2] |
| Tiheys | 3,111 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Joditrikloridi (ICl3) on jodin ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joditrikloridi on huoneenlämpötilassa keltaista, oranssia tai ruskehtavaa kiteistä ja hygroskooppista ainetta.[1][3] Sen alkeiskoppi on trikliininen ja kiinteänä se esiintyy rakenteeltaan dimeerinä I2Cl6.[4][5] Joditrikloridi reagoi veden kanssa hydrolysoituen eri yhdisteiksi olosuhteista riippuen. Yhdiste liukenee eräisiin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin, tetrakloorimetaaniin ja bentseeniin. Kuumennettaessa yli 77 °C:n lämpötilaan se disproportioituu jodikloridiksi ja klooriksi. Aine on voimakas hapetin ja orgaaniset yhdisteet voivat syttyä palamaan sen vaikutuksesta.[1][3][4][6]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joditrikloridia valmistetaan jodin ja kloorin välisellä reaktiolla −80 °C:n lämpötilassa.[1][4]
- I2 + 3 Cl2 → I2Cl6
Joditrikloridia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä halogenoivana tai hapettavana reagenssina.[1][3][6] Se reagoi esimerkiksi kaksoissidosten kanssa muodostaen jodikloorialkaaneja ja muita jodattuja tai kloorattuja yhdisteitä.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 410-411. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–67. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 152. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 825-830. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)
- ↑ K. H. Boswijk & E. H. Wiebenga: The crystal structure of I2Cl6(ICl3). Acta Crystallographica, 1954, 7. vsk, nro 5, s. 417-423. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Pradyot Patnaik: A Comprehensive Guide to the Hazardous Properties of Chemical Substances, s. 481. Wiley-Intersciences, 2007. ISBN 978-0-471-71458-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.12.2020). (englanniksi)
- ↑ R. A. Amriev, F. K. Velichko, O. P. Baibuz & R. P. Rilo: Iodine trichloride — An iodochlorination reagent of unsaturated compounds. Bulletin of the Academy of Sciences of the USSR, 1984, 33. vsk, s. 2501–2504. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.12.2020. (englanniksi)